Sata

EXTRAHAASTEEN NUMERO ON SATA

Kata T-214

Järjestelmäkameran ulkoiluttamiseen tarvitaan jonkinmoinen reppu laukku tai muu sellainen. Vuosikymmenten aikana jonkinlainen varasto niitä on nurkkiin kertynyt. Reppu on hyvä, olkalaukkukin on kelvollinen ja isompi varastolaukku kulkee auton tavaratilassa.

Luonnossa tai kaupungilla kävellessä kameran kantaminen tulee olla kätevää ja kuvaustilanteen kohdatessa kamera on saatava nopeasti esille. Kävelyreissuilla ei tarvita kaikkia välineitä mitä omistaa, mutta pari objektiivia ja salama on hyvä olla mukana. Tietenkin niiden lisäksi kaikenlaista pikkusälää pitää laukkuun sopia. Olen katsellut jo pitkään yhden hihnan reppuja, joita on markkinoilla useilla valmistajilla, Ainakin Tamrac, Lowepro. ja Katalla niitä on tarjolla.

Nettimainonnan tutkiskelun jälkeen tuli aika tehdä päätös minkä noista valitsen. Nyt minulla on Kata T-214. Olen sen käyttöön totutellut, ”makustellut”. Se on ainakin tilavuudeltaan tarvettani vastaava, ja sitä on helppo kantaa kävellessä, pyöräillessä, miksei myös hiihtäessä. Kameran saa nopeasti esille ja laukku tarjoaa välineille hyvä suojan.

Samalla tuli harjoitettua kulutusta, joka on taantuman uhatessa tarpeen. Ostoksen tein paikallisesta kaupasta, joten en syyllistynyt tässä koti- tai ulkomaisen nettikaupan tukemiseen ja mukava sitä oli sovitella kaupassa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Linkki: Kata T-214

Hedelmät

Jouluna on syöty hyvin, mutta ei toki liikaa, sillä sehän olisi epäterveellistä. Joulun jälkeen on hyvä suosia hedelmiä ja muutakin kevyttä vihreää tai muuta värikästä. Kuvassa taitaa olla yhdeksän hedelmää, joten ei tämä ole tarkoitettu numerohaasteeseen, ei ainakaan tällä kertaa. En edes muista onko numero 9 jo käsitelty, mutta jos ei ole niin sitten tämä kuva soveltuu siihen.

Tietoteos

Paljon painavaa tietoa on näiden 8 kirjan kansien välissä. ”Fokus” sisältää yhteensä viisituhatta neljäsataa kaksikymmentä kolme sivua. En edes muista milloin viimeksi olen tähän kirjasarjaan koskenut. Tietokone, —google ja Wikipedia on muuttanut kaiken. Tietosanakirja on käynyt tarpeettomaksi, eikä sen tietoja ole päivitetty. Tämä sarja on vuodelta 1975, joten sen ikä on 1/3 vuosisadasta. Kirjoissa saattaa sittenkin olla viime vuosidadalta mielenkiintoista historiaa, joten kun asia nyt tuli esiin, päätän ottaa tämän jo unohtuneen tietolähteen tarkempaan tutkiskeluun. Ehkä tällä on vielä enemmän arvoa, kuin kierrätyspaperilla.

Tapanin kävelyllä

Ja niin Joulu joutui taas unholaan, kun kinkku on syöty ja olo tuntuu muutenkin kylläiseltä. Muistissa säilyy kuitenkin se, että tämä Joulu oli lumenvalkoinen. Vasta nyt Tapaninpäivänä suojasään kostuttama lumi putoaa puiden oksistosta. Raskaat pilvet ovat matalalla, vaikka sadetta ei tänään ole saatukaan, eikä kukaan vielä huomaa päivän pidentyneen.
Ihminen pyrkii elämään tasapainossa luonnon kanssa, vaikka keinot, joilla yksilö voi vaikuttaa luontoon, ovat sittenkin hyvin olemattomia. Luontoystävällinen tapa liikkua luonnossa on kävely, sillä metsäpolkua vaeltaessa voi nähdä jotakin sellaista, jota autolla tietä huristellessa ei koskaan huomaisi. Eihän mikään estä miestä istahtamasta parin tunnin kävelyn uuvuttamana naavaisen kuusen alle ottamaan pienen naukun taskumastistaan Jouluista juhlajuomaa.

