GT-750F mokkula

Päivän kirjepostissa sain tänään tällaisen laitteen (GT-750F). Siinä sitä on taas uutta oppimista. Onkohan tämäkään tarpeen herää mielessäni kysymys? Käyttöön otto olisi pitänyt olla helppoakin helpomman, jos olisin älynnyt painaa virtanapista, kun liitin sen USB kaapelilla koneeseen. Kone ei tunnistanut mokkulaa, mutta hetken ihmeteltyäni älysin painaa laitteen ainutta nappia, niin jo alkoi pelata.

Tällä saa ainakin kuvien paikat merkittyä kartalle ja lenkkipolun se piirtää. Pitää huomenna testata miten laite toimii synkässä mustikkatyypin kuusikossa. Nämä pikkulaitteet ovat ihmeellisiä, siis mielenkiintoisia. Eikä sitä olisi uskonut noin 30 vuotta sitten, millaisia vimpaimia 2000 luvulla käytetään.

Tässä laitteessa jäin kaipaamaan jonkinlaista säilytyspussia sen suojaksi, tai edes jotakin lenkkiä, jolla sen voisi ripustaa kaulaan keikkumaan. Tuo ei kuitenkaan ole suuri ongelma sillä ehkä, vaimo ompelee mokkulalle sopivan pussukan.

Klikkaa kuvaa!

Uutta

Sitä luulisi, että ei viitsi opetella mitään uutta, koska se voi tuntua vaikealta. Ehkä juuri siinä onkin haasteen mielenkiintoisin osa. Oppimisen onnistuminen palkitsee, se on tunne, jolla ei ole vertaa. Monissa asioissa voi ylittää itsensä, kunhan vain tulee aloittaneeksi.
Olen ollut monta vuotta Kotimikro lehden tilaaja, sillä se on mielestäni hyvä lehti, koska se haastaa pysymään tietokonesioissa ajan tasalla. Ehkä muutkin lehdet ovat samankaltaisia, mutta tässä saa lehden mukana uusia ohjelmia, eikä niitä tarvitse etsiä netistä. Juuri äsken latasin koneelle pari minulle uutta ohjelmaa, joiden käytön opettelen tuossa tuokiossa. Se ei ole vaikeaa sillä lehdessä on yksinkertaiset ohjeet. Nämä ohjelmat ovat sellaisia, joita käytän lähes päivittäin, joten niiden käyttölogiikka tulee nopeasti rutiininomaiseksi.
Sen oppii helposti, jota tuntee tarvitsevansa, mutta taidot, joita ei tarvitse häviävät nopeasti. Ellei nyt, niin milloin sitten?

Luonnonantimia

Reilu sade ja lämmin ilma saivat sienet hyvään kasvuun. Kantarelleja alkaa ilmestyä, kuin sieniä sateella. Vähän jo huolettikin, kun pienet sinenalut alkoivat surkastua, mutta sade korjasi tilanteen. Kantarelli on mielenkiintoinen siksi, että se saattaa piiloutua ruohikkoon ja jopa sammalen alle, sitten kun niitä oppii löytämään pöytään riittää sieniä.

Meillä suomalaisilla on hieno mahdollisuus ja jokamiehen oikeus olla kiinnostunut ympäristöstä, jossa elämme. Kasvit, eläimet maisemat koko luonto ovat avoinna edessämme, miksi emme siitä nauttisi? Marjat ja sienet antavat oivan lisän ruokavalioon. Kalastaakin voi ja monet hankkivat metsästämällä riistalihaa. Kaikki muu, paitsi metsästys kuuluu myös minun harrastuspiiriini. Koskaan en ole metsästänyt ja asetta olen käyttänyt viimeksi 1960 luvulla, jolloin suoritin asevelvollisuuden.

Petäjäveden vanha kirkko

Keski-Suomessa olevista Unescon luonnonperintökohteista Struven ketjun Korpilahden torni ei ole ainoa nähtävyys. Komea ja kaunis kohde on myös Petäjäveden vanha kirkko.

Kaunista Korpilahtea

Tämän päivän mustikkareissun teimme hieman pidemmälle, sillä päätimme samalla käydä tutustumassa Korpilahden Puolakassa olevaan Struven ketjuun kuuluvaan näköalapaikkaan. Mahtavat maisemat tuolta 192 m merenpinnasta avautuvat Päijänteelle. Tornista voi katsella kaunista järvimaisemaa lähes joka suuntaan.

