Rykelmä tai kasa

Tänään on varmaan pudotetty lunta monenlaisiin rykelmiin!

Rykelmä!

Olen taas autonomistaja

Tämä viikko on ollut aika hullunmyllyä, kun Etelä-Suomen ihmiset ovat talvilomallaan. Meillekin se lisäsi vilskettä, kun vielä noita olympialaisiakin piti katsoa.

Autoton kun olin, oli lomalaisista hyötyä, sillä pääsin katsomaan käytettyjen autojen tarjontaa. Etsin pienehköä ja edullista bensakäyttöistä autoa korvaamaan peräänajossa tuhoutuneen diesel farmariautoni. Vastaavaa autoa en vakuutuskorvausrahalla saa, mutta eilen sitten tein aitokaupan. Pieni mutta tilava on nykyinen autoni. Ei siitä voi riemunkiljahduksia päästää, sillä käytetty auto ei ole uudenveroinen, muulloin kuin ensikerran hallista ulos ajaessa. Kunpa nyt saan kaiken autoon kuuluvan itselleni. Kaikkia auton avaimia, ei vielä löytynyt. Lohkolämmitin saattaa olla viallinen, hattuhylly siitä myös puuttuu. Ostin auton luotettavasta merkkiliikkeestä, joten olen varma että, kaikki järjestyy ja olen tyytyväinen tyylikkään ranskalaisen auton omistaja.

Eräs muistomerkki

Näkymä omasta ikkunasta

Tää on taas näitä päiviä, jolloin lämpömittari näyttää reilusti yli 20° pakkasta. Pistä siinä sitten nenäsi ulos, niin kyllä se tuulessa viilenee. Sisällä on kuitenkin lämmintä, kun tulikivitakka syö kuivaa koivuklapia halulla. Muistuu mieleen miten Konsta Pylkkänen selitti palamisen kemiaa korpifilosofin näkemyksellä. —Tulibasilli siinä tarttuu kuivaan tervakseen, ja niin hanakasti nuolee tuli puuta, joka savuksi muuttuu. Jotenkin noin se kulki Havukka-ahon ajattelijan ajatus. Tuvassa on kuitenkin lämmin vaikka ulkona on pakkanen ja ilmaa kylmentävä viima tekee siitä vielä puraisevamman. Ikkunan takaa on kuiteskin mukava seurailla tinttien touhua. Olen pitänyt kameraa laukaisuvalmiina tuossa pöydällä, mutta kolme ikkunalasia ei ole mikään hyvä harmaasuodatin, mutta saapahan kuvaaja olla omassa piilokojussaan kotoisasti.

Mustaa ja valkoista

Kirjasto

Onneksi meillä on oikeus maksaa veroja, jotka antavat takaisin monia tärkeitä yhteiskunnan palveluita. Tänään kävin sikainfluenssa piikillä ja samalla myös kirjastossa. Olen ahkera kirjaston käyttäjä, sillä noin kaksi kertaa kuukaudessa vaihdan lukemani kirjat uusiin ja lukusalin lehtiä käyn lukemassa vähintään viikoittain. Olen ollut ahkera kirjaston käyttäjä jo 1950 luvulta alkaen, jolloin muistan lukeneeni mm. kaikki löytämäni Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu kirjat. Suuren vaikutuksen silloin nuoreen mieleen teki Iloinen internaatti niminen kirja. Tuntematon sotilas tuli luetuksi heti miten sen ilmestymisen jälkeen. Jos kirjastoa ei olisi millaista olisi elämä, jollakin se puute olisi korvattu. Onneksi kirjasto on ja säilyy!

Hankikukka

Se ei ole sinivuokko, eikä valkovuokkokaan, tuskin edes kangasvuokko. Otin iltasella siitä kuvan kun se törrötti lumihangessa. Ei puhettakaan, että se olisi siinä muuten ollut, mutta kuin itse sen hankeen istutin. Ajattelin etten ole ennen helmikuussa pihalla kukkaa kuvannut, nyt olen vaikka puinen tekokukka onkin. Minun mielestäni se oli jotakin aivan muuta, kuin ottaa kuva jostakin hangessa törröttävästä risusta tai koiranputkesta, vaikka ovat nekin kauniita. Eihän muiden ihmisten kanssa tarvitse olla samaa mieltä, mutta kyllä lähimmäisten kantaa on kuunneltava, jos kommentti on hyvin perusteltu.