Joulumuisto

Lapsille on Jouluaatto ja -lahjojen odotusi aina ikimuistoinen asia. Jo se lisää jännitystä, että on epävarmuus toiveen toteutumisesta. Ei mitenkään voi tietää olleensa pukin mielestä riittävän kiltti.

Tämä muistoni liittyy vuoteen 1957, josta on kulunut aikaa peräti 51 vuotta. Toivoin silloin joulupukilta Yrjö Karilaan harrastekirjaa ”Mieleni minun tekevi!. Todellakin halusin tuon kirjan ja kas kummaa toiveeni toteutui.

Oli ikimuistoinen asia saada paksu 820 sivuinen kirja Joulupukilta. Siinä kirjassa on niin paljon asiaa, että tämä kirja on riittänyt perusteoksena moniin tämänkin päivän harrastuksiini. Kirja on edelleen aitiopaikalla työhuoneeni hyllyssä. Käden ulottuvilla se on nytkin. Kyllä se on kulunut ja huonossa kunnossa, mutta edelleen tällä kirjalla on minulle suunnaton arvo. Kiitos Joulupukki!

Tuntematon

—Joulu on jo ovella, mutta ei kait mikään estä kirjoittamasta tänäänkin lyhyttä lastua omaan blogiinsa. Kirjoittamisella pitäisi varmaankin olla jokin tavoite, joka kiinnostaisi satunnaista lukijaa. En kuitenkaan etsi tietoisesti mitään aihetta, enkä kirjoita nimenomaan Sinulle, vaan vain yleisesti. Toivon, että aihe etsii minua ja sinäkin satunnainen lukija saatat katsella, että mitähän tuo tarkoittaa.

Joulun aikaan blogien kuvitus täyttyy kynttilöistä ja joulukukista, se on aivan luonnollista. Piparkakkujakin on paljon kuvattu. Vuoden pimein aika ei ole kovin kiitollista aikaa luonnossa kuvaamiseen, sillä hämäryys vie ainakin minulta osan innostuksesta. Kuitenkin haluan elävöittää tekstiä kuvalla, niin laitan valokuvan kuusenoksalla kasvavasta jäkälästä. Varmaan tällä on jokin tarkka lajinimi, jota en nyt kyllä tiedä. Jos, Sinä tunnet kasvin niin liitä tietosi kommenttiin?

Omien taitojen päivitystä

Joulu ja vuoden loppuviikot ovat aikaa, jolloin voi rauhoittua, ja kertailla vuoden aikaisia tapahtumia. Ei nyt ole kiirettä, eikä sitä ole ollutkaan. Kiireestä on turha puhua mitään, sillä vatvominen lisää hämmennystä. Ei meidän tarvitse tehdä kaikkea tai saada suurta määrää uutta krääsää. Useimmilla on varustetta jo aivan tarpeeksi.

Olen huomannut, että vanhempi on kuten lapsikin, jos kauan sitten unohdetun ”lelun” ottaa uudelleen käyttöön, se voi olla uutta viehättävämpi. Tutun laitteen kanssa on helppo toimia koska sen käyttöön on aikanaan jo harjaannuttu. En kuitenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka eivät lue kännykkä, kamera, MP3 soittimen, digiboksin tms. käyttöohjeita. Ainakin minua harmittaisi, jos ohjeet laiminlöisin. Saisin laitteesta tietenkin jotakin ulos, mutta osaisinko käyttää kuin murto-osan sen ominaisuuksista?

Olen opetellut sellaista tapaa, että kertaan käyttöohjeita säännöllisin väliajoin. Se on ollut antoisaa, sillä aina löytyy jotakin uutta.

