Posket

Haaste n:ro 99

Isäntäväelle kiitoksia

Niitä oli varattu 8 rapua/henkilö, joten oli riittävästi, eivätkä kaikki syöneet koko kiintiötään. Tunnustan, että minä käytin saalista sumeilematta. Kaikki ne syötiin perinteen mukaan, myös juotiin kohtuudella. Seurueen naiset olivat myös rapujuhlatuulella.

Sunnuntain aamu aukeni aurinkoisena ja paljon oli muisteltavaa edellisen illan riemuista. Joillakin oli hieman vaisu olo, sillä rapukekkerit ja pikkujoulut ovat sellaisia. Olivat nämä todella juhlavat kotibileet, joita on mukavaa muistella myöhemminkin.

Laulu rapuillan ratoksi

Tänä yönä onni suosii rohkeaa,

tänä yönä en halua suo rakastaa,

tänä yönä rapu, minut nujertaa.

Kun aamu tulee,

entiselleen palataan.
(sävel: Kotkan ruusu)

Kierteessä

Kotitietokone vanhenee nopeasti, digitekniikan kehittyessä, jotkut osat myös kuluvat loppuun. Joskus pöytäkonetta on päivitettävä, ainakin vikaantuvien osien kohdalta. Minä ostin tutun myyjän suosittelemaan 22” laajakuvanäytön, Investoin siihen suurin odotuksin, entisen 17” littunäytön alkaessa pahasti vilkkua.

Uusi näyttö ei asennukaan DVI liitännän kautta oikein, vaan kuva menee yli näytön reunojen, vaikka asetusten pitäisi olla oikein. VGA kuva tulee normaalisti oikealla resoluutiolla (1680x1050).

DVI liitännän kautta kuva olisi häviötön, siksi hieman parempi, terävämpi ja sävykkäämpi, kun VGA kaapelin kautta. Nyt joudun tyytymään tähän, sillä näytön myyjän mukaan ongelmana voi olla 4,5 vuotta vanhan koneen näytönohjain. Onkohan?

Uusi näytönohjain maksaisi edullisimmillaankin lähes 100 euroa lisää. Nyt minä pähkäilen, ostanko vielä sen ohjaimen, vai riittääkö minulle tällainen ”hyvä" VGA kuva.
Aikaisemmin

Jätän asian muhimaan

Luonto ravitsee minua!

”Jos haluat asioiden muuttuvan, muutu itse”!
Onko se noin helppoa, jos on, sitä on kokeiltava, mutta miten siihen pääsisi sisään? Millaisia muutoksia minun olisi hyvä tehdä itseni parhaaksi?

Päivittäinen ansiotyö on historiaa, koska olen vanhuuseläkkeellä, mutta jos olisin vielä töissä, olisi enemmän muutettavaa. Voin tietenkin katsoa taustapeiliin, mutta ei se hyödytä minua, pikemminkin siitä tulisi haikea mieli.

Eläkkeelle siirtymisen ongelmat olen kokenut ja sopeutunut nykyiseen rytmiin. Tietokoneen kalenteria tarvitsen ja haluan käyttää sitä, mutta kännykkä, sen orjuudesta olen päässyt, sillä saattaa mennä viikkokin, etten soita kännykällä. Skypeä käytän sitäkin ahkerammin, jopa sen maksullisia ominaisuuksia. Niin tietenkin käytän sähköpostia, joka on tärkeiden asioiden hoitamisessa paljon parempi, kuin puhelin. Kaikki sillä viestityt asiat jäävät talteen kirjallisena koneen muistiin.

En vielä keksinyt mitä, ja miten päätän muuttua, sen jääköön kypsymään mieleeni.

Jäi kesken, kuin Tolffin housut

Haasteena on siis keskeneräinen, ja onko mikään valmista? Näennäisesti valmista ei enää tarvitse kehittää, joten se rappeutuu, ollen taas keskeneräinen ennen loppuaan. Talot ovat keskeneräisiä, eikä ihminenkään valmistu, ikuisopiskelee hän kuinka ahkerasti hyvänsä. Täydellisyyteen on tarpeetonta, ehkä mahdotonta päästä.