Kuljin pakkasiltana iltana luonnon helmassa, jolloin ei ollut mitään muuta päämäärää kuin valokuvata yksi ruutu, jonka julkaisen blogissa. Vähissä ovat minulla jutun aiheet, sinä varmaan ajattelet ja olet aivan oikeassa. Kevät ja jäidenlähtö ovat vielä kaukana, mutta se on aina seuraamisen arvoinen tapahtuma, ja kuinka ihminen haltioituukaan katsellessaan vuokkojen iloiseksi värittämää keväistä ahoa. Nyt sulaan maahan on vielä paljon aikaa, kun näyttävät pakkaset piisaavan, eikä edes ainuttakaan talvisuojasäätä ole vielä tänä vuonna ollut. Valoisaa kuitenkin on kun on hanget puhtaat nietokset, joten huomenna kun Palokan uusi K-Rautamarket avataan, niin pitää käydä sieltä ostamassa puutarhakasvien siemeniä.

Katos

Valokuvia on kaikkialla, joten pikemmin voisi kysyä missä niitä ei olisi. Elämme todellisen kuvatulvan keskellä. Kuvien ottaminen on helppoa ja varmaan lähes jokaisella on jonkinlainen kamera, jos ei muuta niin kännykässä. Otamme rajattoman määrän kuvia, joista suurin osa jää tietokoneen levylle ja unohtuu todella nopeasti. Tuskin monikaan viitsii selata vuosia sitten ottamiaan digikuvia. Tulostaminen omalla mustesuihkarilla tulee kalliiksi ja valokuvien tilaaminen tuntuu vaivalloiselta, vaikka ne ovat hyvin edullisia. Omista valokuvista saa vaikka kauniin kuvakirjan, mutta ei se ainakaan vielä taida olla kovin suosittua. Tulevaisuudessa varmaan nuo kuvakirjat korvaavat kuvien liimaamisen albumeihin.

Miksi harrastaja ottaa valokuvan, en minä sitä tiedä, mutta olen sitä joskus ajatellut, enkä aina ymmärrä itsekään miksi jonkun näkymän olen tallentanut. Kuvaamisesta nautin, koska uskon kameran kanssa kulkiessani huomioivani paremmin ympäristöni, sen pienet erityisominaisuudet. Myös tämä blogi- ja muu sosiaalinen media antaa mahdollisuuden julkistaa joitakin kuvia, joten se on sitten katsojan vastuulla haluaako satunnaisia näkymiä katsella. Tämän kuvan pääaihe on lumi!

Maailman kallein kotikirpputori

Tiedätkö Sinä missä on maailman kallein kotikirpputori? Ei se mitään, en minäkään tiennyt ennen kuin eilen, että sellainen on Jyväskylässä. Sattumalta kuljin tuon arvokkaan oven ohitse. En suinkaan mennyt sisälle, olisiko noin kallis paikka laskiaissunnuntaina ollut aukikaan. Jäi kyllä vaivaamaan mieltäni, millainen valikoima kalliilla kotikirpparilla voisi olla. Tuskinpa siellä on edes mitään edullisia poistotarjouksia. On siellä käytävä, kun satun arkipäivänä olemaan liikkeessä noilla seutuvilla.

Laskiaisena kaupungissa

Ei sitä tullut nyt lasketeltua ollenkaan eikä pitkiä pellavia toivoteltu. Kävin sen sijaan katsomassa Jyväskylän Vanhan kirjan talvi tapahtumaa. Oli siellä taas kirja poikineen, ja melkoinen armeija myyjiä. Katselin kaikkia pöytiä oikein etsien, jotakin joka olisi pakko ostaa. Ihme ja kumma sellaista ei nyt silmään sattunut, sitä oikein ihmettelin ja niin ihmetteli vaimonikin. Hän on tottunut kantamaan minun ostamiani kirjoja, kun minä kannan kamerakalustoa. Mikähän minuun on mennyt, kun en mieleisiä kirjoja löytänyt?

Kaupunki oli laskiaispäivänä aika hiljainen, sillä kulkijat olivat varmaan kaikki Laajavuoren rinteessä tai kotona katsomassa Kanadan talviolympialaisia. Poikkesimme kahvilla, kunnon kupillinen espressoa maistuikin mainiolta leutona pakkaspäivänä. Oikein tämä laskiainen vaikutti ensimmäiseltä kevätpäivältä, kun oli aurinkoisen kirkasta ja räystäät alkavat tippua. Ainakin Vanhan rautatieaseman räystäällä on jäätä, jota saa kohta varoa, sillä tuollainen jääpuikko, jos osuisi varpaille, ei se hyvältä tuntuisi. Hyvää Ystävänpäivää lukijoille!

