VALOKUVATORSTAI: Haaste 112
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula). "Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Hyvä tunnelma kuvassa, pysyykö vai eikö pysy.
VastaaPoistaHyvä kuva tämän kertaiseen haasteeseen.
VastaaPoistaTuo epämääräinen "möykky" uhkana.
Siis niinku täh! Mikä toi on?
VastaaPoistaEhkä kannattaisi ottaa polkupyörät turvaan. Törmäys aika lähellä. :)
VastaaPoistaHui olkoon, äkkiä pyörät pois alta!
VastaaPoista???pyörät ennen ja jälkeen sulatuksen? Mikä toi on?
VastaaPoistaNo jopas!
VastaaPoistaMikä kumma sieltä katolta vyöryy? Nyt kaivattais vähän selityksen sanoja. Ihan kuin taivaalta olisi siihen tipahtanut kauhea metallimöykky.
VastaaPoista