Tekoäly tarjoaa apua

Koneen kuiskaus

Heräsin aamulla, raavas bloggaaja, ja kävelin koneelle. Edessä oli tyhjä sivu. Taas! Ajatukset pyörivät päässä kuin sukat pesukoneessa, mutta ulos ei tullut mitään – ainakaan sellaista, joka kestää päivänvalon. Päätin kokeilla sitä uutta apuria, sitä, joka lupasi nostaa blogin aivan uudelle tasolle: tekoälyä.

Kirjoitin komento kenttään: "Kirjoita pakina aiheesta 'tekoälystä on apua bloggaajalle'." Kone yski hetken, ja sitten ruudulle ilmestyi tekstiä. Se oli melko täydellistä. Jokaista sanavalintaa myöten. Jopa se ironinen pilke silmäkulmassa siinä oli. Tunsin, kuinka annoin pienen pienen osan itsestäni koneelle.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämähän on mahtavaa! Enää ei tarvitse tuhlata aamuja mind mappeihin ja muotoiluun, vaan voin ottaa avuksi robottirengin. Sitten heräsin: Teenkö enää mitään itse? Olenko vain kanava koneen kirjoittaman tekstin ja lukijan välillä?

Siinä hetkessä päätin. Tekoäly voi auttaa minua ideoimaan, tarkistamaan kielioppia, jopa ehdottaa otsikoita. Mutta se ei saa viedä minulta sitä tärkeintä: sitä pientä tuskan hikeä, joka erottaa aidon tunteen koneen tuottamasta.

Ehkä meidän ei pidä antaa tekoälyn olla itsemme korvaaja, vaan yhteistyökumppani. Se kuiskaa korvaani ihan hyviä ideoita, mutta minä kirjoitan tarinan. 

Kesän tuuli tuomen lehdillä —rohkeus puuttua peliin

Aurinko lämmin
tuuli tuomen lehdillä.
Tämä on ollut hyvä kesä!

Kesäpäivän huolettomuus, tuulen humina ja lämpö saavat mielen usein lepäämään. Mutta tuon rauhallisen pinnan alla saattaa kyteä kysymys, jota et välttämättä edes uskalla itseltäsi kysyä: Mitä minä haluan?

Ehkä tiedät, mitä haluat. Sinulla on tavoitteita, unelmia, kirkas visio tulevaisuudesta. Mutta jostain syystä tie sinne tuntuu olevan sumun peitossa. Onko kyseessä rohkeuden puute, puuttuva varmuus, vai kaipaatko vain pientä lisävahvistusta matkalle? Tavoitteen saavuttaminen on usein paljon monimutkaisempaa kuin pelkän päämäärän asettaminen.

Toisilla tilanne on vieläkin epäselvempi. Heillä ei ole vielä edes selkeyttä elämän suuntaa. Onko oma polkusi täysin hakusessa, vai puuttuuko vain pieni pala, jotta kokonaisuus loksahtaa kohdalleen?

Tämä pohdinta heräsi mielessäni, kun katsoin omaa blogiani. Kirjoitan nykyisin joka päivä. Tekstejä luetaan, mutta kommentteja tulee vähän, jos ollenkaan. Se on herättänyt minussa kysymyksiä: onko ihmisillä rohkeuden puutetta jakaa oma mielipiteensä julkisesti? Pelkäävätkö he sanansa painoa? Vai ovatko tekstini vain niin yhdentekeviä, ettei niihin yksinkertaisesti synny halua puuttua? Miten aktiivinen olen itse kommentteja jättämään?

Rohkeus on monenlaista. Se on rohkeutta toteuttaa unelmiaan, mutta se on myös rohkeutta sanoa mielipiteensä, antaa palautetta ja tulla nähdyksi. Elämässä on hetkiä, jolloin meidän on hypättävä tuntemattomaan. Olipa kyse sitten oman unelmansa tavoittelusta tai vain pienen kommentin jättämisestä tuntemattoman blogitekstiin, tarvitsemme pienen ripauksen rohkeutta, joka avaa oven uusille mahdollisuuksille.

Mitä sinä ajattelet? Jos voisit toteuttaa yhden unelmasi juuri nyt, mikä se olisi ja miksi? Kerro, mitä ajatuksia tämä teksti sinussa herättää. Rohkaistu jakamaan mielipiteesi, koska jokaisen ääni on tärkeä.

© 2023 Bloginimi | Kaikki oikeudet pidätetään

Koleus on vain toinen mahdollisuus

Kalenteri näyttää, että elokuu on jo lopuillaan. Tai ainakin näin se sanoo. Sillä sään puolesta on tuntunut jo pitkään siltä, että syksy on pörrännyt paikalle kottikärryillä ja jättänyt kylmää ja märkää jälkeensä. Moni valittaa, että kesä on ohi heti helteiden loputtua, liian aikaisin, mutta itse koen, että tämä onkin vasta loistavan uuden kauden alku.