Kynttilänjalka

Kauniita kuvia kesäisestä Suomesta

On se vain niin, että kun jotakin uutta tulee se oudoksuttaa. Nyt varmaankin Googlesta puhutaan pitkään ja hartaasti. Hyvätasoisia kuvia voi nähdä kaikkialta katujen ja teiden varsilta. Samoja näkymiä ne ovat, kuin mitä jokainen näkee tiellä kulkiessaan. Jo se kuvaava kamera on nyt ollut jonkin verran silmän tasoa korkeammalla haittaako tuo. Olen nyt katsellut noita kuvia kesäsäisestä Suomesta ja hyvältä ne näyttävät. Tulee oikein hyvä mieli katsellessa miten kaunista Suomessa on. Mitään arkaluontoiselta vaikuttavaa en ole huomannut, enkä tosin ole löytänyt edes itseäni kuvista, vaikka muutamia kertoja tuon kuvausauton kesällä bongasin. Joillakin on aina jotakin sanottavaa ja siihen toki on oikeus ja saahan sieltä sellaiset kuvat pois, jotka eivät julkisuuteen mitenkään sovi.

Avoimin mielin

—Aloita vuosi aktiivisesti, on ihan hyvä tavoite, joka kantaa pitkälle. Kaikki ihmisen toiminta vaatii jonkinlaista aktiviteettia, vakka työelämän ulkopuolella on pakko itse itseään johtaakin. Kukaan ei oikein kunnolla käske, vaimo kyllä käskee, mutta ei sitä oikein osaa hänen komenteluunsa suhtautua vakavasti. Tärkeitä talven tehtäviä ovat lumityöt, joita on tälle talvelle riittänyt melkein joka päivälle. Pakkaslumi on kevyttä, joten tehtävä on ollut helpohko. Takan pitäminen lämpimänä vaatii jonkin verran puiden kantamista sisälle ja toisinaan pitää tuhkat siivota, jotta hyvä veto säilyy. Yllättävin asia oli kun tulimme peränajetuiksi ja siinä rytäkässä auto meni romuksi ja me molemmat saimme niskaamme pahan tärähdyksen, joka aiheuttaa keljua päänkivistystä. Korvaavaa autoa ei ole vielä hankittu, sillä ei ole autokuume tarttunut, vaikka sitä olen odottanut. Huomisen jälkeen tulee täyteen ensimmäinen autoton kuukausi neljäänkymmeneen vuoteen. Herää kysymys onko se auto ollenkaan tarpeen? Millaista elämä olisi sitten jos ei kesälläkään olisi omaa autoa, mietin. Kauppaan pääsee monin eri keinoin, jos ei muuten niin kävellen, ja keskustaan pääsee bussilla. Kauempana oleviin ystäviin saa yhteyden Skypen videopuheluilla. Ehkä jonkinlaista auton tarvetta voisi tyydyttää vuorauksen avulla. Tämmöiset elämänmuutokset ovat hyviä, sillä ei kaikkiin kysymyksiin tulisi paneuduttua, ellei olisi pieni pakko. Paras puoli tässä meikäläisellä on, ettei ole minnekään kiire, sillä jos kiirettä olisi, tulisi myös stressiä, joka vie ajatukset harhaan.

Koti....

Mustaa ja Valkoista #10 haasteen aiheena on vanhat suomalaiset arvot eli "KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA". Tulkintoni aiheesta.

Piti oikein pinnistäen miettiä, mistä ja milloin olen kuvannut tämän vessan. Palautuihan se mieleen. Minusta kuva käy aika mukavasti tähän koti, usko ja isänmaa aiheeseen. En sitä ala sen paremmin pohtimaan, sillä kommenteissa on ansiokkaasti sitä pohdittu. Meillä suomalaisilla on kuitenkin kaikki nämä tärkeät asiat, eikä meillä ole suurtakaan vaaraa joutua luonnonmullistuksiin jotka kaiken voisivat tuhota. Elämme hyvinvoivassa yhteiskunnassa, josta voi olla erityisen kiitollinen.