Helteellä oli mukava nousta tuo kilometrin pituinen metsäpolku. Samalla tuli siinä mieleen miten Veikka Gustafsson on noussut yli 8 kilometriä korkeille Himalajan huipuille. Siellä on varmaan polku huono ja vaarallinen, eikä niin kuin tämä suomalaisen metsän siimeksessä kiemurteleva polku, joka on oikein hyvässä kunnossa.

Polun varrelta löytyi myös kaipaamiamme isoja mustikoita ja joissakin metsän aukkopaikoissa kasvoi runsaasti makoisia vattuja. Myös kantarelleja katselimme, mutta niitä ei löytynyt noista lehto laaksoista.

Linkki: Struven ketju

Mustikkametsässä

Ja poiminta jatkuu huomenna!

Mustikat ovat nyt kypsiä ja niitä on helppo kerätä poimurilla, sillä marjat ovat napakoita. Oikein siinä ihminen lepää kun noita terveellisiä marjoja kerää. Ei tarvitse kovin suurta kiirettä pitää kun sanko täyttyy melkein huomaamatta, vaikka välillä ajattelisi metsän siimeksessä sinisiä ajatuksia. Voi siinä tulla siniseksi suukin. Keräilimme suon laidalla kasvaneita isoja marjoja ja samalle apajalle tuli toinenkin pariskunta. Siinä sitten kerättiin melkein rinta rinnan ja marjoja riitti meille kaikille. Arvelimme, jotta perattujen mustikoiden arvo olisi jopa 5 €/litra, joten sievoisen säästön saa muutamassa tunnissa aikaan. Pitää mustikoita nyt keräillä, koska niitä hyvin on. Tuskin niitä myyntiin keräämme, mutta omaan talvitarpeeseen ainakin riittävästi.

Lauantai oli sateinen

Eilinen lauantaipäivä kului sateen hiljaisen äänen seuraamiseen. Tallensin siitä useita otoksia videokameralla ja myös Zoom H2 äänitallentimella. Mukavia äänikoosteita sain, kun yhdistelin erilaisia ääniä Audacityllä eri raidoille.

Sateisia päiviä on ollut tänä kesänä äärimmäisen vähän, joten eilinen sateinen koko päivä oli oikein tervetullut. Tyhjensin pihassa olevan sademittarin tarpeettoman usein, joten tarkkaa sademäärää en tiedä, mutta epätarkan mittauksen mukaan se oli yli 30 mm. Kerään katolta tulevaa vettä talteen pihassa olevaan pieneen lampeen eikä kasteluvesi ole tänä kesänä vielä kertaakaan loppunut. Nyt vesiallas on ääriään myöten täysi, taisi osa jo ylivuotaakin. Kasvimaan hyöty- ja koristekasviskin voivat nyt todella hyvin, kun maassa on riittävästi kasvuvoimaa, kosteutta ja lämpöä.

Sadepisarat

UUNIPERUNAT

Muutama iso Rosamunda peruna

Täyte:
150 g Turkkilaista jogurttia
250 g ruohosipulituorejuustoa
160 g kylmäsavupororouhetta
50 g punasipuli

Ohje:
1. Pestyt perunat kypsyvät folioon käärittynä 200 C° noin tunnissa
2. Sekoita vahva jogurtti, tuorejuusto, savupororouhe ja sipuli.
3. Tee kypsään perunaan viilto ja puristeta se auki
4. Lisää täyte ja nauti salaatin ja leivän kanssa.

Vaimon paistaessa joitakin uuniruokia huomasin, miten kiertoilmauuniin jäi hyvää tilaa. Samoilla lämpimillä voisi paistaa vajaan kilon annoksen Rosamundaa, jota sattumoisin oli varastossa.
On se vaan niin hyvää tuo uuniperuna ja helppo valmistaa, joten se käy hyvin myös mieheltä, jolla on kokkipeukalo keskellä kämmentä. En saanut moitteita, niin hyvin onnistui täytteen sekoitus ja paistaminen.

