Teiden ja katujen varsilla on bussipysäkkejä ja valtateiden varsilla levähdyspaikkoja. Polkujen varsilla on kiviä ja kantoja, joille voi istahtaa kuuntelemaan vaikka linnun laulua. Luonto on nyt parhaimmillaan ja kameran ulkoiluttaja ei malta olla pysähtymättä. Siinä sitten voi suorittaa jonkun tehtävän, kuten esimerkiksi miettiä onko paikalla jotakin muistiin tallennettavaa. Valinnat ovat yksilöllisiä sillä kaikki me toimimme mieltymystemme mukaan.Henkilökohtaisesti tunnen luonnonkasveja, mutta linnut ovat minulle yhtä massaa, vaikka variksen ja pääskysen toisistaan erotankin. Lintujen kuvaamisesta en ole koskaan innostunut, ehkä juuri siksi etten niitä tunne, eikä minulla ole lintukuvaukseen sopivaa pitkää valovoimaista objektiivia. Luonnonkasvit eivät karkaa kuten linnut ja niiden kuvaaminen käy millä linssillä tahansa, niissä on ilmettä ja värejä, joten jatkan polunvarsien, peltojen laitojen ja kivikkojen tarpomista. Tässä sateisen päivän latteassa kuvassa kukoistaa linnunkaali.
Tuo on kyllä totta, mitä sanoit kasveista, että ne eivät karkaa. Silti minusta kasvien kuvaaminen on vaikeaa. Makrolla otettujen lähikuvien otto on ehkä helpompaa, mutta jos haluaa kuvan koko kasvista, kuvasta tulee helposti jotenkin lattea. Silloin, kun ostin kamerani, luulin alkavani kuvaamaan kasveja, mutta kuinkas kävikään. Harvemmin loppujen lopuksi otan mistään kasvista kuvia :)
VastaaPoista