Syksyllä ilma viilenee

Oli todella mielenkiintoista seurata äsken tullutta TV1. MOT ohjelmaa. Näyttää siltä, että eivät edes tiedemiehet tiedä onko jatkuva ilmastonmuutos totta, vai onko ilmastossa vain pieniä normaaleja lämpötilanvaihteluja. Meidän maapallollamme taitaa olla iso termostaatti, joka hoitelee ihmiskunnan aiheuttamat kasvihuonekaasut ja ylimääräisen lämmön pois ulkoavaruuteen.

Muuttuu ilmasto tai ei, puhtaita vesiä ja ympäristöä pitää suojella ja kaipa siinä samalla suojellaan ilmastoa ja ihmiskuntaa. Ainakin hengitysilman laatua. Saattaa olla että äskeinen ohjelma saa aikaan vilkastakin keskustelua asian ympärillä. Sitä sitten seurataan suurella mielenkiinnolla, sillä yhteinen ympäristö ja maailmantila kiinnostavat ja koskettaa jollakin tavalla meitä jokaista. Nyt ainakin on syksy ja ilmat viilenevät huomattavasti.

Linkki: MOT

Ruskan jälkeen

Kesä oli ehkä tarpeettoman sateinen, mutta mukava kesä kuitenkin. Sateiden välillä on ollut riittävästi poutajaksoja, joten ei ainakaan minulla ole aihetta valittaa säistä, Nyt sitten syksy on ollut niin mahtava, ettei siitä varmaan ole kenelläkään valittamisen aihetta.

Kaunis ruska tosin taitaa loppua lyhyeen, kun tänään iltapäivällä tuuli on riipinyt lehtiä puista oikein kovalla kädellä. Eilen katselin kun tienvarsiin tuli aurauskeppejä, joka on aina varma merkki lähenevästä talvesta.

Ehkä jo huomenna on aiheellista tarkistaa varastossa odottavat auton talvirenkaat, jos niillä voisi vielä ajella yhden vähälumisen talven. Mikäli talvet ovat jatkossakin lähes lumettomia ja märkiä, kannattanee ryhtyä miettimään olisivatko kitkarenkaat riittävän turvalliset. Toistaiseksi en ole kitkarenkaisiin uskaltanut luottaa.

Hitaasti

Hitaampi elämäntyyli näyttää nousseen yleiseksi puheenaiheeksi. Mikäs siinä, mutta onhan tässä jo tullut hidastettua, kun en ole enää työvoiman joukossa. Uskon kuitenkin että monilla onnellisuus lisääntyy, jos malttavat vähän hidastaa vauhtia. Ehkä ei siihen mitään vallankumousta tarvita, kun talouden kasvu on jo muutenkin hidastunut.

Carl Honoré Kanadasta on tämän muoti aatteen apostoli. Hän on tehnyt siitä kirjankin, joka on käännetty 30 kielelle, se on suomennettu, niin pitäähän kirja lukea viimeistään sen tullessa kirjastoon. En osta! Ei kannata ostaa, kun hitaudesta on tulossa muutenkin hyve.

Paljon olen ajatellut television katseluajasta luopumista, koska seuraan sitä mielestäni liiaksi. Sen 3 – 4 tuntia voisi käyttää hyödyllisemminkin. Miten sen ajan käyttäisi, sitä en osaa sanoa, mutta hiljaa hyvä tulee, joten pitää rauhassa miettiä sitäkin.

Joogaa suositellaan kaikkialla niin tämä Honorékin. Minulla on jooga kuulunut jollakin tavoin elämään jo vuodesta 1975 alkaen, mutta se on semmoista jaksottaista innostusta. Varmaan innostun siihen uudelleen, koska minulla on siihen hyvää aikaa, jota voi irrottaa vaikka TV:n katselusta.

PS. Kirja löytyi kirjastosta, mutta oli lainassa. Minä tein varauksen. Olinkohan turhan hättäinen?

Turkin presidentti Abdullah Gül

Entinen presidentti Martti Ahtisaari on ollut monessa mukana presidenttikautensa jälkeen. Jotenkin yllätyin KSML uutisesta ensilukemalta, että onko hänestä nyt tullut Turkin presidentti?