Hidas muutos

—Ainut vakio on muutos! Uskottavasti muutos on alkanut heti alkuräjähdyksen jälkeen ja se jatkuu loputtomiin. Muutoksen ennustaminen on vaikeaa, sen kaikki olemme saaneet kokea. Säätiedotuskaan ei ole kovin luotettava, vaikka se on suuntaa antava. Ilmasto muuttuu, päivittäin puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja jäätiköiden sulamisesta. Kaikki muutos huolestuttaa ihmistä, niin tämäkin.

Nopea ilmaston kylmeneminen ja lähestyvän jääkauden uhka olisi pahempi juttu, koska asuntojen lämmitykseen kulusi enemmän hyvin kallista energiaa. Kesälläkin pitäisi käydä pilkillä ja avannossa uimassa.

Vesien likaaminen ja muutkin saasteet ovat paha asia, jota vastaan on taisteltava, sillä yhdessä lämpenemisen kanssa ne muuttavat ekosysteemiä. Jätteiden kierrätys on eräs hyvistä ratkaisuista, sillä monella roskalla on suuria uusiokäytön mahdollisuuksia.

Teknologia kehittyy joten toivottavasti henkikin viisastuu. Ensimmäisestä ihmisen kuumatkasta on nyt neljäkymmentä vuotta, joten varmaan seuraavan 40 vuoden aikana opitaan jotakin uutta. Muutos on hidasta kuin bonsaipuun kasvu, eikä tässä mihinkään kiire ole!

Tuorerehu korvaa kuivan heinän nautojen ruokinnassa

Perinnemaisemat ovat sen verran harvinaista herkkua, että sellaisen kohdatessani tartun mielellään kameraan ja tallennan näkymän. Luonnonniityt ovat lähes kadonnutta perinnebiotooppia. Tässä on kuitenkin luonnonheinä saanut kasvaa, kunnes se on niitetty viikatteella ja käsin haravoitu kokoon kunnes on hangoilla nostettu kuivumaan heinäseipäälle. Eikä siinä vielä kaikki, sillä hakamaa on erotettu riukuaidalla, jonka seipäät on vitsaksin sidottu.
Entisaikaan heinä korjattiin seipäältä joko takkavitsalla kantaen tai hevosta apuna käyttäen ilmavaan hirsilatoon. Nykyään kuivaa heinää käyttävät eniten hevoset, sillä nautakarjan ruokinnassa heinän käyttö rajoittuu lähinnä vasikoihin, joiden märehtimisreaktion oppimisessa kuivaheinällä on positiivinen vaikutus.
Viidenkymmenen vuoden aikana on kaikessa tapahtunut valtava kehitys, joka on etenkin maataloudessa ollut suuorastaan valtava.

Riemukas heinäkuu

Laukaan kirkko

Millaista olisi elämä jos vuoden kaikki kaksitoista kuukautta olisivat heinäkuun kaltaisia. Olisi hellettä ja sataisi vähän, pihan kasvustoa olisi kasteltava ja kasvimaata kitkettävä. Selkeinä öinä on hallanvaara.
Päivät ovat pitkiä eikä mistään saa nopeasti tarvitsemaansa palvelua. Lähes kaikilla on nyt loma! Jokaisessa kylässä ja kaupungissa on jokin kesäjuhla. Sukujuhliakin siunaantuu useampia. Eräs sellainen oli eilen Laukaassa, kun Storcovius-Argillander 7. sukujuhla oli koolla.
Ystävät ja sukulaiset kulkevat lomamatkoillaan ja Keski-Suomessa on juuri sopivassa paikassa, johon moni sukulainen mielellään pysähtyy. Mukavaa ja toivottavaa se on, mutta siinä se tämäkin kesä sitten kuluu, kuin huomaamatta.
Petäjävedellä on omakotiasumismessut ja mielestäni ne peittoavat monet aikaisemmin käymäni asuntomessut, sillä noissa messuissa ei ollut mitään suuruudenhullua.
Onneksi vuodessa on vain yksi heinäkuu.

Kyläseppä

Säästö vai voitto

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät ole pennosiaan lottoon tuhlanneet. Jos vuodessa lottoon käytän alle kymmenen euroa, ei voiton mahdollisuus olo kovinkaan suuri, mutta häviöt vältän lähes kokonaan.
Mitähän sitä oikein tekisi, jos sattumoisin lottoasi vaikka kupongin kerralla täyteen ja sitten saisin edes pienen voiton? Jos se kunnolla tärppäisi, saattaisin ostaa uuden hybridi auton, mutta olisikohan sekään järkevää, kun sen halvalla tankkaaminen lienee vaikeaa ainakin vielä nykyään. Polttoainepulan vuoksi ei syntyisi säästöä, jos joutuisi bensaa käryttämään.

