Linnunlaulupuu

Kevät

Ristiriitaista

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta pienetkin ristiriidat saavat aikaan muutoksia. Sellaisia esiintyy tavan takaa kaikilla elämän alueilla. Lakot ovat ristiriitatilanteita, joista ei selvitä ilman muutosta, jotka eivät aina ole työtaisteluosapuolten tavoitteiden täyttymys. Islantilaisen tulivuoren purkaus aiheuttaa  muutoksia, jotka heijastuvat monille inhimillisille alueille. Lentomatkustaminen voi vähentyä, videoneuvottelut saattavat käydä yleisemmiksi, ilmaston tutkiminen voi entisestään tehostua ym.

Suomalaisessa politiikassa tapahtuu jatkuvasti ristiriitaisuuksia, ne ovat niin yleisiä, ettei niitä juuri huomaa, mutta politiikka muuttuu jatkuvasti. Energiaa kulutetaan entistä enemmän ja sitä tuotetaan vanhoin ja uusin konstein. Nyt voisi ennustaa, että atomivoimalat ovat tarpeettomia jo viidenkymmenen vuoden kuluttua, jolloin energia saadaan kehittyvän teknologian vuoksi kerätyksi välillisesti tai suoraan auringosta. Sieltähän meidän energiamme nytkin tulee.

Kevät ja kesä koittavat pelkän auringon säteilylämmön turvin, vaikka vielä huhtikuussa säätilat ovat varsin ristiriitaisia, kun yöllä pakastaa ja päivällä voi olla lähes +20°C lämpötiloja.

Suorituspainetta

Eläkeläistenkin on oltava tehokkaita, jo terveytensäkin vuoksi. Työelämän jälkeinen paikoilleen jäänti voi olla vaarallista hyvinvoinnin kannalta. Eläkeläisellä pitää olla kiire, tällainen on ainakin minun, eläkeläisen oma uskomus. —Eläkkeellä ollessa pyritään saamaan huushollissa kuntoon kaikki, mitä työaikaan jäi rempalleen. Jos et ole tehokas, olet vain vätys, luovuttaja, vanha luuseri!

Mitä ihmiselle on tapahtunut tässä vaatimusten täyttämässä yhteiskunnassa! Helposti meidät ryhmitetään kahteen leiriin; laiskoihin tai ahkeriin, jotka puurtavat mieluiten aamusta iltaan hampaat irvessä ja hiki otsalla. Kotitöiden lisäksi pitää löytää haastavia harrastuksia ja olla niissä kaikissa aktiivinen. Fyysiselle kunnolle on hyväksi lenkkeillä mittarien mukaan, seuraten sykettä ja kalorien kulutusta, ja mitata matkat mieluummin GPS tarkkuudella, kuin epäluotettavalla askelmittarilla. Osoittaako joku minua sormella, jos en lenkkeile tai käy kuntosalilla? Onhan meillä laaja piha ja puutarha, nurmikkoa, kasvimaa hoidettavaksi ja joitakin muitakin tehtäviä.

Toimettomuus, jouten olo on pahasta, joten täytyy olla toimintaa. Pitää suorittaa. Pääasia että suorittamista riittää aamusta iltaan. Ei pidä luullakaan, että tässä nyt vain ollaan? Kirjojakin haluan lukea ja tietenkin kirjoitella ja valokuvata. Yhdistystoiminta, joissa on samoin ajattelevia ystäviä, vievät nekin oman aikansa.

Miten sitten hoidetaan muut sosiaaliset suhteet, sukuun, naapurien ja vanhojen ystävien kanssa. Autoilun kallistuessa varmaan tapahtuu muutosta, jossa naamakirjat ja videopuhelut ym. saavat enemmän käyttäjiä. Silti tuntuu, kuin aika ei riittäisi aivan kaikkeen, kun luovaan laiskotteluunkin sitä tarvitaan.