Ei suinkaan; selvisihän se, että hätäisesti vain otsikkoa vilkaistessani olinkin saanut aivan väärän käsityksen. Turkin presidentti on edelleen Abdullah Gül, joka tulee Jyväskylään luennoimaan Martti Ahtisaaren nimeä kantavaan luentotilaisuuteen Jyväskylän yliopistolle 9.10.2008.

Reikiä pohjassa

Lukiessani Anun kommentteja, katsoin tuota kuvaa huolellisemmin, ja eikös vain tätä 5 kg:n ämpäriä olekin käytetty maalitauluna? Vaikuttaa, että ämpärin pohjassa olevat reiät olisivat syntyneet ampumalla, onko niin en ole varmarma.

Ämpäri oli aivan asutuksen vieressä, tien lähellä kuntopolun varressa, joten ei siellä pitäisi olla syytä kenenkään ammuskella.

Linkki vanhaan lastuun: ROSKAA

Kiitän Sinua Anu kannustavista kommenteistasi!

Metsämaisema

Metsään on tullut jo syys...

En löytynyt puolukoita, mutta muuten oli taas oikein upea ulkoilusää!

Kaikkea ei vaakuta

Painavinta mitä tiedän on salaisuus joka jäi pojille kertomatta.

Hyvän verkosto

Kuka ei haluaisi tuntea elämässä onnistumista ja hyväksyntää? Ihmiselämä lapsuudesta vanhuuteen rakentuu paljolti pilvilinnoista, unelmista ja tavoitteista, joita tulee varjella.

Se on sitä, että huomataan, kuunnellaan ja arvostetaan kaikkia, eri-ikäisiä ja erilaisia! Kenenkään ei tule takertua pahuuden verkkoon tai joutua muuten sivuraiteelle, sillä jonkun kanssaihmisistä tulee kannustaa. —Sinä olet hyvä!

Yhteiskunnan toimintaan kuuluu toisistamme välittäminen, jottei kenenkään elämä ajautuisi jatkuvien epäonnistumisten umpikujaan, jolloin tulevaisuus on vaarassa tuhoutua.

23.9.08

Kauhajoella on tehty tänään niin paljon pahaa, että ihmisen on parasta hiljentyä hetkeksi!

Syksy ja ruska-aika

Luin jostain lehdestä, jossa kerrottiin, ettei tänä syksynä saada värikästä ruskaa. Taisi ennuste mennä pieleen, sillä kyllä luonnossa on värejä. Pysähtyessäni katselemaan niitä, ne vangitsevat het­keksi kaiken tarkkaavaisuuden ja vievät ajatukset muusta pois.

Luonto tarjoaa jatkuvasti uusia ilonaiheita, niistä voi nauttia, katsella, kuunnella ja haistella. Ilo on elämälle aikamoinen mauste, jota ilman kaikki maistuisi karvaalle. Tuleeko näistä sitten se asenne, jota me tarvitsemme pystyäksemme nauttimaan elämänlaadusta?

Oman pihan hoito ei ole sidoksissa aikaan, eikä suuriin kustannuksiin, vaan lähes kokonaan omaan työhön ja pieneen puuhasteluun. Voiko parempaa hyötyliikuntaa ollakaan, kuin syksyn lehtien haravointi. Niistä muodostuu ajan kanssa, sopivasti höystäen mainiota lehtimultaa. Kaikki vuodenajat, mutta ennen kaikkea syksy, ovat otollista aikaa tallentaa omaa pihaa valokuvin. Ehkä ne eivät ole heti oikein mitään, mutta selattaessa vanhoja kuvia, palautuvat menneet vuodet mieleen. Voiko sitä uskoa miten kituvasta taimesta on kasvanut 20 vuodessa vehreä ja vahva puu, tai mitä kasvaa nyt tuonkin kukkapenkin paikalla?

Puutarhassa tehty työ kasvaa sananmukaisesti hedelmää, joka korjataan syksyisin talteen talven varalle. Nyt kun päivän pituus lyhenee, on aika suunnitella jo tulevaa kesää ja uusia istutuksia.

Melamiini herättää ajatuksia

On huolestuttavaa, kun kansainvälisten elintarvikejättien tuotteisiin ei voikaan luottaa. Julkitulleet kohut ovat peräisin kaukaa Kiinasta. Näillä kohussa mukana olevien toimijoiden tuotteita markkinoidaan kautta maailman. Vaikka jotakin ”melamiinia” on noissa tuotteissa vain vähäisiä määriä, sitä ei kaiketi pitäisi olla yhtään.