Matkakin jää usein kesken, sillä tulee kiire palata kotiin. Kesken kaiken nousee mieleeni, miten hyvä on olla vielä keskeneräinen, kun kaikki on sekaisin, kuin Tolffin housut.

Kuvassa kannon lahoaminen on vielä kesken, vaikka sienet ja pieneliöt sitä kaikin voimin lahottavat.

Yllätyksiä — tai ei!

Huushollista pitää poistaa, vuosikymmeniä palvellut huonekalu, TV-tuoli.
Tuolista on ollut rakas paikka, olenhan sen syleilyssä katsonut monenlaisia uutisia, elokuvia, dokumentteja ja ”Kauniita ja Rohkeita”.

Minä ja varmaan monet muutkin saattavat tuntea paremmin Brooken ja Ridgen elämää, kuin omaansa. Nääs kun omaa elämää ei ole käsikirjoitettu. Ehkä pitäisi niin tehdä vaikka kuukauden jaksoissa. Olisi se suunnitelmallista, mutta ei ehkä kovin mukavaa. Yllätyksiä voisi tulla sillä ei kaikki kuitenkaan mene käsiksen mukaan.

Olen ostanut pakalliselta kirpputorilta 11 vuotta sitten painetun ”Miehen käsikirja” nimisen mielenkiintoisen oppaan. Vaikuttaa, ettei kukaan olisi sitä lukenut, mutta minä aion siihen tutustua. Jospa siitä olisi jotakin apua kuukauden käsikirjoituksen laadintaan.

Vaimon käsikirjoituksen mukaan, pitää TV tuoli tänään viedä SPR:n- kirppurille.

Onneksi vettä sataa

En tiedä voiko uskoa, mutta ainakin pitää ihmetellä, miten paljon vettä ihmiset tuhlaavat kaikenlaiseen joutavaan. Vesiklosettiahan pidetään veden tuhlaajana, mutta me myös syömme vettä yli oman tarpeen. Taloussanomien uutisen mukaan, professori John Anthony Allan kärjistää, että ”lihan syönti on rikos maailmaa kohtaan”.
Lihantuotantoa seuranneena, minua nämä luvut tyrmistyttävät, joten on todettava, etten ole moista tiennyt, enkä ole tullut edes ajatelleeksi. Naudan rehustus muodostuu suurelta osasta tuorerehusta, joten kaipa siihen tuotantoketjuun, pellolta pöytään tarvitaan vettäkin.

Uutisen mukaan naudanlihakilon tuottamiseen kuluu eniten vettä

- Nauta 15 500 litraa/kg
- Lammas 6 100 litraa/kg
- Porsas 4800 litraa/kg
- Kana 3 900 litraa/kg

Jos henkilö kuluttaa 25 kiloa sianlihaa, 20 kg naudanlihaa, ja 20 kiloa siipikarjanlihaa vuodessa, tämän elintarviketuotantoketjun vedentarve on 508 m³. Onneksi vesi riittää ja se on vielä pitkään halvempaa, kuin liikenteen käyttämä ”menovesi”.

Ajankulua ja harmaita hiuksia

Asiakas ja myyjä ovat tyytyväisiä, kun tarve on tyydytetty, Yleensä kauppakokemuksesta tuleekin positiivinen mielihyvä, mutta ei aina näin ole.

Saatan saada esim. jo vanhempaan tietokoneeseen näytönohjaimen kanssa huonosti yhteensopivan digitaalinäytön tai muun lisälaitteen, joka ei toimi oikein, tai toimii puutteellisesti. Tyytymättömyyttä seuraa ikävä ja aikaa vievä reklamointi. Useinkaan ei pidä sinnikkäästi pitää kiinni aivan nippeliasioista. Probleemaa mutkistaa pahasti, jos asiaasi käsittelee 3 – 4 eri henkilöä, joilla on eriävä käsitys ongelmasta. Ole siinä sitten diplomaatti ja pyri ajamaan oikeudenmukaisesti asiakasnäkemystäsi.

Pahinta jos ongelman hoito jää puolitiehen, jolloin asiakas vannoo hammasta kiristäen, etten koskaan enää avaa tuon putiikin ovea. Kaupassa ei saisi koskaan olla niin kiire, ettei asiakkaan asiaa voida hyvin hoitaa.