Myös tietokoneohjelmien manuaaleja olen kertaillut, ja se tuntuu mukavalta, kun voi vaikka neuvoa jotakin toista. ”Hyvä tapa oppia uutta on opettaa, jotkin tosita”, sen ole käytännössä kokenut.
Luetaan uusien lelujemme opaskirjat, sillä ei meillä ihmisillä ole minnekään kiire ei edes näin Joulun aikaan.

Mopoauto

Autot ovat ainakin miehiä kiinnostava asia, mutta varmaan kiinnostus laskee, jos kyse on mopoautosta. Näillähän voi ajaa jopa 15 vuotias. Tarvitaanko siihen edes ajokorttia. Olisihan tuollainen helppo pysäköidä vaikka minne. Polttoainettakaan ei hirveästi kulu, sillä ei pieni kottero paljoa paina, eikä ole isokokoinen moottori. Jostain taisin kuitenkin lukea, etteivät nämä ole kovin ympäristöystävällisiä, pienestä kulutuksesta huolimatta.

Minä voisin olla kiinnostunut tuollaisesta menopelistä mutta kulkuneuvon pienet mitat ja oma fyysinen koko ja paino ovat niin paljon epäsuhdassa, ettei se kiinnosta. Kuitenkin olen tuosta autosta ottanut kuvan, kun olen joskus tämän pelin lähelle parkkeerannut.

AF24

Säästetään sitten vaan

Talouden taantumasta paasataan telkkarissa ja radiossa yhtenään. Sama tilanne on lehdistössä. Väkisinkin tässä alkaa tulla säästäväiseksi, jo ennen kuin se viimeinen pakko tulee. Säästäminen on hyvinkin helppoa, sillä ainakin minulla on monia sellaisia tapoja, joista voin luopua.

Monissa asioissa luopuessa ei menetä mitään, pikemmin päinvastoin. Ensimmäinen hyvä säästökohde on varmaan monella muullakin luopuminen ylensyönnistä. Terveys paranee ja olotila kohenee, kun syö vain kulutusta vastaavasti. Aika pitkän aikaa saa olla jonkinmoisella dieetilläkin, sillä vararavintoa on rasvana vyötäröllä. Kilo ihraa sisältää noin 9000 kcal, joten piisaa siinä energiaa.

Juomista, jotka ovat vain vettä, sokeria ja esanssia on helppo luopua, ja terveys paranee. Onneksi minä en ole pulloveden ostaja, mutta jotkut ostavat sitäkin, vaikka puhdasta vettä tulee hanasta. On silti hyvä, kun pullovesikin on olemassa, sen osoitti mm. Nokian surullinen likavesitapaus.

Useiden lehtien tilauksesta voisi luopua ja eikä telkkarikaan ole mikään välttämättömyys.
Linkki: www.pullovesi.fi/ ja Säästöpossu

Talossa on tämmöistä

VALOKUVATORSTAI: Haaste 113, Lämpö

Vanhan ajan lämpöä

Pimeää aikaa

Kaamoksen raja on varmaan jossakin pohjoisessa missä aurinko ei nouse edes keskipäivällä horisontin yläpuolelle. Myös Keskisuomessa on pimeää. Tällaiset päivät, jolloin lämpötila roikkuu tuossa nollan tienoilla, ovat sumuisia, pimeitä ja valottomia, vaikkei siitä kaamos nimeä saisi käyttää. Sisällä pitää polttaa valoja koko päivän. Autolla ajellessa ajovalot vaikuttavat tarpeellisilta. En ihmettele, jos jollekin tällaisessa suhmurassa tulee masennus ja kaipaus valoisaan etelään.

Nyt taitaa matkailukin hiipua, kun maailman turistikohteissa on ollut rauhatonta. Pienikin asia vaikuttaa ihmismieleen, sillä joku Thaimaan tai Intian selkkaus saa ihmiset varovaiseksi, on se sitten vaikka lähes aiheetonta. Eihän meillä missään ole kovin turvallista, sillä sattuuhan kotoisessa Suomessakin kaikenalaista ja Ruotsissa maa järisi, kovemmin kuin kertaakaan sataan vuoteen.