Tuommoisen vuolaan virran rannalta voisi ostaa tontin ja rakennuttaa siihen energiaystävällisen talon. Koskesta saisi virtaa ja vaikka lämpöpumpulla lämmitysenergiaa. Niin ja tietenkin voittajan pitää kiertää vähän ”muailmaa”.
On se vain niin, että en ainakaan tällä viikolla vielä sitä lottolappua täytä, joten saat ihan rauhassa odottaa voittoasi, sillä minulta se menee sivu suun.

Maitohorsma

Taimikaupoissa on keväästä alkaen kaiken maailman perennoja. Monet niistä kasvatetaan Suomessa, mutta paljon niistä on tuotu Keski-Euroopasta, ehkä kauempaakin. Luonnossa liikkuessa kiinnittyy monesti huomio näihin kotomaan rikkaruohoihin. Kysyn vaan mikä jaloste voittaa maitohorsman, kielon, metsäkurjenpolven tai kellojen kauneuden. Mitenkähän noita luonnonkasveja saisi juurrutettua kukkapenkin multaan, tai onko se niin että ei onnistu. En ole kokeillut suopursua, en juuri mitään muutakaan. Onneksi joitakin lajeja viihtyy omassa pihassa ilman mitään hoitoa. Ehkä tärkein hoito on vältellä omaa halua ajaa ne pois siimaleikkurilla tai ruiskuttaa Rounruppia näiden vaatimattomien kaunistusten niskaan. Kissankäpälää ja ketoneilikkaa olen etsiskellyt koko kesän, mutta ainuttakaan yksilöä löytämättä. Tästä eteenpäin keskityn etsimään niiden siementä.

Vinkistä vaari

Lainaus:
—Mielipiteeni perunan syönnistä on se, että perunoita ei olisi pakko kuoria ollenkaan. Omenat myös olisi edullista syödä kuorineen. Kummankin kasvin kuoret ovat kuin luuta suolistossa, ne karsivat suoliston seinämiltä kaikenlaisia kuona-aineita, koska ne eivät sula vatsalaukussa. En koskaan meinaakaan kuoria uusia pottuja. Ei kylläkään minun mielipidettäni syömisestä ole kukaan kysynyt. Kampai 70 Tuossa lukijan kommentissa on asiaa, sillä kai me turhaan kaiken kuorimme ja sitten ostamme kalliilla hinnalla kuituja. Viljat kuoritaan ja sitten ostan leseet eri pusseissa. Miksi en käytä enemmän täysjyvätuotteita. Samoin peruna on varmaan järkevää pestä ja puhdistaa kunnolla. Ehkä perunan syönti kuorineen on jonkun sivustakatsojan mielestä juntin näköistä, mutta se on sitten ihan sen seuraajan mielipide. Moniin ruokiin perunat voi käyttää aivan kokonaan. Tämä (Kampai70) on sellainen kommentti ja hyvä vinkki, jota toteutan, sillä sen miettimisen ovat tehneet muut jo ennen minua. Kokeilen sitä saa nähdä syntyykö tästä pysyvä tapa. Vaimolle ajatuksen myyminen voi olla paljon kinkkisempi juttu.

Poimin kesän ensimmäiset kantarellit

Kesä on ollut aika kuivaa, mutta viimepäivien sateet ovat korjanneet tilannetta metsissä aika paljon. Ilmeisesti mustikka saa vielä lisää kokoa näiden sateiden ansiosta. Ennen kaikkea sienille nämä sateet ovat antaneet elämän. Metsästä löytyy kaikenlaista ruokapöytään kelpaavaa. Monet yrtit ovat parhaimmillaan, marjat kypsyvät ja sienet alkavat kasvaa. Tänään keräsin muutamia ensimmäisiä kantarelleja, toisin vain muutamia, sillä joidenkin päivien päästä näiden kuvassa olevien koko on kasvanut, jos nyt ei aivan kaksinkertaiseksi niin merkittävästi kuitenkin. Onhan siinä tietenkin sekin riski, että sinä tai joku muu käy tällä apajalla, mutta se riski on mielenkiinnon vuoksi otettava. Metsä on sellainen aarreaitta, että poimittavaa löytyy meille kaikille, jotka olemme luonnon antimista kiinnostuneita.

