Avain ja mutteri

1234. haaste 31, (13)

A—HAA!

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 133 (Ahaa!)

Tuomi

Kun keväiseen maahan tulee sopivasti sadetta ja yöt lämpenevät alkaa kesän kukkaloisto olla hehkeimmillään. Iso tuoksuva tuomi on valkoisessa puvussaan kaunis, mutta jo yhden rankkasateen jälkeen sen loisto on ohitse. Lämpimät päivät tuovat tuomeen takuuvarmasti kirvat, jotka vioittavat lehtiä. Mikäli oikein hassusti käy myös tuomenkehrääjäkoi osuu paikalle ja silloin komeasta tuomesta jää vain harson peittämä varpuluuta.

Kesää odotetaan ja siitä nautitaan, se on meidän jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Juuri nyt siitä pitää nauttia kun se on, sillä niin pian suvi kuluu pois ja muuttuu Juhannuksesta pimeneväksi. Nyt kesä on vielä varttumassa, joten paljon kauniita kesäpäiviä on edessä. Kesä pitää kokea kaikilla aisteilla, sillä vain niin se on tosi.

Nokkoset

Iltakävelyllä katselin valmiiksi sopivia nokkospehkoja, joita käyn huomenissa leikkaamassa. Eiköhän nämä versot ole vielä sopivassa kehitysvaiheessa kerättävissä talteen seuraavan talven hivenaine ja vitamiinivarastoksi.

Joku minua viisaampi voisi antaa vinkin kuivaanko nokkoset yrteiksi vai onko parempi höyryttää ne ja pakastaa? Kumpaakin konstia on käytetty meidän perheessä, enkä osaa sanoa kumpi niistä olisi parempi. Kesän mittaan on nokkosta totuttu käyttämään pinaatin tapaan ja minulla on (vaimolta salaa) pihapiirissä suojeltu nokkospehko jota leikkelen aina esimerkiksi kun tulossa on vieraita muurinpohjalettukesteihin.

EP 45 kierrosta

1234. haaste 30, (Neljäkymmentäviisi)!

Tuula-Anneli Rantanen ja Triola orkesteri esittävät tällä 45 kierroksen EP levyllä mm. valssin ”Koskaan en tiedä”.

Omistin 1950 luvun lopulla levysoittimen ja hyvän kokoelman 78 kierroksen savikiekkoja ja näitä 45 kierroksen EP-levyjä. Nyt ei ole enää sitä levysoitinta eikä montaa levyäkään jäljellä. Muutoissa ja siivouksissa ne ovat hävinneet. Harmittaa vähän että näin on käynyt, sillä eivät levyt laatikossa suurta tilaa vie. Monien kappaleiden tekstit ovat tosin säilyneet muistissani.

Katsoin ”Karpon Parhaat” ohjelmaa, jossa näytettiin miten jotkut varastoivat vanhoja metalliromuja pihoilleen. Se tuntuu vähän hassulta verrattuna vanhojen pienesineiden säilyttämiseen.

Vilskettä taimikaupoissa

Kevätkesä on puutarhamyymälöiden sesonkiaikaa. Tänäänkin niissä oli melkoinen vilske ja kassoilla pitkät jonot. Etsin lumipalloheisiä, mutta kahdessa ensimmäisessä myymälässä oli niiden paikalla vain tyhjää, kolmannessa vain muutama raakki jäljellä. En antanut periksi vaan ajoin vielä neljänteenkin kauppaan ja jopa tärppäsi. Sain mieleiseni taimet. Nyt ne ovat istutettuna ja odottavat otollisia säitä, sopivasti vettä ja lämpöä. Tilaa niillä on varttua isoiksi pensaiksi sillä istutin ne aidanteeksi 2 metrin taimivälillä.

On se vaan niin että joka kevät on jotakin istutettava, mutta jo vanhassa pihassa on oltava myös metsurina, sillä aikanaan on toteutettava myös vanhempien puiden ja pensaiden poistoja. Olen tilavan puistomaisen pihan suosija, sillä pihan hoito antaa paljon terveellistä ns. hyötyliikuntaa.