Tavalliset valittajat sanovat, että "kesä on jo ohi". Itse taas ajattelen, että tämä on vain luonnon pikaviesti: "Nyt kannattaa kaivaa kamera esiin!" Koska sään puolesta on tuntunut jo kuukausia siltä, että syksy on, voimme nyt nauttia varhaisesta, ehkä pitkään kestävästä ruskasta. Ja siinä on syytä iloita! Kun lämpötilat laskevat, puiden lehdet alkavat valmistautua talveen, ja tämä saa aikaan uskomattoman väri iloittelun, josta saamme nauttia ehkä tavallista pidempään.

Kuvittele vain, millaisia aarteita se tarjoaa valokuvaajille, luontoihmisille, tai ihan vain ohikulkijoille. Voimme unohtaa harmaat päivät ja keskittyä puhtaaseen kauneuteen. Onko parempaa näkyä kuin vaahterat, jotka ovat kuin tulessa kirkkaanpunaisen väreissä? Tai keltaiset haavat, jotka loistavat pimeänä päivinä. Eikä sovi unohtaa maaruskaa! Se maalataan kankaalle punaisen, oranssin ja ruskean sävyillä. Sitten on ne ensimmäiset, tuulessa tanssivat lehdet, jotka leijailevat maahan kuin tervehdykset puilta. Ne muistuttavat meitä, että kohta on aika siirtyä uuteen vaiheeseen. Ja lokakuu saapuu, alamme odottaa sitä lopullista taideteosta: ensilunta.

Tämä kylmä alkusyksy ei ole ainoastaan värien juhla. Se on myös muistutus siitä, että on aika valmistaa itsensä ja autonsa tulevaan. Vesistöt alkavat jäähtyä uhkaavasti, ja viimeiset lämpimät uinti hetket haihtuvat savuna ilmaan. Ja autoilijat... Heitä ei näytä koskaan muistuttavan, että ensimmäinen liukas aamu on aina yllätys. Aamuisin radiouutisissa kerrotaan tienpinnan olosuhteista, mutta ilmeisesti moni on jo mielessään vaihtamassa kesärenkaat talvirenkaisiin. Muistakaa siis hyvät ihmiset, että talvirenkaat kannattaa vaihtaa ajoissa, ehkä jo lokakuussa. Kuten olen sanonut, ei tämä kylmyys ole pelkkä haitta, vaan se on myös opetus, jotta muistaisimme varautua ja toimia ennakoiden.

Ja niin, siinä missä jotkut valittavat, minä katson ulos ikkunasta, näen maailman, joka valmistautuu uuteen vuodenaikaan ja hymyilen. Kylmyys ei olekaan pelkkä kiusankappale. Se on opetus, muistutus siitä, että on aika valmistautua, pukeutua asianmukaisesti ja nautitaan siitä, mitä tuleman pitää. Ensi vuonna voimme nauttia taas pitkästä kesästä. Sitä odotellessa, kaivetaan esiin pipo ja villasukat. Koleus on vain toinen mahdollisuus.

Kuvaesityksen luominen LibreOffice Impressillä

Kuvaesityksen luominen LibreOffice Impressillä

• Avaa ohjelma: Käynnistä LibreOffice Impress. Voit aloittaa tyhjällä esityksellä tai valita valmiin mallipohjan.
• Lisää dioja: Luo uusia dioja painamalla Ctrl + M tai valitsemalla Lisää > Dia.

Lisää sisältöä

• Kuvat: Valitse Lisää > Kuva ja valitse haluamasi kuva tietokoneeltasi.
• Teksti: Klikkaa valmista tekstikenttää ja ala kirjoittaa. Voit lisätä uusia tekstilaatikoita Lisää > Tekstilaatikko -valinnalla.
• Muut: Lisää kaavioita, taulukoita ja muuta visuaalista sisältöä Lisää-valikosta.

Muokkaa ulkoasua

• Säädä kokoa: Muuta kuvien kokoa vetämällä niitä kulmista. Pidä Shift-näppäintä pohjassa, jotta kuvan mittasuhteet säilyvät.
• Asettelu: Valitse dian asettelu oikeanpuoleisesta sivupaneelista.
• Teemat: Käytä valmiita mallipohjia, jotka antavat yhtenäisen ilmeen koko esitykselle.