Pottu-maista

Näin keskikesällä puhutaan paljon perunoista, kun on päästy uusien pottujen makuun. Vanhat joutavat sioille, mutta kun meillä kaikilla ei valitettavasti ole sitä omaa possua.
Vanhat perunat ovat sentään reilun kokoisia, ettei tarvitse kynsiään kuoria. Minä ainakin pidän isoista perunoista ihan käytännön syistä ja makukin on OK. Uudet perunat ovat pieniä ja vetisiä kuivanakin kesänä. Niiden on hyvä antaa vielä kasvaa. Edullisia uudet perunat ovat sillä kaupassa niistä pyydetään vain 99 senttiä, kun vanhoilla on hintaa 79 senttiä. Onneksi se ”Arvon” lisävero alenee, joten potutkin laskevat ehkä kolmella sentillä.

Muuten perunan kuorintaan parhaana aseena pidän SA int. veistä. On se niin tuttu työkalu ja niitä saa edullisesti ostaa mm. Tikkakosken Kasinhännästä.

Ei passia ole pakko jonottaa

Minulla ei ole kiire minnekään, mutta varmaan olen vähän hättäinen. Tämä ajatus tuli mieleeni, kun menin tänään poliisin lupatoimistoon uusimaan vanhaksi käyvää passiani. Otin varausnumeron ja vertasin sitä menossa olevaan palvelunumeroon, laskin päässäni, että edelläni oli kolmattakymmenettä muuta odottajaa. Pienessä odotustilassa oli lämmin ja huono ilma, mitenkähän kauan tässä pitää odottaa? Sentään istumapaikka vapautui. Onkohan täällä aina näin pitkä jono? Vieressä istuja vakuutti, että istu vain kärsivällisesti, kyllä se vuoro aikanaan tulee.

Tarkkailin hieman seiniä ja silloin havaitsin lapun ja nettiosoitteen josta voisi varata ajan passin uusintaan. Ei muuta kuin lähdin pois ja kotiin tultuani otin tuon sivun auki ja siellä oli selkeä lomake, josta pääsin varaamaan ajan. Varmuuden vuoksi otin aamun ensimmäisen ajan kello 08:15. Eipä silloin ainakaan pitäisi joutua odottelemaan, eikä minulle ole passin tarve niin hätäinen, ettenkö ehdi sitä kotona kaikessa rauhassa odottelemaan yhden viikon pidempään.

Ne ovat ahmatteja

Pihan oravat olivat tänään nälkäisiä, ne tulivat pyytämään ruokaa, ne kerjäsivät kuin ihminen, kädet ristissä. Ei siitä voinut kieltäytyä. Pähkinöitä ei nyt ollut kaapissa, mutta ranskanleipäkin kelpasi. Tuntui että toinen noista veitikoista ahnehti liikaa. Se söi ja söi ja ajoi kumppaninsa kauas pois, jos se rohkeni samalle apajalle. Kummallekin kurrelle piti kattaa oma pöytä. Varmaan ne tulivat kylläisiksi, sillä ei niitä sen jälkeen ole näkynyt. Eiköhän ravinto riitä ainakin huomiseksi, ehkä kauemmaksi, koska se kantoivat osan eväistä omiin kätköihinsä, jos nyt sitten enää huomenna muistavat missä ne kätköt ovat.

Mukavia ovat oravat, vaikka haittaa ja harmia noista vekkuleista on jos niitä liiaksi kesyttelee.

Savottamarkkinoiden huutokaupassa

Konneveden keskusta oli niin täynnä ihmisiä, ettei siitä läpi päässyt pysähtymättä. Meneillään oli Konneveden savottamarkkinat. Martti Puomiranta meklaroi huutokauppaa rempseään tapaansa. Halvimmillaan tavaraa sai ilmaiseksi, mutta jossakin tuotteissa kansan vallitsi kilpailuhenki ja se nosti hintaa tuntuvasti. Kuvassa myydään ”rokokoo peiliä”, jossa katsoja saa valita lasiin aina haluamansa ilmeen. Peilille oli kysyntää ja kolmas kerta ja kopautus tuli vasta 11euron huudon jälkeen. On se vain niin mukava tunnelma noissa kesätapahtumissa, että viikonpäästä pitänee käydä Sumiaisten messuilla, joiden teema on ”Energiasta uusiutuvaan energiaan ja lauantai-iltana on Maailman pienin Rautalankafestivaali”, jonka juontaa Heimo "Holle" Holopainen