Kesäaikaa

Kauniit kesäillat ovat ajankäytön suhteen aivan erilaisia kuin pimeänä vuodenaikana. Vaikkei minulla ole minnekään kiire aikaa kuluu ulkona erilaissa puuhissa. Oma piha vie aikansa ja on mukava vain olla ja kuunnella lintujen laulua. Tosin kaupungistuvassa maailmassa pitäisi mennä aika kauas, jotta todellista luonnon rauhaa löytyisi. Lentokoneet ja maatieliikenne tuovat perushuminan kaikkialle.
Pienistä meluhaitoista huolimatta luonnossa on niin paljon mukavampi viettää aikaa, että istuminen television tai tietokoneen äärellä jää vähäiseksi. Ei se kyllä mitenkään harmita, mutta oma harminsa on sillä, että lukemiseenkaan ei riitä aikaa näin kesän kynnyksellä, ellen sitten vain päätä irrottaa siihen aikaa.

—Ennen kaikki oli toisin

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 132 (Ennen » nyt!)

Osumat

1234. haaste 29, (kaksikymmentä)!

Metsäkorte

Joskus voi pysähtyä katselemaan jotakin pientä luonnonkasvin alkua, joka voimiaan säästämättä nousee keväisestä maasta. Sillä on vastustamaton halu päästä käyttämään hyväkseen auringon säteitä. Sen kamppailua ei voi kuulla, mutta varmaan siitä jotakin pientä ääntäkin syntyy. Yhtenä päivänä tällainen metsäkorte voi venyä useita senttejä. Ei sitä vain voi ymmärtää mikä sen lopullinen tarkoitus on, sillä lopulta se kesän jälkeen muuttuu karikkeeksi, mutta siemenet tai itiöt jäävät elämään ja tuottamaan uusia korteen alkuja seuraavina kesinä. Voihan kasvi tosin tulla jonkin eläimen syömäksikin.

Kaikki elollinen kasvu on tarpeen luonnon kiertokulussa, vaikka sitä tarpeellisuutta ei useinkaan jaksa sen paremmin ajatella. Korte on vaatimaton kasvi, joka ei kukkaloistollaan ketään houkuttele, mutta tulipa tämä kuitenkin huomioiduksi ja sähköisinä bitteinä tallennetuksi.

Portinvartija

Sähköpostiini tipahti tänään mielenkiintoista postia, josta toinen oli oikein ajatuksia herättävästi otsikoitu ”Viisas mies ei kuse vastatuuleen”. Näinhän se on, sen jokainen tietää, joka on kerrankin niin erehtynyt tekemään. Tuo siteeraamani teksti on erään kirjan nimi, joka jo sinänsä herättää ajattelemaan, että kirja saattaa olla mielenkiintoinen. Pitää vain odotella, että se tulee kirjastoon lainattavaksi, sillä en minä tuota kirjaa niin tärkeänä pidä, että sen itselleni ostaisin.

Toinen mielenkiintoinen posti tuli eurovaaliehdokkaalta, joka kertoi olevansa hyvä ehdokas juuri minulle ja koko Suomen kansalle. Pitihän se sitten tarkistaa oikein Ylen vaalikoneen avulla, miten ajatuksemme osuvat yhteen. Kummallista kyllä ei mennyt oikein kohdalleen vaikka saman puolueen kahdenkin ehdokkaan ajatukset osuivat paremmin yhteen ajatusteni kanssa.

Mepit ovat ainakin minulle paljon vieraampia, kuin kotoiselta tuntuvat oman vaalipiirin kansanedustajat. Jotenkin noiden meppien pitäisi tehdä itseään tykö muulloinkin, kuin näin vaalien edellä.

—Roskien unohdus

Brinkkalan Galleria, Turku Käydessämme Turussa, vanhassa kotikaupungissa, poikkesimme myös Brinkkalan talossa tutustumassa taiteeseen. Ihan kivalta tuntui katsella mm. ”Roskien unohdus” nimistä näyttelyä. Aika siistiltä nuo roskat vaikuttivatkin, kun ne oli taiteellisesti kasattu sopiviin ryhmiin. Ehdotin vaimolle samaa, edullisen taiteen keräämistä, mutta oli vähän vinkeä katse, jonka hän minuun loi. Materiaalia, olisi meilläkin muodostaa vaikka kuinka hienoja kasoja kaikenmaailman vanhoista sähkölaitteista, pahvilaatikoista ja lukemattomista aikakauslehdistä. Syntyisi niistä sopiva taso telkkarille ja muille laitteille.