Mieleeni muistuu tapaus, kun olin matkan vetäjänä etelän matkalla ja huomautimme ryhmän yhteisessä ruokalaskussa olleesta virheestä. Tarjoilija puolustautui siten, että eihän tämä merkitse teille henkeä kohden juuri mitään, mutta minulle se on paljon rahaa.

Näin se on kaikessa muussakin vilpissä, sillä suuren toimijan vilppi, tuo miljoonia, vaikka vain muutamia ihmisiä siinä sivussa sairastuisi.

Elintarvikefirma jonka luottamus on mennyt jossakin päin maailmaa, ei ansaitse minun mielestäni täydellistä luottamusta missään!

Linkki: Melamiini

Makuuasennossa 1/3 elämästä

Ei sitä vain uskoisi miten kauan tai paljon aikaa vietetään sängyssä. Jos nukun 8h/vrk. olen sängyssä vähän enemmän ja jo tuo 8 tuntia merkitsee kolmannesta vuorokaudesta. Kuudenkymmenen ikään mennessä, olen ollut silmän kiinni 20 vuotta. Ei sitä uskoisi. Totta se kuitenkin on. Merkitystä on myös sillä millaisessa sängyssä yö aikaa vietämme. Tuskin sillä laverilla on suurta merkitystä, mutta patjalla jo on.

Katsellessani lehtien sänkymainoksia niin huomio kiinnittyy hintahaitariin, miten vähän maksaa, halvin vaihtoehto, ja paljonko taas luonnonmateriaaleista tehty "Hästens", tai avaruusajan "Tempur". Kyllä sängyllä on väliä, se on ainakin minun mielipiteeni. Pidän omaa Lectus-vuodetta aivan kelvollisena, vaikka ei sekään ole hyvän vesisängyn veroinen, mukavuudessa.

Kotijogurtti

En halua kiistellä makuasioista, mutta pidän Valion ja muiden meijereiden jogurtteja liian makeina. Kaupasta saa tietenkin myös maustamatonta jogurttia, jonka voi maustaa mielensä mukaan. Meidän perheessä olemme ryhtyneet tekemään itse omat jogurtit, eikä siinä ole ollut ongelmia. Lämpölaukussa hapattamiseen kuluu aikaa noin vuorokausi, eikä jogurtin tekeminen ole olenkaan vaikeata.
Tarvitset maidon lisäksi vain pienen purkin maustamatonta jogurttia ja liivatetta sakeuttamiseksi. Lämmityskattila ja lämpömittari löytyvät varmaan jokaisesta taloudesta.

Kotijogurttia käytetään kuten muitakin maustamattomia jogurtteja, joita voi maustaa omilla marjoilla, hilloilla, tai sitten sillä liian makealla valiolaisella.

Niin ja edulliseksikin tämä omatoimisuus tulee, vaikka ei minulla ole tarkkaa tietoa, mitä erilaiset jogurtin kaupassa maksavat.
Tarkempi teko-ohje aukenee, kun klikkaat TÄSTÄ!

Dokumentti rannalta

Näyttää helpolta, mutta...

—Yhdet huvin vuoksi ei minnekään! Eihän kaiken tarvitse käydä, niin helposti ja vaivattomasti! Ehkä tälläkin palapelillä on oma tarkoituksensa, jota emme kukaan helposti ymmärrä.

Kaikesta voi oppia

Pyrin ajattelemaan miten arvostan omaa elämääni, muita ihmisiä ja asioita. Millaisena ihmisenä muut näkevät minut, ja millainen on oma käsitykseni itsestäni. Miten nämä asiat vaikuttavat elämääni.

Hyvä havaintokenttä tähän, on nyt käynnissä oleva ”Big Brother” tosi-TV ohjelma. On opettavaista seurata miten hyvin kanssaihmiset, kuten myös me katsojat, luomme käsityksen kilpailijoista. Totta vieköön, että se käsitys poikkeaa paljon kilpailijan omasta minäkuvasta. Minusta häätöäänestysten analyysit kanssakilpailijoista ovat pääasiassa olleet hyviä.

