Maailmassa on rajaton maisemien määrä. Samassa maisemassa on myös moninainen määrä pieniä ja vielä pienempiä maisemia ja niiden yksityiskohtia. Voihan sitä edetä aivan makro tasolle saakka. Luonnonmaisema ei koskaan ole täysin luonnonmukainen, sillä jokin, sitä maisemaa on aina muokannut. Tuskin on täysin ihmisen rakentamaa maisemaa niin, etteikö siinä olisi jotakin luonnontilaista.
Sääolosuhteet, vuodenaika ja vuorokaudenaika muuttavat saman maiseman, hyvin erilaiseksi. Metsällä on aina jotakin uutta tarjottavaa, siksi on hyvä heittää reppu pois pykälästä ja kiinnittää kamera jalustaan. Jos katsoo sellaisen vajaan 50 metrin säteen repun ympäriltä ja etsii siitä ensin kuvauskohteet ja aloittaa sitten niiden kuvaamisen, niin tuntuu kuin olisi jotakin tehnyt. Ainakin saa paljon kuvia ja hengittää raikasta ilmaa, eikä pientä liikuntaakaan pidä väheksyä. Toteutin tänään tuollaisen projektin, mutta lintuja tai nelijalkaisia metsän asukkaita ei sattunut kohdalle. Ehkä, jo omalla näkyvällä ja kuuluvalla olemassaolollani tulin ne karkottaneeksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!