Palovaaran takia minäkin sentään järkiinnyin ja niin päätimme, ettemme omaan kotiimme kerää nykyistä enempää roskataidetta.

Hiirenkorvalla

Luonnon herääminen on kevään ihmeitä ja jostain syystä vastasyntynyt kiinnittää huomiota itseensä. Kevään ensimmäiset merkit ovat tärkeitä vuodesta toiseen. Odotamme ensimmäisiä muuttolintuja, ihmettelemme perhosia, kuvaamme leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Myös puihin puhkeavat lehdet herättävät ansaittua kiinnostusta. Onneksi keväällä on taipumus toistua eikä ainakaan lähitulevaisuudessa ole pelkoa hiljaisesta, "äänettömästä keväästä”.

Kolmannen kerran kevään merkkinä oli ”Tanssii tähtien kanssa" tv-ohjelma. Tietenkin olen katsonut melkein kaikki jaksot. Arvostan tuomarien oikeudenmukaisuutta, mutta myös kansan antamia ääniä, jotka hieman muuttivat tuomarien laatimaa järjestystä. Kansan sympatian osuus kuuluu tällaiseen ohjelmaan ja se antoi sille lisää mielenkiintoa. Ilman, että olisin kertaakaan äänestänyt, ei minulla ole voittajakolmikon suhteen valittamista. Satu Tuomisto ansaitsi voittopokaalin eikä Pirkko Mannolaa varmaan harmita, vaikka hävisi nuoremmalle missille.

Vanhaa filmiä

Tämän aamuinen 1234… haaste palautti mieleeni pakasteessa säilyttämäni 35 mm filmit. Niitä on siellä jonkin verran. Ne ovat jo vanhoja. Parasta ennen päivä on mennyt vuosia sitten, mutta ne ovat – 19 ° pakasteessa. Ilmeisesti aivan käyttökelpoisia. Filmikamerat ovat myös tallella, kaapin kätkössä, josta ne voi ottaa milloin vain. On vain ladattava tuoreet paristot ja filmiä kameraan, sitten kuvaamaan dioja. Hyvä oli saada tällainen lauantaiaamun herätys, mutta ei vielä tänään, ehkä toukokuussa kumminkin. Pitää vielä selvittää onko paikallisella fotokauppiaalla edelleen E6 kehityspalvelu. Joten tällaisia ajatuksia tämän aamun haaste minussa herätti.

1234. haaste 28, kolmekymmentäviisi!

Puusta pudonnut

Juomakelvotinta pintavettä

Ihminen on luomakunnassa hyvin erilainen olio, ainakin muihin nisäkkäisiin verrattuna. Ihmisellä on suuri kyky sopeutua erilaisiin olosuhteisiin, johtuneeko tuo sitten kyvystä käyttää enemmän aivoja oman menestyksen turvaamiseksi. Silti terveytemme voi järkkyä hygieenisistä puutteista. Muistan lukeneeni, että maailmassa ihmisten kuolemia aiheuttaa eniten saastunut juomavesi. Miksi huonolaatuinen vesi on ihmiselle hyvin vaarallista, mutta muut eläimet voivat juoda bakteeripitoista vettä sairastumatta?

Villieläimet etenkin pedot syövät monenlaisia haaskoja, siis mädäntymässä olevaa lihaa, mutta eipä se käy ihmiselle. Kotieläimiä hoidetaan hyvissä olosuhteissa, mutta on aivan varmaa, että possut laittavat jalkansa omaan purtiloonsa, eikä niiden tarvitse olla huolissaan sorkkiensa lantaisuudesta. Ihmisten tulee pestä käsiään alinomaa välttääkseen taudinaiheuttajien hyökkäyksen.

Niin tai näin, vaikka eläimetkin saattavat jotakin ajatella ja oppia, on sittenkin suuri onni, että alaston apina on aikanaan ymmärtänyt pudottautua puusta.

Kaksoisolentoni

Tiedän, että olen ainutlaatuinen, eikä minunkaltaistani toista ihmistä ole olemassa. En halua verrata itseäni kehenkään muuhun en edes eläimeen, koiraan tai kissoista tai muista lemmikeistä puhumattakaan. Villieläimellä on paremmat vaistot, kuin kenelläkään ihmisellä, mutta Valokuvatorstain asettaman lempeän ”pakon” alaisena haluan verrata itseäni korkealla harjulla humisevaan kasvavaan petäjään, jolla on isot kuulevat korvat.

