22.6.08

Juhannuksen jälkeen

Seuraavaan Juhannukseen on taas paljon aikaa, sillä taakse jäänyttä juhlapäivää pitää odottaa kokonainen vuosi. Juhannuksen kesä jatkuu, kun luonto iloitsee lämmöstä ja maan kosteudesta.

Katselin aamulla ikkunasta miten punarinta pomppii pensaiden alla ja kirjosieppo ruokkii pöntössä vikiseviä poikasiaan. Rastailla on suorastaan juhlallista, sillä kosteassa nurmikossa on paljon kastematoja. Rastaat kuuntelevat, ja pian niillä on kiskottavana suuri kastemato. Poikasetkin ovat vanhempiensa opissa miten ravintoa hankitaan.

Oravapariskunnalla on neljä poikasta, jotka seuraavat vanhempiaan kuusen oksistossa. Oravauroksesta on tullut melkein lemmikki, sillä pihalla kulkiessani se seuraa, minua kuin koira. Sitten se katsoo silmiin, kuin kysyen, ”eikö minulle olisi auringonkukan siemeniä?” Pitäähän pojalle antaa kourallinen, jonka se kuorii nopeasti antamatta puolisolleen vuoroa. Sitten toisesta kourallisesta jo riittää molemmille. Toistaiseksi poikaset eivät ole ruokintapaikalle ennättäneet.
Vaimon keräämät juhannusaaton päivänkakkarat, (Leucanthemum vulgare), ovat oudolla tavalla lakastumassa. Kukinnon alta varsi on taittunut, siitä on nestejännitys hävinnyt ja kukka on painunut surulliseksi. Nestevirtaa kukkaan ei enää ole joten maljakkoon on haettava tuoreita luonnonkukkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!