Aikakin kuluu

Voisipa olla mukavaa, jos koskaan ei hankkisi mitään, joka kuluttaa tai tarvitsee huoltoa tai korjausta .

Äkkiä ajatellen ei tule mieleen mitä sellaista voisi olla tarjolla. Ei ainakaan tietokoneet eikä muukaan elektroniikka. Kun kaiken pitäisi olla kunnossa niin huomaa että niin ei olekaan. Tietokoneet ja telkkarit ovat mukavia laitteita, mutta sitten kun jokin on pielessä, niin se on sitten juntturissa perusteellisesti. Tosin, jos laite lakkaa toimimasta päättyy siinä samalla myös sähkön kulutus; yleensä.

Autossa on aina jotakin korjattavaa ainakin vuosikatsastukseen mennessä, eikä kulutus lopu vaikka kaara makasi autotallissa. Ainakin aika syö ja ruoste raiskaa.

Onko sitten mitään joka ei kuluta, sillä kirjakin kuluttaa lukijan aikaa. Ruoka häviää jääkaapista; ellei sitä syö, se pilaantuu. Arvopaperitkin voivat käydä arvottomiksi ja rahan syö inflaatio.

On tämä kerrassaan mainio asia, tämä kulutushysteria.

Umpikujassa

Katiska on verraton kalanpyydys, ehkä siksi, kun sisäänkäynti siihen on avara, uloskäynti kapea. Kalat uivat helposti ansaan, mutta poistumisteitä ei sitten enää löydykään.

Sama ilmiö esiintyy monissa ihmistenkin houkutuksissa. Ajattelen mainosta, miten se houkuttaa minua edullisella hinnalla. Miksen kävisi katsomassa? Sitten myyjä ottaa minut käsittelyyn ja yhdessä huomaamme miten tämä tuote on puutteellinen, mutta hieman kalliimpi on kuin minulle tehty. Jäinkö taas katiskaan?

Politiikkoja ohjaillaan tehokkain menetelmin, aina joku heistä toimii, kuten heidän toivotaan toimivan. Maailmanpolitiikassa ärsytetty supervalta lähettää joukot ja panssarit opastamaan pienen maan johtajaa, mutta siitäkin tilanteesta on vaikea päästä ulos kasvojaan menettämättä. Arkisia esimerkkejä on rajattomasti, mutta niin on ansojakin.

Elämänlaatu vai elintaso

Onko meille rakennettu aivojen sisään sellainen järjestelmä, että elintason tulee säännöllisesti vuosittain lisääntyä.

• Ruuan hinnan ei pitäisi nousta, mutta sen laadun tulisi parantua
• Verojen tulisi alentua, mutta yhteiskunnan palvelujen määrä tai laatu ei saisi heiketä
• Vanhasta autosta olisi saatava myydessä sama hinta, mitä se maksoi ostaessa
• Energiaa kulutetaan sumeilematta, mutta sen säästö tuntuu vaikealta.

Kulutusta lisäävistä tottumuksista tulee helposti paha tauti, joten on joskus tarpeellista miettiä, mitä kohtuuton kulutushysteria aiheuttaa. On hyväksyttävä, että muutosta tapahtuu, mutta suurin osa niistä johtuu kokonaan omista päätöksistä.

Muutosvastarinta on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä pitää hallita, mutta ei yrittää hävittää kokonaan. Ehkä meidän on pakko tottua ainakin energian säästämiseen ja poisoppia jostakin muustakin.

Rajua peliä

Tavallisella tallaajalla on oikeus ihmetellä maailman asioita. Tiedonvälitys tapahtuu salaman nopeudella, joten aiheita riittää.

Eräs ihmettelynaiheista on Venäjän ja sen naapurien yhteistoiminta. Miksi siinä on aina pieni jännitys mukana? Venäjän rankaistessa jotakin pikku naapuriaan, vetää USA siitä herneen nenään ja koko EU-alue jää hankalasti välimaastoon. Jonkinlaista hyötyä tai etua riitelevät valtionpäämiehet pyrkivät itselleen saamaan, muutenhan tuollainen isottelu olisi täysin järjetöntä.