Toivoa on aina olemassa sillä kyllä se aurinko paistaa, jos ei nyt ihan kirkkaasti, mutta kuitenkin selkeinä pakkaspäivinä on valoisaa.

Takin kääntöjä

Joskus on tuntunut siltä, kuin ”takin kääntö” olisi jotenkin halveksittavaa. Tässä kuten monessa muussakin asiassa olen pikemmin pyrkinyt löytämään asioita, joissa voisin muuttaa mieleni. Niitä on löytynyt aika paljon.

Toistaiseksi tuorein mielipiteen muutos on se, kun liikun luonnossa päivittäin 1 – 2 tuntia. Olen pyrkinyt rauhoittamaan sen ajan, etten ole kuunnellut radiota tai mp3 tiedostoja, vaikka minulla on sopivia soittimia olemassa. Viime viikolla muutin käsitystäni, kun katselin YLE Areenan sivustolla talletettuja radio-ohjelmia. Huomasin miten paljon hyödyllistä tietoa olen päästänyt ohitseni. Siirsin noita valikoituja ohjelmia soittimen muistiin, ja olen nyt jo kuunnellut useita tunteja hyvin mielenkiintoisia asioita.

En vastusta enää itseäni, koska minulle tulee tästä uusi tapa, vaikka edelleenkin haluan tehdä joitakin metsävaelluksia ilman korvalappuja.

Kansa säästää

—Kaksi viidestä suomalaisesta on vähentänyt päivittäistä kulutustaan taloustilanteen vuoksi, kertoo MTV3:n kysely. Puolet kyselyyn vastanneista ilmoitti kuitenkin elävänsä kuten ennenkin.

Tuon tutkimuksen mukaan me olemme reagoimassa hyvin herkästi muutoksiin. Omalla kohdallani olen vähentänyt etenkin turhaa auton käyttöä. Polttoaineen hinta on laskenut huomattavasti, joten sekin pihtaaminen on ollut lähes turhaa. Kohta vuodenvaihteen jälkeen tipahtaa postilaatikosta auton käyttömaksu, joka vähän ajavalle diesel autolla liikkuvalle on jonkinlainen rangaistus. No se on kestettävä ja säästettävä sen harmin kompensoimiseksi jostakin muusta.

Tänään aamulla katselin telkkaria, jossa kerrottiin ilmalämpöpumpun säästävä energiaa hirveästi. Siinä kerrottiin että 1 kilowatti tuottaa lämpöenergiaa jopa 5 kwh. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta jos näin on, niin pitääkö harkita sellaisen myllyn asentamista meidänkin mökin seinään?

Yksin

YKSI: Keinuja

Mitä syömme ensiviikolla

Suomalainen ruoka on lähes kestopuheenaihe, kun sen laatua ovat ulkomaiset valtiomiehet arvostelleet. Sitten meille tuodaan myrkyllistä lihaa Irlannista ja taisi niitä melamiinituotteitakin olla suomalaisissa ruokapöydissä. Joku moittii suomessakin eettisin periaattein tuotettua lihaa. GM eli geenimanipulointikin puhuttaa.

Suomalaista tuoretta silakkaa, en ole tavannut kaupan tiskillä aikoihin. Muikkua on kyllä saatavissa, mutta missähän kotimainen ahvenkin luuraa. Niitä ei ole näkynyt vaikka kuinka tarjoaisi euroja syötiksi. Harmillista, kun tämä ilmastonmuutos pitää järvien rannat sulina, ettei pääse edes pilkillä kalastamaan.

Talouden taantuma saattaa pian vaikuttaa, myös siihen mitä me syömme. Ehkä suurin vaikutus on erinäköisten einesten käytön väheneminen. Valmisruoka on pakattukin sellaisiin muovipakkauksiin, että jo pelkät roskiin menevät pakkaukset maksavat taloutta kohden vuodessa suuren summan.

