Metsäluonnossa

Muutaman asteen pakkanen, luonnontilassa pitkään ollut metsä, eikä kulkijalla minkäänlaista kiirettä. Katselen järvenselälle ja kuuntelen pikkulintujen sirkutusta ja jään pitämiä kumeita ääniä. Minulla on kameralaukku kainalossa, joten saan ajatuksen kuvata rannan kiviä ja syksyn kuivattamia heiniä. Valoa on niukasti marraskuun lyhyenä päivänä.

Kuulin eilen radiosta miten tutkimuksen mukaan metsässä liikkumisella on hyvä vaikutus. Minä ainakin olen aina viihtynyt metsässä, vain kävellen siellä. Nyt eläkeläisenä lähes päivittäisestä metsämarssista on tullut, jopa harrastus Koskaan en ole metsästänyt, eikä sellainen kiehdo minua mitenkään. Mielelläni katselisin kulkiessani luonnon eläimiä, mutta vain ani harvoin tapaan edes oravaa. Olenko liikkuessani liian äänekäs, että jänikset ja rusakot osaavat jo ajoissa väistyä reitiltäni. Tänäänkään en tavannut edes yhtään ainutta jäniksen jälkeä. Koiran tai ketun jälkiä, kyllä oli ohuessa lumessa. Jokapäiväisestä liikunnasta on ainakin se hyöty, että ruoka maistuu paremmalta.