Kaamoksen raja on varmaan jossakin pohjoisessa missä aurinko ei nouse edes keskipäivällä horisontin yläpuolelle. Myös Keskisuomessa on pimeää. Tällaiset päivät, jolloin lämpötila roikkuu tuossa nollan tienoilla, ovat sumuisia, pimeitä ja valottomia, vaikkei siitä kaamos nimeä saisi käyttää. Sisällä pitää polttaa valoja koko päivän. Autolla ajellessa ajovalot vaikuttavat tarpeellisilta. En ihmettele, jos jollekin tällaisessa suhmurassa tulee masennus ja kaipaus valoisaan etelään.
Nyt taitaa matkailukin hiipua, kun maailman turistikohteissa on ollut rauhatonta. Pienikin asia vaikuttaa ihmismieleen, sillä joku Thaimaan tai Intian selkkaus saa ihmiset varovaiseksi, on se sitten vaikka lähes aiheetonta. Eihän meillä missään ole kovin turvallista, sillä sattuuhan kotoisessa Suomessakin kaikenalaista ja Ruotsissa maa järisi, kovemmin kuin kertaakaan sataan vuoteen.
Toivoa on aina olemassa sillä kyllä se aurinko paistaa, jos ei nyt ihan kirkkaasti, mutta kuitenkin selkeinä pakkaspäivinä on valoisaa.
Viime päivät ovat olleet todellakin harmaita. Tänään kuulin radiosta miten pohjoisen ihmisiä haastateltiin eikä kukaan heistä myöntänyt kaamoksen laskevan heidän mielialaansa. Haastateltava lääkäri oli taas eri mieltä. Hän sanoi etteivät ihmiset vain myönnä asiaa.
VastaaPoistaKyllä kaamos vaikuttaa ihmisiin.
Jäädään odottamaan aurinkoa....
oppineet paljon
VastaaPoista