Lisää viihdettä

Ei sitä kaikkea tiedä vaikka jotakin yrittää seurailla. Tein tämmöisen havainnon, kun naishenkilö soitti ja kyseli millainen internet yhteys minulla on? Kerron, että yhteys on ollut pitkään sellainen 8/1 M nopeudella toimiva ja siihen olen ollut tyytyväinen. No eikä sitä voisi muuttaa nopeammaksi ja samalla saisi uuden TV-digiboksin ja uuden modeemiin ym. Nettinopeuskin muuttuisi 24/1 M samalla vaivalla. Miten kalliiksi se tulee, minä kysyin? Hinta laskee, sillä tuon viihdepaketin hinta on 39,90€/kk. Kahden vuoden sopimus se on, mutta nykyistä edullisemmalla hinnalla kaikki palvelut. Mukana on nettitikkukin ja kolme vuokra elokuvaa saa ladata ilmaiseksi, ja napostella tyytyväisenä paketin mukana tulevia popcorneja.

Missä tässä tyhmää petetään, ajattelen, ja sitä telemarkkinoijalta kysyinkin? Hän sanoi kaiken olevan rehellistä peliä, ja varmaan tulisin olemaan tyytyväinen. Ei tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä, joten vielä tarkennetut yhteystiedot ja niin jään odottamaan pakettia, joka toivottavasti saapuu jo alkavan viikon kuluessa. Saa sitten nähdä mitä posti tuo tullessaan.

Claude Chatelier XO

70 Cl

Postinumeron kaksi viimeistä merkkiä on 70, jota tässä kuvassa osoittaa pullon tilavuus 70 Cl. Toistaiseksi vielä korkkaamttoimana.

Sähköistä

Sähköstä jotakin ymmärtääkseen pitäisi olla vähintään sähköinsinööri, mutta pitääkö kaikkea ymmärtää? Jyväskylän kansainvälisillä ”Sähkö Tele Valo AV 2010” messuilla oli myös maallikolle paljon ihmeteltävää. Ehkä fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa sähköllä on leijonan osa, miten sitä en tiedä, mutta siltä tuntuu.

Sähkö kulkuvälineiden energialähteenä, tulee nopeasti valtaamaan alaa. Sähköskootteri ainakin näytti, jo kovin luonnikkaalta kulkupeliltä. Yhdellä latauksella se kulkee tosin vain noin 45 km, sen akut ovat vielä painavia. Ehkä tulevaisuudessa sähköä voidaan pakata pieniin tehokkaampiin akkuihin, silloin pelkällä sähköllä kulkevat autotkin tulevat nopeasti valtaamaan markkinoita.

Valaistus on toinen suuri kehitysalue, sillä pienemmällä teholla enemmän valoa tuntuu olevan LED teknologian eräs tavoite. Perinteisistä Erikssonin hehkulampuista luovutaan ja tilalle tulee uutta ja mielikuvituksellista.

Paljon tuossa näyttelyssä oli sellaista asiaa, joka ei maallikolle avautunut, mutta mielikuva sähkötekniikan kehityksestä vahvistui. Näyttää siltä, kuin suomalainen insinööritaito kehittäisi monenlaista koko maailmaa hyödyntävää uutta teknologiaa, joka voi poikia paljon uutta työtä ja menestystä Suomelle.

Pakkaspäivänä

Helmikuu

Helmikuun nimi johtuu talven suojasäiden jälkeen puiden oksille jäätyvistä vesipisaroista, jäähelmistä. Tänä vuonna sellaisia ei ole vielä näkynyt, sillä lumentulon jälkeen suojasäitä ei ole vielä ollut. Maassa on paksu kerros kevyttä ja löyhää pakkaslunta. Ensimmäisestä helmikuun suojasäästä on ennustettu rukiin tulentuvan tuosta päivästä 200 vuorokauden kuluttua.

Tammikuu oli tänä vuonna kylmä ja lunta tuli runsaasti. Talvi saattaa jatkua edelleen kovana sillä perimätiedon mukaan ”helmikuu helistää”, se onkin yleensä vuoden kylmin ja lumipyryisin kuukausi. Tammikuussa on klapivarasto huvennut melkoisesti, sillä vuolukivitakka on lämmitetty päivittäin, joten se leikannut mukavasti sähkönkulutushuippua.

Kevättä kohden kuitenkin edetään ja pakkaspäivien iloksi aurinko näyttäytyy useammin.