Puolukat ovat suuria, mutta tatteja löytyy huonosti

Puolukka-aikaan

Puolukka-aikaan on mukava liikkua metsässä. Teimme tänään vaimon kanssa hyvänlaisen metsäretken. Minä kannon mukanani kameraa ja olihan minulla sankokin. En minä puolukoita poiminut, kuin mättäältä syödäkseni joitakin kourallisia. Minun sankoni kyllä täyttyi, mutta keräsin vain suppilovahveroita. Löysin myös yhden oikein hyvän tatin. Se olikin ensimmäinen kunnon tatti tänä syksynä, joten niitä on todella huonosti.

Tapasimme metsässä vain yhden muun marjastajan, joka ei juurikaan halunnut jäädä juttusille, mitä nyt tervehdykseeni vastasi. Hän keräsi puolukkaa perinteisesti ilman poimuria. Saahan sillä tavalla puhtaat marjat, mutta on vaan hidasta puuhaa, kun marjoja ei ole kovinkaan runsaasti.

Hyvä reissu, kun samalla otin joitakin kymmeniä luonnon lähikuvia, sellaista kohteista, joita ei normaalisti ilman kameraa juurikaan tule edes huomanneeksi.

Ilta kymmeneltä pitää katsoa julkkis BB-kooste. On se vaan niin mukavaa seurata ihmisten käyttäytymistä noissa eristetyissä olosuhteissa. Varmaan siellä ovat hermot kireällä, kun jo pienestäkin ärsytyksestä ”julkkikset” turvautuvat noin helposti väkivaltaan. Pienistä ja vähän suuremmistakin ylilyönneistä johtuen seurailen noita illan ohjelmakoosteita lähes päivittäin.