Lisää tehosteet

• Dian siirtymät: Aseta siirtymätehosteita diojen välille oikean sivupaneelin kautta.
• Animaatiot: Animoi yksittäisiä elementtejä, kuten tekstejä ja kuvia, Animaatio-työkalulla.

Tallenna ja esitä

• Tallenna: Tallenna työsi Tiedosto > Tallenna -valikosta tai painamalla Ctrl + S. Voit tallentaa esityksen esimerkiksi muistitikulle, ulkoiselle kovalevylle tai pilvipalveluun.
• Esitä: Aloita esitys painamalla F5.

Kuvankäsittelyohjelma, joka ei maksa satoja euroja?

Tässä täysin ilmainen työnkulku!

Olen innokas valokuvaaja, ja kuten moni muukin, minä olen pohtinut kuvankäsittelyohjelmien suuria hintoja. Vaikka kuvaan laadukkaasti RAW-muotoon, olen pitkään käyttänyt perusohjelmia, kuten Photoshop Elements, ja miettinyt, miten pääsisin eteenpäin ilman kalliita tilausmaksuja. Vastaus löytyi kahdesta ilmaisesta ohjelmasta, jotka haastavat ammattilaisten käyttämät, maksulliset työkalut.

Kuvankäsittely onnistuu täydellisesti ilmaiseksi, kun ymmärtää työnkulun: käytä yhtä ohjelmaa RAW-kuvien kehittämiseen ja toista yksityiskohtaiseen muokkaukseen.

Vaihe 1: RAW-kuvien kehitys – Darktable

Moni pitää Adobe Lightroomia ainoana oikeana työkaluna RAW-kuvien käsittelyyn. Olen löytänyt sille täysin ilmaisen vaihtoehdon: Darktable. Se toimii digitaalisena pimiönä, jossa voit säätää kuvien valotusta, värejä ja kontrastia ei-tuhoavasti. Tämä tarkoittaa, että alkuperäinen kuva säilyy aina muuttumattomana.

Darktable on erinomainen ohjelma kuvien perus käsittelyyn ja suurten kokoelmien hallintaan. Se on loistava tapa aloittaa kuvien kehittäminen ennen niiden siirtämistä seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe 2: Yksityiskohtainen muokkaus – GIMP

Jos haluat poistaa kuvasta häiritseviä elementtejä, yhdistellä kuvia tai lisätä tekstiä, tarvitset Photoshopin kaltaisen ohjelman. Tähän tarkoitukseen paras ilmainen vaihtoehto on GIMP (GNU Image Manipulation Program).

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että GIMP:n käyttöliittymä, etenkin tasojen (eli kerrosten) osalta, voi tuntua aluksi todella "konstikkaalta". Olen kokenut sen. Mutta älä anna sen pelästyttää! Tasojen käsittely on kuvankäsittelyn taikaa: niiden avulla voit muokata kuvan eri osia toisistaan riippumatta. Kun tämän logiikan oivaltaa, GIMP avautuu aivan uudella tavalla. Sen oppiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta vaiva palkitsee.

Täysin ilmainen työnkulku

Nyt minulla on täydellinen työnkulku, joka ei maksa euroakaan:

• Darktablella teen RAW-kuville perussäädöt, kuten valotuksen ja väritasapainon.
• Tämän jälkeen avaan kuvan GIMP:iin, jossa teen yksityiskohtaiset muokkaukset, kuten kohteiden poiston ja kerroksien luomisen.
• Jos haluan tehdä kuvista diaesityksen äänen kera, GIMPillä luon visuaaliset diojen elementit ja kokoan esityksen ilmaisella ohjelmalla, esimerkiksi LibreOffice Impress.

Tekoälyä hampaidenpesuun – tai ainakin melkein

Elämme jännittäviä aikoja. Tekoäly on tullut osaksi elämäämme, ei ainoastaan puhelimiin ja tietokoneisiin, vaan myös hampaidenpesuun. Olen ollut todella utelias tutkimaan näitä uusia älykkäitä laitteita, joita on saatavilla uskomattoman edulliseen hintaan kiinalaisista verkkokaupoista. Niinpä 30. toukokuuta 2025 sijoitin pienen summan älykkääseen hammasharjaan Temun verkkokaupassa.

Ja totta puhuen, se pelasi kuin unelma. Viisi viikkoa elin tulevaisuudessa. Hammaslääkärin pelko katosi, kun tekoäly varmisti, että harjaan tasaisesti, riittävän pitkään ja oikeasta kulmasta. Se oli pieni, tehokas, ja parasta kaikessa – se oli uskomattoman halpa ja toimi hyvin kunnes.

