Olkoon sitten vaikka tekosyy, mutta minusta pitkä pimeä ja kylmä talvi saivat taas minut laiskistumaan, ja selkeästi kunto on lepokauden aikana romahtanut. Aurinkoinen ja kirpeä keväinen pakkasää saa taas ihmisen nesteet virtaamaan ja mielen virkistymään. Aika nurinkurista tuo ”talviunen aika”. Jos laittaa auton talveksi seisomaan sille ei tarvitse ostaa polttoainetta, mutta kun ihminen aloittaa talvilevon ei ruokahalu lopukaan, vaan ruoka maistuu kuten ennenkin, mutta kulutus on minimissä. Ihroihinhan tulee silloin selkeästi lisää painoa. Minusta itsestäni kaikki on kiinni, niin liikunta kuin syömisenikin, joten ketään muuta en voi sormella osoittaa, kuin sitä joka sieltä peilistä apeana vatsaansa tuijottaa.
Tämä ei ole yksistään tämän kevään ongelma, vaan niin tuiki tuttu monilta vuosilta, mutta onneksi kevätaurinko saa kuitenkin heräämään talviunilta ja tarttumaan toimeen omaksi hyväkseen. Terveellinen ruoka ja oma hyvinvointi kiinnostavat taas minua, joten edes se on varma elämän merkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!