Maailman monimutkaisin järjestelmä on ihmisaivot, etenkin kansojen demokraattisesti valitsemien päättäjien aivot. Haemme selityksiä, koska joku on syyllinen siihen, että epäinhimillisiä keinoja käytetään. Nyt uhotaan, että laivastot varustetaan ydinkärjin.

Vaikuttaa silta, että isot johtajat pelaisivat jonkinlaista tietokonepeliä keskenään. Kukaan ei tiedä, millaisia ovat seuraavat siirrot, eikä sitä minkälaisia vaikutuksia niillä on.

Nimipäiviä

Eilen oli monella nimipäiväkahvipannu kuumana, koska näin monta nimeä juhli yhtäaikaisesti. Nämä nimet ovat hyvin yleisiä 1940-luvulla syntyneiden naisten niminä:

Marjatta, Marja, Jaana, Marjo, Marita Marjut, Marianne, Maritta, Marjaana, Marjukka, Marianna, Marlene.

Sähköposti- ja puhelinliikenne oli eilispäivänä vilkasta, sillä oman vaimonkin mini on tuossa sarjassa. Meillä ei omaa nimipäiväsankaria, sen kummemmin juhlittu, kun heti aamupäivällä, saimme kahvikutsun Petäjävedeltä. Siellä oli kahvipannu kuumana ja makoista Puolangan hillaa ja leivoksia pöydässä. Siitä kiitoksia Marjatta emännälle.

Palatessamme kotiin ajoimme Petäjäveden vanhan kirkon kautta, joka oli elokuisen ilta-auringon kauniisti valaisema. Sumukin alkoi nousta soiden ja järvien rannoille, mutta näitä näkymiä emme pysähtyneet kuvaamaan.

Vilkkuva näyttöruutu

Vika vai tilapäinen häiriö?
Tietokoneen ViewSonic littunäytössä näytössä ilmeni eilen illalla outoa "vilkuntaa", jonkinlaisia häiritseviä vaaka viivoja. Pahasti häiritsevä vika jos se olisi jatkuva ongelma. Mietin yölläkin olisiko näytössä vikaa, vai näytönohjaimessa tai olisiko jokin ajuri uudelleenpäivitettävä.

Huomasin aamulla avoimen kännykän olevan näytön vierellä, josko se aiheuttaa tuon? Käynnistettyäni koneen niitä viivoja näkyi taas. Ei ole kännykkä sellaista näitä häiriöitä aiheuttamassa.

Alensin näytön kiihdytystä pykälällä ja sammutin virrat ja käynnistin hetken kuluttua uudelleen, eikä viivoja, eikä vilinää enää ole. Olisiko sittenkin vain jokin tilapäinen häiriö, joka näin resitoitui. Kaikki näyttäisi toimivan normaalisti, enkä enää epäile, että jonkin olisi vialla.
— Jos jollekin on tälläinen häiriö tuttu, niin laita kommettia!

Olisipa autokin tällainen, että virran sammuttamisen jälkeen pikku viat häipyisivät, suurempia ongelmia aiheuttamatta.

Sotkutonta päivää!

Vaajakoskella pistäytyessäni huomasin oudon näyttelyn, jossa oli rikottuja leikkikenttälaitteita, poltettuja roskiksia ja ties mitä. Sevisihän se pian mistä tässä on kysymys. Näillä sotketuilla ja särjetyillä esineillä toimitaan roskaamista ja rikkomista vastaan ”Sotkutonta päivää teemalla”.

Katsojalle herää kysymys, miksi ihmiset toimivat yhteistä omaisuutta tuhoten? Mitä tai ketä vastaan sotkija protestoi? Olettaisin, että on yhteinen etu, jos emme roskaa ympäristöä, eikä bussipysäkkien rakenteet ole rempallaan. Miten ihmisen tajunta saattaa olla tällainen, sillä ei tuhoten ainakaan yhteiskunnan oikeudenmukaisuus kasva.

Tuskin sotkemisesta voi syyttää ketään muuta, kuin siihen syyllistyvää, mutta jos se on nuorison pahe, olisikohan lasten vanhemmilla ja kasvattajilla jotakin vastuuta?

—Huippuhintaan

Alennusmyynnit, joissa myydään mahdollisimman halvalla, ovat varmaan päättyneet nyt koulujen alkaessa. Niissä sitä sitten on etsitty tarpeetonta ja tarpeellista tavaraa.