En minä halua mitenkään mainostaa tuota, mielipiteitä jakavaa ohjelmaa, mutta tunnustan seuraavani sitä aika usein. Ei se sitä tarkoita, että katsoisin aivan kaikkia iltaohjelmia, mutta suurimman osan kuitenkin. BB-talossa vallitsevien suhteiden kehittymistä voi seurata tehokkaammin, vain olemalla koukussa tuohon sarjaan. Miksi en olisi?

Antaa asian hautua yön yli

Ihminen voi näköjään tulla riippuvaiseksi mihin vain. Monet televisio-ohjelmat koukuttavat oikein pahemman kerran, niin ja aikakauslehdet, joista tulee esimerkkinä mieleen Valitut Palat. Olen joskus lopettanut sen tilaamisen, mutta kohta on pitänyt tilaus tehdä uudelleen.

”Valokuvatorstai” blogiin tunnen päässeeni koukkuun, mutta sen pidän hyvin positiivisena asiana. Sen myötä on tullut valokuvausharrastukseen jotakin uutta jäntevyyttä. Yhdistyksiin olen ollut koukussa, mutta niistä olen pyristellyt irti.

Sitten on monia sellaisia asioita, joita haluaisi tehdä, mutta ne ovat liian vaikeita, tai ei kait mikään ole vaikeaa, jos löytää oikean motivaation. Taisin keksiä juuri tärkeän asian itselleni; minun on etsittävä motivaation lähde muutamaan asiaan. Hm…

Pieni päätös päivässä

Teema: Otan rennosti ja nautin syksyisestä liikunnasta ja syön riittävästi.

Pysyvä painonhallinta on minulle ollut aina vaikea laji. Tiedän siitä mielestäni aivan riittävästi, ja saan painon putoamaan, mutta sen saavuttamani panon säilyttäminen ei ole vielä milloinkaan onnistunut. Mielestäni en ole ”jojo” laihduttaja, mutta käytännössä olen juuri sitä. Eräs parhaista painohallinnan ja kunnon ylläpitämisen tehokuureista olen saanut Kaprakassa, mutta siitähän on jo vuosia.

No miten tahansa, nyt on taas tehokas painonhallintajakso aloitettu. Se on yksinkertaista, koska on vain syötävä vähemmän kuin kuluttaa. Ei se ole edes vaikeaa! Kymmenen kilon pudotus, jopa suurempikin onnistuu helposti, mutta se saavutettu taso se on myös säilytettävä. Edellytys tälle on poisoppia, joitakin huonoja tottumuksia, kuten ylensyönti.

Rennosti ja löysin rantein, mutta silti jostain on löydettävä se jämäkkyys, joka saa itsekurin säilymään, ei vain tämän vuoden loppuun, vaan koko ensivuodenkin ja siitä eteenpäin…

—Ween Maan Wiljaa

Jyväskylän Lutakon "superviikonlopun" —Ween Maan Wiljaa sai ihmiset liikkeelle, olihan sääkin kuiva syyspäivä. Noin 8 °. päivälämpötila edellytti kesävaatteista luopumista, eikä myyntikojujen välissä viluisia näyttänyt olevankaan.

ProAgria Keski-Suomen Pekka Mennala, kertoi myyjiä olevan paikalla noin 200, joten suosittu tämä vuosittain toistuva markkinatapahtuma taaskin oli. Tapahtuman nimenmukaisesti paljon oli kalatuotteita, käsitöitä vihanneksia ym. pellon ja puutarhan antia myynnissä. Lähes jokaisella pullottivat tuoreet kantamukset, kotiin vietäväksi.

Tällainen toritapahtuma on sosiaalisessa mielessäkin tärkeä, sillä huomasin siellä lukemattomia juttuporukoita, kun ihmiset tapasivat yllättäen, harvemmin tapaamiaan tuttaviaan. Samoin vaimoni ja minä tapasimme, monia tuttavia bongasimme höyryävän kahvikupposen ääreltä

Pieni päätös päivässä

Klikkaa kuvaa!

Meitä on 11 varttunutta ja riskiä ihmistä kokoontuneena pieneen kokoushuoneeseen ja mietimme ohjaajan johdolla keinoja terveelliseen elämään.

Puheensorina käy vilkkaana, kun ohjaaja antaa hyväntahtoisesti ihmisten purkaa mieltään. On siinä monenlaista selitystä miksi paino on päässyt kohoamaan ja monella on takana useita onnistuneita painonpudotuksia, mutta eipä ole ne saavutetut linjat pysyneet. Nyt taas lähdetään uuteen yritykseen, intoa ja halua puhkuvat kaikki.