Kun, ruuan valmistaa itse lähellä tuotetuista raaka-aineista tietää mitä pataan laittaa. Toki siinäkin piilee vaara, jos syö enemmän kuin tarvitsee.

Uhkakuva

VALOKUVATORSTAI: Haaste 112

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula). "Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Metsä tarjoaa luonnonrauhaa

Me suomalaiset haluamme asua kävelyetäisyyden päässä metsästä ja lähikaupasta. Tieto ilmenee Kuluttajatutkimuskeskuksen julkistamasta tutkimuksesta.

Nyt sekin on sitten virallisesti tutkittu, vaikka minusta tieto on itsestään selvää. Minä olen valinnut asuinpaikkani näillä perusteilla. Lisänä on tietenkin myös näköetäisyydellä oleva järvi ja oma puutarhapalsta.

En tiedä mitään parempaa paikkaa ulkoiluun kuin lähiseudun oleva metsät. Siellä ei tarvitse olla valmiita pururatoja, sillä tallattuja polkuja on kaikkialla. Pidän myös valmiit hiihtoladut turhana ylellisyytenä koska ne aiheuttavat painetta veroäyriin. Liikunta on tarpeellista jokaiselle, mutta ei sen tarvitse olla ihan valmiiksi tarjoiltua. Joskus on mukava hiidellä aivan umpihangessa, jos vain lunta on.

Lumikengät ovat myös oiva tapa liikkua metsissä. Itse olen sitä harrastanut jo monina talvina. Yleensä tallaan perusreitin, josta voin tehdä sivupolkuja oman kiinnostuksen mukaan. Järven jäällä on myös hauskaa kulkea vaikka potkukelkalla, mutta viime vuosien talvet ovat olleet niin leutoja, ettei järvelle ole paljonkaan ollut asiaa, kuin ihan vain rannoille ahvenia pilkkimään.

Elitarvikkeista on kysymys

Ruoka on ihmiselämälle välttämätöntä ja ruoan pitää olla riskitöntä. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä usein ruuasta on kohua. Maailmassa on pulaa elintavikkeista ja niiden hinta on noussut huikeasti. Ehkä juuri hintakehitys aiheuttaa näitä jatkuvia kohu-uutisia.

Ilmastonmuutos tekee ruuantuotannosta entistäkin haavoittuvampaa, joten eivät elintarviketjun kohut pääty tähän Irlannin tapaukseen. Pitäisikö suomalaisten pyrkiä entistäkin parempaan elintarvikeomavaraisuuteen?

KSML
—Kansainvälinen ruokakriisi on tänä vuonna lisännyt nälkäisten määrää maailmassa 40 miljoonalla, kertoo tuore YK-raportti. Kroonisesti nälkäisiä on nyt kaikkiaan jo lähes miljardi.

KSML
—Ympäristömyrkkyä sisältävää irlantilaista sianlihaa on toimitettu kaikkiaan kahteentoista EU-maahan, kertoo EU:n komissio. Lisäksi sianlihaa on viety yhdeksään maahan unionin ulkopuolelle.

Lukukokemus

Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19.
syyskuuta 1944. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta kello 07.00

Sota on ollut kaikin tavoin rumaa, kuten Itsenäisyyspäivän aikana lukemani ”Ruma sota” kirja vahvistaa. Sodassa on monia ilmiöitä joista jokainen rintamalla taistellut on kokenut sen erilailla. Lisäksi se on vaikuttanut myös meidän suurten ikäluokkien lapsuuteen ja koko elämäänkin.

Olen syntynyt 8 kuukautta Jatkosodan päättymisen jälkeen. Vaikken henkilökohtaisesti ole kokenut sota-aikaa, on se jotenkin vaikuttanut lapsuuteen. Monien veteraanien jutut olen silloin kuunnellut, kun miehet muistelivat rintamakokemuksiaan. Myös useat sotaromaanit tämä ikäluokka on lukenut, joten tuntemattomien sotilaiden kokemukset ovat välittyneet tietoisuuteen.