Kunnioitan luontoa ja arvostan rauhallisuutta. Toisaalta en omaa ollenkaan poliittisesti vihreiden luontoarvoja, sillä pidän kaikille elintärkeänä, että luontoa käytetään järkevällä tavalla ihmisten hyväksi. Metsää, myös turvesoita on hyvä käyttää, koska energiaomavaraisuus on paljon parempi vaihtoehto, kuin kivihiilen tuonti tai palmuöljyn rahtaus tänne kauas pohjoiseen. Tulevaisuus on suuri haaste, joka ei se taida ratketa ydinenergiallakaan.

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 131

Kesän merkkejä

Vapunpäovän jälkeen on normaalia, että kaikkialla näkyy merkkejä alkavasta kesästä. Aikaiset kukat ovat kukkineet jonkin aikaa, ja nurmet vihertävät. Luonnossa tuoksuu kasvun voima ja traktorit myllertävät pelloilla, viljelijöiden kylväessä siementä multavaan maahan.

Koko luomakunta, eikä vähiten uudet kylvökset kaipaavat virkistävää kevätsadetta, joka myös puhdistaa. Vielä toukokuun alussa kaikkialla on pölyistä harmautta, joka pian peittyy kesän vehreyteen.

Alkava kesä tunkeutuu kaikkiin aisteihimme, sillä tunnemme sen lämmön ja aistimme uudet tuoksut, näemme vihreyttä, ja kuulemme kevään äänet. Saamme ruokapöytään uusia makuja puhtaista suomalaisista elintarvikkeista. Karjan laitumelle laskun aika ei ole aivan vielä, vaikka Humppilassa jo tällainen teräksinen nauta rauhallisena katseli ohitseen kulkevia ihmisiä.

Heräteostos

—Tärkeää ei ole se, että tietää mitä tekee, vaan se, että tekee minkä tietää.
-Anthony Robbins
.............................................................................................

Enpä olisi uskonut Vapun viettoon lähtiessä, että palaan kotiin uuden digiboxin kanssa, sillä olin aika vahvasti pyrkimässä pois TV:n tuomasta infoähkystä. Toisaalta olen aina valmis takinkääntöön, siksi se oli nytkin helppo tehtävä. Entinen digiboxsi olikin jo antiikkia, sillä hankin sen vuonna 2002. Tämä tallentava laite muuttaa TV:n katsomisen filosofian aivan täydellisesti, se on vain omaksuttava.

Teknisenä haasteena haluan oppia uusien laitteiden peruskäytön nopeasti ja mahdollisimman perusteellisesti. Iso haaste tämä onkin ollut, mutta melko hyvin mielestäni perusasiat hallitsen.

Ohjelmien tallennuksen ja poistot osaan tehdä, mutta ohjelmien siirrossa erillisiin kansioihin on harjoiteltava.

Boxissa on kaksisuuntainen USB, joten siinä voi oman 320 Gt:n levyn lisäksi käyttää ulkoista levyasemaa tai muita USB muisteja

Valokuvia on katsottu USB-muistitikulta, tosin putki tv:n resoluutio ei ole kuville erityisen hyvä, mutta pitää katsoa kauempaa, jolloin pixelit eivät selkeästi näy. Myös MP3 äänitiedostot kuuluvat hienosti.

Eilen illalla oli tilapäinen ja selittämätön ongelma, sillä laite ei ottanut vastaan mitään kaukosäätimestä. Tarkistin mittarilla paristot, joissa oli täydet varaukset. Mikään näppäin ei vain saanut mitään aikaan! Seuraavaksi kääntelin kanavia ym. laiteen omilla näppäimillä. Ne toimivat normaalisti. Yritin seuraavaksi taas kaukosäädintä, ja nyt se toimi, kuin mitään häiriötä ei olisi koskaan ollut. En ymmärrä mikä esti yhteyden laitteen ja kaukosäätimen väliltä, eikä sillä ole väliä, ellei häiriö toistu.

Olen tyytyväinen vappulomaostokseen ja pyrin opettelemaan nopeasti lisää näitä käytön hienouksia, sekä ennen muuta uudenlaista luovaa filosofiaa television käyttöön.

Kuusikulmainen (3+3=6)

1234. haaste 27, etsittävänä kuusi!

Naamiaiset

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 130