Ei ole epäilystäkään eikö ryhmässä löydy tukea tosilta ja oma halu kasvaa keventymiseen viimeistään silloin kun huomaan ja kuulen miten iloisella naamalla vieruskaveri mainostaa vaatteiden jo mahtuvan entistä paremmin päälleen.

Monet pienet päätökset yhdessä saavat aikaan suuren vaikutuksen. Niinhän suuret joetkin alkavat jostain pikku purosesta.

Tulevaisuus on parempi

Paperiteollisuus saneeraa toimintojaan huippukuntoon, jotta se pystyy kilpailemaan maailmanmarkkinoilla suomalaisesta puusta valmistetuilla erikoistuotteilla ja tekemään omistajilleen entistä suurempaa tiliä.

Suomessa kehitetään energiateknologiaa, joka soveltuu kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen myös muualla maailmassa.

Talonrakentamisessa kehitetään entistä suurempaa energiatehokkuutta. Asuntojen korkeampi hinta säästetään energiakuluissa.

Nokia on omaa luokkansa, sillä se on johtava viestinnän yritys, joka edistää langattoman teollisuudenalan kasvua ja kehittymistä. Kännykät helpottavat arkea tarjoamalla helppokäyttöisiä tuotteita ja ratkaisuja, viestintä-, ja mediasovelluksia.

Uudessakaupungissa aloitetaan amerikkalaisten hybridi autojen valmistus, joista toivottavasti löytyy ajan myötä halpismalli tavallisen tallaajan tarpeisiin.

Suomalaista tekniikkaa ja keksintöjä on vähän kaikkialla, avaruudessakin, jossa on ESA:n rahoittamia suomalaisvalmisteisia laitteita, on asennettu mm. Columbus -laboratoriomoduuliin osana eurooppalaisen teknologian testipakettia.

Lenkillä

Ei suomalaisten ruoka, tai ainakaan suomalaisten ruokatottumukset ole kovin hyviä, eikä terveellisiä. Katsoin eilen telkkarista Olet mitä syöt ohjelmaa jossa Anette Palsa ohjeisti taas terveellisempään suuntaan.

Yllättävää oli kuulla, miten television katselu lihottaa meitä. Ei sitä todella tule ajatelleeksi, miten ohjelman välissä tulevat mainokset lisäävät lenkkeilyä jääkaapin ja sohvan välillä. Palsan mukaan, ylipainoisen pitäisi rajoittaa telkkariaikansa n. 1. tuntiin vuorikaudessa, jotta ylensyönti pysyisi hallinnassa.

Inventoin omaa televisionkatsomisaikaani ja kyllä siitä pitäisi karsia pois ainakin 3 tuntia. Seuraavaksi on kait laskettava, paljonko syön turhia kaloreita, yhden elokuvan aikana. Onneksi olen pyrkinyt puputtamaan oman pihan satoa, omenoita ja tomaatteja, mutta eivät nekään ole kalorittomia.

Painonhallinta teettää työtä itsekullakin, onneksi on syksy, jolloin on miellyttävää kävellä luonnossa katsella sinistä taivasta ja ajatella harmaita pilviä, mutta telkkaria ei ainakaan toistaiseksi viedä vintille.

Kiveen hakattu

Ajatus on niin yksinkertainen aihe, että siinä on sen vaikeus. Kaikki kuvat sisältävät jonkin ajatuksen, mutta usein kuvatessa ajatus unohtuu ja painan vain laukaisinta, kun pitäisi vielä ajatella. Ei pitäisi olla kiire, sillä aina tulisi harkita, miten sommittelen, miten valotan ja millaisen syvätarkkuuden haluan kuvaan jne.

Tärkeintä on ilmentääkö kuvan sisältö katsojalle, sitä minä ajattelen kuvalla kertoa. Ei kaikki kuvat kerro, sitä mitä tuhannella sanalla voisi sanoa, mutta kaikesta huolimatta mielestäni pysyvin ajatus on se, joka on kiveen hakattu.

Onnellisena maailmassa

Jokaiselle ihmiselle on oma napa kaikkein lähin, ei siitä minnekään pääse, mutta on meillä muitakin huolia, kuin tämä ilmastonmuutos. Minäkin tunnen huolta ympäristöstä, sillä maailman pitää toimia vielä meidän aikamme jälkeen, jopa miljoonia vuosia.