Jos autosta menee tuulilasi rikki tai se on niin naarmuinen tai halkeillut, ettei katsastussetä sitä enää hyväksy se on pakko vaihtaa vaikka ”huippuhintaan”. Jotenkin tästä lehti-ilmoituksesta saa sen käsityksen, että kauppa käy ja raha liikkuu, sehän on liiketoiminnan tavoite. Miksi tavaraa ja palveluja pitäisi aina mainostaa halvalla, jos on mahdollista myydä huippuhintaan?

Kauppakassi

Kauppakassi on tänään joidenkin blogien aiheena, joten minäkin jatkan sitä. Hylkäsin muovikassin jo vuosia sitten ja korvasin sen auton perässä kulkevalla vahvalla muovilaatikolla. Ihan hyvä, mutta kun ostoksia oli enemmän, niin raskaan laatikon kuljetus ei ollut miellyttävää. Sitten on kokeiltu niitä Pirkka paperi kestokasseja, mutta parempikin se voisi olla.

Ehdotukseni on verkkokassi:

- riittävän tilava
- vahva ja kestävä
- hygieeninen (helposti pestävä)

Kauppakassissa tulee olla tasku, jossa kulkee avainten ym. pikkutavaran lisäksi pari varakassia, jotka voisivat olla samaa kokoluokkaa tai sitten hieman pienempiä (pehmeitä pakkauksia varten). Ei luulisi olevan vaikeaa kehittää kokonaan uusi ratkaisu

Muovikassiin ei ole mitään halua palata, eikä sen poisjättämisestä ole tullut vieroitusoireita.

http://kulutusjuhla.com/2008/08/muovikassien-valttelya/

Se on manipuloitu

Manipulointi on keskustelujen kestopuheenaiheita. Lähes kaikkea käsitellään, sillä harvoin näkee korjaamatonta, aitoa valokuvaa. Videoita ja elokuvia leikellään paremmiksi. Kopioimme ajatuksia ja editoimme niitä, sen kun keritään. Tuskin kenelläkään on ainuttakaan aitoa näkemystä. Tehtävien muokkaus onkin tuiki tarpeellista, mutta siinä on vaikeutena entisen tiedon deletointi, sillä vanhat tottumukset tahtovat kiusallisesti häiritä uusien omaksumista. Monet ihmiset muokkaavat kasvojaan ilmeitään, jopa koko kehoaan.

Olympialaiset alkavat Kiinassa, jossa ilmeisesti syntyy monia uusia ennätyksiä, niin urheilun kuten myös kisajärjestelyjen osalta. Onkohan kaikkeen tähän käytössä pelkästään ”puhtaita jauhoja”, etenkin kun kaikkea ei voi koskaan selvittää.

Ihminen pyörittää ihmeellistä kulutusautomaatiota, jonka hedelmänä hävitämme luonnonvaroja, pilaamme ilman, veden ja maan, geenien ja oman itsemme saastuttamisesta puhumattakaan.

Taas hinnankorotus

—Televisiomaksu entistä kovemmaksi, näin kertovat uutiset.
Ei tuo ole mikään yllätys, sillä odotettavissa tämä oli, mutta on se niin epäoikeudenmukaista. Meitä on monta sellaista katsojaa, joka viihtyy paremmin jossakin muualla, kuin telkkarin ääressä, ja joudumme maksamaan saman, kuin jatkuvasti toosaa töllöttävät, eli todella korkeaa minuuttiumaksua.

Voisihan tuon telkkarimaksun panna minuuttitaksalle, kuten on kännykän käyttö tai sähkön kulutus? Ei meillä ole bensamaksuakaan, vaan tarpeen mukaan sitä ostetaan. Jotenkin tuntuu ristiriitaiselta, kun telkkarin omistamisesta joutuu maksamaan vaikka vain ihailisi sohvalta sitä kiinni olevaa näyttöruutua, tai sitten katselisi sillä, vain omaa videotuotantoa ja valokuvia.