Voimme olla onnellisia siitä, että maassa on rauha, sillä kaikkialla maailmassa näin ei ole. Jokainen sota on varmaankin omanlaisensa, mutta aina se on rumaa, ei yksistään rintamalla vaan se jättää pahoja arpia kansakuntiin.

”Ruma sota” kirjaan talletettu tutkimustieto on sangen luotettavaa ja siksi se on lukemisen arvoinen historiakirja.

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa

VALOKUVATORSTAI: Haaste 111

Kuokkalan silta

Jyväskylän satama

Seitsemän

Seitsenhaarainen

Päiväkävelyllä pohdiskelua

Jalkakäytävää ja hiekkatietä oli hyvä kävellä, sillä yöllä satanut lumi oli tarttunut tiukasti kiinni jäähän. Katselin Tuomiojärven rantoja ja Haukkalan alueelle valmistuvia uusia omakotitaloja. Maisema muuttuu nopeasti, kun puusto poistetaan ja tonteille rakennetaan erinäköisiä asumuksia. Suurimmat talot vaikuttavat kivilinnoilta. Eihän kalliille tontille voi mitään pikku mökkiä rakentaa.

Mieleen tulivat menneet ajat, miten erilaisia nykyiset asumukset ovatkaan, kun niitä vertaa rintamiestaloihin, joita tälläkin järven rantueella on. Silloin ennen omakotitalon pääasiallinen lämmitys tapahtui uuneilla, nyt kaukolämmöllä. Oli aikaa klapien tekoon, kun ei ollut telkkaria, ei tietokonetta. Nopea kehitys ja suuri muutos alkoivat 1960 luvulla, väritelkkarit yleistyivät kymmenen vuotta myöhemmin. Kotitietokoneet tulivat -80 luvulla. Ihmiset ovat tulleet entistä kiireisemmiksi, vaikka digitaalitekniikan tulisi säästää aikaa, mutta aikaa ei taida olla.


Nykyään naapuri tulee harvoin käymään, ei ainakaan kutsumatta saavu. Sama se on itselläkin, ei sitä kehtaa mennä. Taitavat ihmiset passivoitua, sellainen tuli mieleeni, kun istuin eilen uimahallin saunan lauteilla pyrkien virittelemään juttua eri-ikäisten ukkojen kesken. Itseäni nuoremmat eivät juuri ryhtyneet juttusille, vanhemmat kyllä, joskin väkinäistä sekin oli. Ehkä pyrin puhumaan heidän mielestään vaikeista aiheista.

Onneksi huomenna on Itsenäisen Suomen 91 v. juhlapäivä, siitä kaikki nykyihmiset saamme olla onnellisia.

Keski-Suomen Ilmailumuseossa: "Taivaankirppu"

Kaikenlaisilla härveleillä ihminen on noussut ilmaan, kun tällaisellakin koneella. Tämä kuvassa oleva laite on Keski-suomen ilmailumuseossa, jossa sen kuvasin. Ei tekisi mieli nousta moiseen koneeseen puhumattakaan siitä, että sellainen voisi nousta irti maasta Wikipedia esittelee taivaankirpun näin:

Mignet HM-14 Pou du Ciel (Taivaankirppu) on ranskalainen vuonna 1934 suunniteltu itserakennettava lentokone. Koneen suunnitteli sähköinsinööri Henri Mignet vuonna 1934.

Koneesta tuli suosittu, sen rakennusohjekirjoja myytiin tuhansia kappaleita Euroopassa ja satoja koneita valmistettiin eri maissa. Koneen rakenne oli hyvin yksinkertainen, ja siinä ei ollut lainkaan korkeusperäsintä eikä siivekkeitä.

Kone ei kuitenkaan oiennut yli 15 asteen syöksystä, mikä aiheutti useita lentäjän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Kone asetettiin useissa maissa lentokieltoon ja sen suosio hupeni.

Loskainen alkutalvi

Kunnon talvea ei tule, ennenkuin ilma jäähtyy ja maa jäätyy!