Saamme tiedosta paljon tuskaa, sillä eipä tätä muutosta huomaisi, elleivät tiedotusvälineet kertoisi mitä on tapahtumassa. Televisio ja maailmanlaajuinen www tietoverkko ym. pitävät meitä ajan tasalla.

Myös kirjallisuus kertoo tietoa menneestä ja ennakoi tulevaisuutta. Olen seurannut televisiosta Esko Valtaojan luotsaamaa keskustelua muiden viisaiden kanssa ja tullut siihen johtopäätelmään, että on siinä viisas mies. Innostuin jopa lainaamaan kirjastosta hänen viime vuonna ilmestyneen kirjansa ”Ihmeitä, —kävelyretkiä kaikkeuteen”.
Olen lukenut vasta kirjan puoliväliin, ja voin jo sanoa, että onpa hyvä tietokirja, jossa vaikeitakin asioita käsitellään, jopa ymmärrettävän yksinkertaisella tavalla. Kirjassa lähdetään elämän alusta ja päädytään ties minne, ehkä jopa galaksien tuolle puolelle.

Kyllä tämä maailma on sittenkin onnellinen paikka ja saamme joka hetki elää ihmeiden seurassa.

Onnenkauppaa

Maassamme on monia lottovoittajia, joitakin minäkin tunnen. En ole kuitenkaan mieleltäni lottoaja, vaikka tähän harmittomaan harrastukseen ei välttämättä kuluttaisi paljoa rahaa. Lottovoitto voi tulla pienellä panoksella tai jäädä tulematta, vaikka sijoitus olisi suuri.

Onnea siihen tarvitaan, paljon hyvää tuuria, sillä tuskin lottoamalla, pelitaito siihen kehittyy. — Tekemällä oppii, ei pidä tässä pelissä paikkaansa, en ainakaan usko niin.

Nyt kokeilen onneani, sillä lottosin eilen, myös jokeri on mukana. Tiedossa on jännittävä viikko. Jospa nyt rikastuisin kerralla? Pahimmassa tapauksessa menetän koko (100%) sijoitukseni.

Jos koko määrärahani häviää, kuin Kankkulan kaivoon, tappiota seuraa pitkä tauko lottoamiseeni. Parhaassa, onnekkaimmassa tapauksessa minusta tulee kenties Lottomiljonääri.

Onnea suomalaisuus on

Onkohan suomalaisen hyvä olla muualla kuin, Suomessa? Paljon on maailmalle muuttaneita, mutta heistäkin ainakin osa haluaa tulla takaisin pitkän vieraalla maalla asumisen jälkeen.

Meillä on jotakin sellaista, jota jää helposti kaipaamaan. Ehkä Suomen ilmastokin on onni. Golf virta pitää meitä lämpimänä ja pitkät kesäpäivät ovat onnellinen asia. Vuodenaikojen vaihtelu jäntevöittää elämää, antaen vuoteen selkeästi vaihtuvat kaudet. Talvikin suojelee meitä monilla tavoin.

Meillä on myös hyvät naapurimaat, joihin on toimivat suhteet, osaavat poliitikkomme pitävät niitä yllä.

Meillä on kansainvälisesti tunnettuja tuotteita ja osaavia erityisalojen osaajia paljon suhteessa väkilukuun. Huippu urheilijoitakin Suomesta löytyy. Tanssilavakulttuuri; valssi tai tango rantalavalla, koivujen katveessa, löytyyköhän vastaavaa missään muualla?

Ei pidä unohtaa myöskään rantasaunaa ei omakotitalon klapilämmitteistä. Jokamiehenoikeus antaa luvan liikkua luonnossa; poimia sieniä ja marjoja talven varalle.

Tätä päivää

Päästyäni vanhuuseläkkeelle ajattelin, että tästä lähtien elän omaa elämääni. Päivien jatkuminen erilaisena oli pakahduttavan onnellista, mutta pelottavaa. Kukaan ei ole kertonut minulle miten tätä päivää oikein eletään. Olenkohan minä vuosikausiin ”elänyt” tätä päivää. Tuntuu siltä, kuin tätä hetkeä minussa eläisi vain sydän, keuhkot ja muut elimet.