---

Sitten tuli se päivä, jolloin tulevaisuus kaatui. Harja sammui ja kieltäytyi periaatteellisista syistä ottamasta virtaa vastaan. Vähän kuin se olisi päättänyt siirtyä eläkkeelle, koska koki suorittaneensa tehtävänsä. Yhtäkkiä minulla oli käsissäni vain tämä muovinen mötikkä, joka muistutti hammasharjaa vain ulkonäöltään. Mitä ihmettä se oikein miettii siellä älykkään piirilevyn syövereissä, sitä en tiedä.

Voisinhan toki palauttaa sen. Saisin koko ostohinnan takaisin. Mutta kukapa meistä jaksaa nähdä sen vaivan, että pakkaa hammasharjan takaisin pahvilaatikkoon, liimaa tarrat ja veisi paketin Postiin? Ei minä, sanoin itselleni. Onneksi Temu ymmärtää nykyihmisen laiskuuden.

Nopean keskustelun jälkeen asiakaspalvelijan kanssa päädyin kompromissiin: minulle myönnettiin 1,43 € hyvitys hammasharjan toimimattomuudesta. Yksi euro ja 43 senttiä. Ei tarvinnut nähdä vaivaa, ja sain sentään jotain takaisin. Kyllä, luit oikein. Se tuntui jopa suhteettoman reilulta kaupalta, koska olin jo asennoitunut tappioon. Sain lisäksi 7,45€ hyvitystä luottosaldooni. Olen erittäin tyytyväinen saamaani palveluun.

Vaikka hampaidenpesun tekoäly aikakausi jäi osaltani nyt lyhyeksi, luotan edelleen Temun tarjoamaan jännitykseen. Koskaan ei varmuudella tiedä, tuleeko perille täydellinen tuote tai tällainen hauska tarina.

Nyt suuntani on Prisma. Ehkä siellä ole tekoälyä hammasharjoissa, mutta onneksi ne latautuvat. Se saa nyt riittää minulle.

Elokuu

Päivät lyhenee, yöt jo tummiksi käyvät. Viimeinen hidas. Syksy jo ovella on pakkasia kohden vie.

Pitäisi vielä kesän kestää muutamia viikkoja. Lämpimiä iltoja, auringonlaskuja, kesälomia ja -reissuja. Mutta ulkona on iltaisin jo pimeää, kosteaa ja kylmää. Syksy on jo ehtinyt soittelemaan? Eikö ole paha tapa herättää vanha mies kesäunesta ennen aikojaan? Ehkä tämä ei olekaan syksyn syy. Ehkä se olen minä, joka näkee syksyn merkkejä kaikkialla. Olen nähnyt näitä syksyjä jo sen verran, ettei minua enää yllätä. Ne ovat kuin vanhoja tuttuja, jotka ilmestyvät kuokkimaan elokuun pidoissa. Pihan tuomen lehtien reunat ovat jo ruskistuneet. Aamukävelyllä maa on peittynyt kasteeseen. Ja ne puhelimen sääsovelluksen lämpötilat, ne eivät valehtele. Ne kertovat karun totuuden: +11°C, sadetta, tuulta jopa ukkosta.

Tämä on kuin suora viesti syksyltä: "Täältä tullaan! Valmistaudu!"

Enkä voi väittää, että olisin valmis. Olen nauttinut kesästä paljon. Olen käynyt kuvaamassa puistoissa ja metsissä. Vaikka syksy jo kolkuttelee ovella, haluan vielä nauttia kesästä. Ei vielä ole ruskan aika! Kaivoin kaapista lyhythihaisen paidan. Olin ulkona ehkä viisi minuuttia ja se riitti. Palasin sisälle, kaivoin esiin paksumman pusakan ja lämpimät sukat. Syksy oli voittanut tämän erän, mutta vain hetkellisesti!

Tämä on sellainen elokuun aika, kun kesä ja syksy käyvät omaa pientä erikoisoperaatiota, jossa kesä taistelee sinnikkäästi ja yrittää palata. Syksy hiipii pikkuhiljaa esiin, muistuttaen lämpimistä vaatteista ja tuo mieleen takkapuiden ostotarpeen.

Totta kai on mukavaa, kun voi viettää aikaa sisällä, sytyttää valoja sekä lukea kirjoja. Olen nauttinut monesti syyskesästä. Mutta tämä on vielä elokuu. Pitää vielä olla aurinkoa, lämpöä ja kesän tunnelmaa.

Joten, syksy hyvä, voisitko painaa “pause” hetkeksi? Minä en ole vielä valmis sinuun. Haluan vielä nauttia kesästä hetken aikaa. Sillä kun kesä on ohitse, syksy kyllä tulee ja se on sitten meillä täällä pitkään. Aivan liian pitkään.