Pikakelaus

Maassa oli jo paksu lumikerros, ihan tuli mieleen vanhanaikainen talvi. Järvien jäät kantoivat, koska pakkasta oli useina öinä jo -20 C°. Sitten kaikki muuttui, ei ole enää jäätä järvissä eikä lunta maassa. On vain kurainen, kurja pimeä syksy – kaamos.
Huomenna alkaa joulukuu, joten aika kuluu kuin vanhaa nauhuria pikakelauksella pyörittäessä, joskus kuuluu pirullista rahinaa, mutta silti VHS-nauha kulkee hirvittävän nopeasti, kuvat vilistäen. Enpä siirtäisi elämän nauhaa kuvattomaan kelaukseen, sillä voisi tulla hätä käteen.
Aika on kummallinen asia. Sitä on meillä kaikilla sama tuntimäärä vuorikaudessa ja kuukaudessa, mutta ihan eri tavoin me sen käytämme. Olen yrittänyt harjoitella varaamaan aikaa kaikille tärkeille asioille, joten mikään tehtävä ei tule yllätyksenä, vaan odotettuna tapahtumana. Se auttaa, sillä koskaan ei myöhästy, koskaan ei unohda mitään. Sittenkin on hurjan vaarallista sanoa ”ei koskaan”, sillä ei kaikki niin mene kuin suunnitellaan. Onneksi elämässä on yllätyksiä, monet niistä ovat ihan hyviä, mutta kyllä sittenkin joskus äimistyy odottamattomalla tavalla.
Elämässä on päivittäin riemastuttavia kokemuksia ja uusia syntyy. Jokainen tottumuksemme kouluttaa jotakin, sillä on vaikea oppia, ellei koskaan olisi mitään kokenut.