Kaikki muu on varattu odotukselle, sille haihattelulle, jota heti katuu, jos ryhdyn muistelemaan työaikaani, eikä sitä minun entistä työtä, samalla tavalla enää tee kukaan toinenkaan. Muistelen nuoruuden aikoja, ymmärrän miten otin onnenpotkut vastaan kuin hengitysilman. Ei minun työssäni ollut merkittäviä ongelmia.

Muistoista ja päiväkirjan lehdillä pölisevät pölyhiukkaset, jotka saavat ilman väreilemään ja peittävät ajatukset melankoliseen usvaan.

Nyt saan kuunnella aamun sadetta ja iltatuulen huminaa. Saan puurtaa omassa puutarhassa! Saan lukea kirjoja, koska haluan! Voin lähteä lenkille tai samoilla metsissä. Saan maata sohvalla ja katsella nuorten toilailua Big Brother tosi TV:ssä. Yritän ymmärtää, miten tärkeää on elää tätä päivää ja tarttua hetkeen.
—Tarvitsemme aikaa kyetäksemme muuttumaan,
ei aika muuta asioita, vaan ihminen itse!

Syysajatuksia

Katselin aamulla, kun joutsenet lensivät yli talon kohden etelää. Ikkunan takana pihakuusen latvassa keikkui harakka. Pahuksen lihava ja painava lintu, katkaiseeko tuo keikistellessään kuusen hennon vuosikasvun. Keikkukoon ja katketkoon, jos silleen sattuu, ajattelin.

Voisin kaapata repun selkään, ottaa mukaan kahvipullon ja kameran, kun sää on kerrankin suotuisa. Maassa ja puissa on jo alkavan ruskan tuomaa väriä. Ainakin metsässä tulee hyvä ja reipas mieli, sieltä jää pyörimään ajatuksia luonnon rauhasta. Tuumin myös vähiä ilojani, päiväunia ja minun teki mieli myös sieniä ja poimia marjojakin.

On se kumma miten mukavalta tuntuu, kun ihminen saa olla kerrankin rauhassa tämän normaalin tohinan keskellä ja istua kelon rungolla miettimässä miten asiat mielestäni maailmassa ovat, ja miltä ne minusta tuntuvat. Ei siinä tarvita tupakkia, mutta kahvi termoksen korkista maistuu, eikä tunnu ruisleipä siinä sivussa yhtään sopimattomalta. Tulee mieleen miten sitä voi auton äänien kuulumattomissa tuntea rauhaa, jopa jonninmoista olemisen riemua. Tuumin kaikenlaista katsellessani syyskuista vanhaa metsikköä ja tätä suota, ajattelin sitä suota, josta minun olisi pitänyt tulla tielle, autoni luo. Kävelin päämäärättä kannolta kannolle ja puulta puulle ilmansuunnista piittaamatta. Minulla on mukana metsäretkillä autonavigaattori. Ei siinä ole maastokarttoja, mutta kyllä sen kanssa olen aina oman auton löytänyt.

Järjettömän pienellä

Terveydellistä syistä minä ja monet muut seuraamme elintarvikkeiden tuoteselosteita. Tärkeitä asioita ovat rasva, suola, sokeri ja lisäaineet ym.




Pystyykö näitä sitten lukemaan, kysyn vain?

Suurennuslasin kanssakin on vaikeuksia, kun pohjaväri ja fontin väri on valittu hyvin loivalla kontrastilla. Olen kokenut, että ainoa toimiva keino on skannata teksti koneelle ja lukea se tekstinkäsittelyyn. Sitten näistä kyllä tolkun saa, mutta onko se järkevää tämmöinen "Aasiakkaan" aliarviointi?

Toukka Tuntematon

Syyskesällä tapaa luonnossa monenmoisia kulkijoita, siksi otan usein (aina) kameran ja sienikorin mukaan metsään mennessäni.

Saat haluamiasi kuvia vain, kun lähdet hankkimaan niitä! Olen huomannut olevani aina lähtöpisteessä, ellen mene kohteeni perään ja etsi niitä.

Tällaisen toukan kuvaus on siitä helppoa, että ei se karkaa, kuten tekevät esim. perhoset, linnut tai rusakko. Löytämisen iloa kokee aina, kun jonkun tällaisenkin kohtaan.