En muuten muista milloin viimeksi jokin olisi laskenut, ellei bensanhinnan jojottelua oteta huomioon.
Linkki tähän uutiseen

Päätön

Köyhälammen ranta Jyväskylässä on sorsien ja niiden syöttäjien suosima paikka. Lammen rannalla on myös kuvan esittämä pallon lyöjä, patsas jonka nimeä en siitä löytänyt. Kasvoton ja vaikeassa asennossa hän mailaansa käyttää. Varmaan tällä taideteoksella on oikea nimi, mutta mikähän se on ja mikä on patsaan symboliikka? Minulle se on jäänyt epäselväksi.

Surffailua

Kesä on kummalista aikaa, kun aika kuluu jonnekin ihan huomaamatta, mutta onneksi sentään on viileitä sadepäiviä, jolloin voi pysähtyä ja surffailla netissä

Ilmastonmuutos puhuttaa kansaa enemmän ja ehkä siihen suhtaudutaan entistä vakavammin, mikä ei tietenkään edellytä huolestumista. Katselin tässä ilmatieteen laitoksen sivua, josta linkki ohessa. Se kertoo faktaa Suomen säästä.

Minulla on luettavana Jaakko Helmisaaren uutuuskirja ”Planeettamme pelastus eli omistuksesta onneen” Se on mielenkiintoinen fiktio, joka siitäkin huolimatta on opettavainen tarina, kuten kaikki lasten- ja aikuisten sadut ovat. Suosittelen muillekin sen lukemista.

Valokuvausta ja kuvankäsittelyä opettelen ajankuluksi, vaikka perusteet ovat jotakuinkin selvillä, kiinnostus asiaan pakottaa etsimään aina vain uudempaa tietoa. Paljon uutta tietoa löytyykin, jos sen kykenisi omaksumaan.

Elämä on oppimista ja ikuisopiskelua, joten emme tule koskaan valmiiksi, moni mestari haluaa oppia jotakin oppipojiltaan.

Elokuussa hoidetaan puita ja pensaita

Tasan 20 vuotta sitten rakensimme uuden omakotitalomme pihaa. Suunnitelma oli puistomainen ympäristö, sillä suurin osa 3300 m² tontista oli peltoa. Tontissa on mukana myös pieni kulma isoa puuta, koivua, mäntyä ja kuusta kasvavaa sekametsää. Olemme mieleltämme maalaisia, joten tämä piha on meille paras mahdollinen.

Monet pihan pensaista ja puista on itse taimetettu pistokkaasta tai siemenestä. Unkarinsyreenit, salavat ja puut alkukasvatimme mökillä ennen pihaan siirtoa.

Runsasta kasvua on tapahtunut 20 vuoden aikana. Sembramännyt ovat jo suuria puita, samoin erilaiset kuuset. Pensasmaisista Terijoensalavista on syntynyt monirunkoisia puita, jotka vaativat puistomestarin saksia ja sahaa vuosittain. Tänään meillä on salavan harvennuspäivä, sillä aidanteesta poistetaan osa rungoista.

Sateinen kesä on ollut suosiollinen tuolle pajun sukuiselle puulle, sen rehevät oksat painuvat lähelle maata. Hyvään puiston hoitoon kuuluu myös raivaus, joten tänään moottorisaha soi meidän pihalla.

Hevoshaassa

Halu poimia kantarelleja vie ihmisen lähes väkisin metsään. Järven rantahaasta niitä on totuttu poimimaan ja sinne matka nytkin johti.

Kullankeltaisia puhtaita sieniä kertyi muovisen kauppakassin pohjalle ainakin yhden aterian tarpeeksi. Italialaista syntyperää oleva kokki loihtii niistä herkullisen aterian oivine lisäkkeineen.

Kaikki tämä mielessä sienestäjät suunnistavat lyhintä reittiä kohden tietä laitumen sähkölangan alitse hevoshakaan. Pollet ovat jossakin kauempana, mutta ne huomaavat laitumelle tulleet ja iloisesti kirmaten lähestyvät sienestäjiä.

Eihän kukaan hevosta pelkää, eikä ole aihettakaan, mutta kummasti vain askel tiuhenee, kun kaksi aikuista hevosta ja nuori varsa alkavat kannoilla kirmata. Tuntuu aivan siltä, kuin hevoset vaistoaisivat naisten arkailevan niiden uteliaasti hamuavaa turpaa.