Sumiaisten sivu

Nälkä opettajana

Ihmisen velvollisuus on huolehtia lapsistaan pitkään. Sama on myös luonnossa, sillä varmaan kaikilla eläimillä on geeneissään tämä ominaisuus lajin säilymiseksi. Tänään seurailin miten västäräkit keräsivät hyönteisiä suurille, jo lentokyisille poikasilleen. Varmaan taito metsästää ravintoa ei ole vielä valmis. Poikaset odottivat kuuliaisina, vaikka emolla kului välillä pitkäkin aika ennen kuin uusi annos oli tuotavissa. Varmaan pian on tämänkin nuoren linnun opittava hankkimaan oma ravintonsa, sillä pian sillä on nälkä opettajana. Osaakohan lintu ajatella, miten rankkaa on elämä Suomen kesässä, jossa voi joskus tulla vilu ja nälkä.

Harmia ja ajatuksia

Braun sauvasekoitin lakkasi toimimasta, koska sitä on rasitettu liiaksi eikä leikkuuterä enää pyöri vaikka moottori kuinka huutaisi. Takuu ei ole enää voimassa, tosin ei ole ostokuittiakaan. Tuo vika on ehkä valmistusvirhe, joskin laitteenvalmistaja varmaan sanoisi, että konetta on rasitettu liiaksi.

Menin heti ostamaan uutta laitetta ja katselin hyllyssä olevia vaihtoehtoja. Entisenlaista ei hyllyssä ollut joten valitsin Elektroluksin ja Philipsin välillä. Noin päälisin puolin katsellen pidän Philips HR1361 hieman kestävämmän näköisenä. Moottorissakin on tehoa peräti 600 w, joten on siinä voimaa ja vääntöä. Takuu on 2 vuotta ja nyt panen takuukortin muiden takuulappujen kanssa samaan mappiin.

Marketista autolle kävellessäni huomasin autoni takalokasuojassa jotakin outoa, uutta muotoilua. Se repsotti irti! Vierestä oli juuri lähtenyt toinen asiakas, joka on etupuskurillaan repäissyt muovisen lokasuojan kiinnikkeet irti. Ei ollut tuulilasissa lappua, kuka on ollut asialla, vaikka ei tuollainen kosketus ole voinut huomaamatta tapahtua. Yritin painella kiinnikkeitä takaisin mutta osa niistä oli repeytynyt poikki. Kotiin tultuani paikkailin asiaa saumaussilikonilla ja ainakin toistaiseksi lokasuoja on paikallaan. Onneksi se on muovia eikä ole pahemmin vaurioitunut, kuin niiden kiinnikkeiden osalta.

Mitähän tästä ottaisi opikseen; ainakin sen, että en tippaakaan kunnioita sitä autoilijaa joka vaurion aiheutti ja sen jälkeen pakeni paikalta. Varmaan hän selittäisi, ettei ole edes huomannut, mutta siihen en usko!

Perunat kasvussa

Tein keväällä takinkäännön, sillä olen ollut monta vuotta sitä mieltä, että minun ei kannata viljellä perunaa omalla tontilla. Nyt sitten keväällä puutarhakaupassa ostin perunansiementä.

Maahan ne piti istuttaa, kun tuli ostetuksi. Nyt viljelmä näyttää minusta hyvältä, mutta luoja ties saako sieltä edes sen vertaa mitä maahan laitoin. Halla voi tulla ja pilata vielä kaiken. Ruttokin voi iskeä rehevästi kasvavaan varsistoon, eikä ole ollenkaan taattua, että juureen tulee perunoita, kun se noin rehottaa typpirikkaassa maassa. Parhaassa tapauksessa syksyllä saan nostaa tuosta palstasta jopa kaksisataa kiloa sileäposkisia pottuja.

Kohta tuo on kukassa ja pian sen jälkeen pitää tarkistaa onko siellä juuressa mukuloita. ”Kortti vie ja kortti tuo, mutta perunanviljely on onnenkauppaa”.