Mukava olisi myös tunnistaa mikä on tämäkin otus? En tunne, mutta jos joku blogi-kävijä tuntee tämän toukan niin kommentoi. Kiitän etukäteen!

Myrskyn jälkeen

Valokuvatorstai aihe 100

Kuva on otettu Eckerössä Ahvenanmaalla.
Tuskinpa tuossa tuolilla istunut on mereen joutunut, mutta jotenkin se kiinnitti huomiotani ja muistin silloin tämän "Valokuvatorstain Myrsky haasteen".

Sisä-Suomen asukille meri on vaikuttava elementti ja harmittaa ainoastaan se, miten vähän oli aikaa harrastaa valokuvausta kahdenpäivän bussimatkalla. Ehkä jo ensivuonna ajelen Ahvenanmaalle omalla autolla Kustavin kautta.

—Pomo on pahin

En ole lukenut ainuttakaan sähköisessä muodossa olevaa kirjaa. En ole ollut sellaisista kiinnostunut. Nyt Gummerus on julkaissut ilmaisen nettikirjan ”Pomo on pahin”, joten siihen on jotenkin syytä tutustua.

Vaikuttaa aika sekavalta, vaikka voihan se olla mielenkiintoinenkin. Pidän kirjan tekstiä vaikeasti luettavana, vaikka minulla on 22” hyvälaatuinen näyttö. Saattaa olla, etten osaa asetella asioita oikein, sillä näytöllä teksti on joko liian suurta tai liian pientä. Mikähän tässä mättää, etten onnistu saamaan sille sopivaa fonttikokoa?

Sittenkin, vaikka saisin näytön toimimaan oikein, pidän enemmän perinteisistä kirjoista, ja ennakkoasenteeni on aika paha este, totuttautua kirjojen lukemiseen pöytäkoneen näytöltä.

Sen verran katselin tuota kirjaa, että voisipa se olla perinteisenä kirjana oikein mielenkiintoista luettavaa.

PS. Nyt alkaa sujua, joten luen tämän kirjan, sittenkin tästä näytöltä, kun ei tämä niin vaikeaa olekaan.

Onneksi edes kantarelliä löytyi

—Kasvaa, kuin sieniä sateella, lienee useimmille tuttu vanha kansansanonta. Tänä kesänä on saatu sadetta, mutta miksi sieniä on vain vähän?

Kantarellia on jonkin verran, mutta ei erityisen hyvin niitäkään. Tatit ja muut sienet ovat todella hukassa. Joitakin sellaisia sieniä, joita en tunne on, mutta mieluummin pysyisin vanhoissa varmoissa tutuissa lajeissa, joten tuntemattomat saavat jäädä niitä tunteville poimijoille. Tein tänäänkin sieniretken, mutta pussiini kertyi vain keltavahveroa, kangassieniä ja pari tattia, matoisia olivat tatit.

Taitaa sieni olla niin tarkka, että moittii nekin mokomat kesää liian kylmäksi, ja nyt on jo todella syys, sillä viime yönä halla vieraili ainakin meidän seuduilla. Onneksi tomaatit säilyivät vielä muovihuoneessa, mutta taitaa olla turha toivo odottaa niiden kypsymistä enää ennen ankarampia hallaöitä.

Menossa

Finströmin kirkko, Ahvenanmaalla

***

Joskus tulee sellaisia jaksoja, että on niin kiire, ettei kerkiä tekemään mitään. Mielenkiintoista se on, joten toivoisin viime viikon kaltaisia kausien toistuvan usein.

Matka Ahvenanmaalle oli viikon merkittävin asia. Vaikka se on jo aikaisemminkin tuttu maakunta, antoivat hyvät ja ammattitaitoiset paikallisoppaat matkalle tärkeää sisältöä. Historian oppikirjat ovat taas kerrattuna, heidän ansiostaan. Valokuvia, niitä kertyi tuolta matkalta paljon. Vaikka karsin niitä, jää paljon säilytettäviä muistoja.

Sukuun kuuluvan häät perhepiirissä ovat siitä mielenkiintoinen juhla, kun mukana on morsiamen ja sulhasen suvun edustajia ja hääparin hyviä ystäviä. Mielestäni mikään muu perhejuhla ei ole näin mukava, sillä häissä tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin. Nykyajat häissä on väkeä hyvin laajalta alueelta Suomesta, mutta myös ulkomailta.