Tukittua  lisätietoa

Vappusimaa

Tämän kevään (9 l) Vappusiman makeuttamiseen käytin fariinisokerin lisäksi 500g kotimaista hunajaa. Kolme isoa sitruunaa antaa juomalle sopivan kirpeyden ja katajanhavuista uutin lisämaustetta. Sima sai käydä yön yli ja sen jälkeen lisäsin makeutta sulattamalla fariinisokeria yhden gramman litraa kohden. Pullotin juoman 1,5 litran limsapulloihin ja nyt juoma saa käydä hiljakseen kellarilämpötilassa Vappuun saakka. Voihan simaan tulla joitakin prosentteja, joten Vappuna eikä muulloinkaan pidä ajella autolla simapäissään.

Simapullo (1,5 l) painaa sattumoisin saman verran grammoissa, kuin mailissa on metrejä.

Pullohaaste

Vierteen laskeminen mehumaijalla

Puoli kiloa Tuoppi ruismaltaita ja 5 kiloa sahtimaltaita, siitä lähti vierteen valmistus käyntiin. Tein maltaiden haudutuksen muovisaavissa, koska meillä ei ole kuin 9 litran teräskattila, johon tämä massa ei mahtunut. Haudutus alkoi kädenlämpöisellä vedellä ja lisäsin puolen tunnin välein aina kuumempaa vettä. Lopulta mallaspuuron lämpötila oli 70°C. Puolet massasta kattilaan ja kuumennus puuliedellä reiluun 80 asteeseen, jolloin seoksen väri tummeni. Tyhjensin kattilan mehumaijaan, jossa oli pohjalla katajan havuja, ja aloin laskea kuumaa vierrettä. Lisäsin seokseen tarvittavan määrän poreilevan kuumaa vettä. Tästä erästä valmista vierrettä syntyi 15 litraa. Jäähdytyksen jälkeen lisäsin mukaan esikäynnistyneen hiivan ja sahti on nyt vesilukollisessa astiassa 2 – 3 päivää, jonka jälkeen loppukäyminen kylmässä varastossa. Mielenkiintoista odotella miten sahti tekeytyy.

Riitasointu

Sahtikoe

Elämässä on muka kokeilla kaikenlaista, miksei siten myös sahdin kotivalmistusta. Netistä löytyy runsaasti erilaisia ohjeita, ehkä liiankin paljon, sillä mitä enemmän tarjontaa sen vaikeampi valinta. Sahtimaltaat on hankittu, astiat on pesty huolellisesti ja huomenna alkaa aamusta vierteen teko. Ei siinä minkään pitäisi pahasti pieleen mennä. Koskaan aikaisemmin en ole tehnyt sahtia, mutta kuusikymmenluvulla olen nähnyt miten maalaissahti valmistettiin perinteisillä menetelmillä puuastioissa. Silloin maltaatkin kuivattiin oman pellon viljasta mallassaunassa. Nyt on aika toinen ja menetelmät ovat yksinkertaisempia. En ole erityisemmin sahdin tai muidenkaan oluiden ystävä, mutta kokeilunhaluinen. Saapas nähdä mitä siitä tulee, toivottavasti kuitenkin sitä juomaa voisi nimittää sahdiksi, sillä kiljua en halua.

Kuohussa

Mosse

Onnea uudelle alkajalle!
Tämä kuva on siltä ajalta, jolloin värifilmiä käytettiin van harvoin, eikä telkkarissa ollut vielä värilähetyksiä!

Kaksi viimeistä

Vanha kääpä

Metsässä kulkiessa, voi oivaltaa jotakin, kuin huomaamatta, ja samalla tulla huomatuksi. Kävelin järvenrantaa ja katselin Jukolan Laurin tapaan puita väärii ja pajunkissoja. En niitä kerätäkseni vaan kuvatakseni. Kamera minulla keikkui repussa. Siinä sitten sivulleni katsellessani huomasin kannon takaa ruskean turkin ja kiiluvat silmät. Kettu siinä  minua seuraili valppain katsein. Pysähdyin ja niin tuijotus jatkui molemminpuolisena, välimatkaa ei tainnut olla juuri enempää kuin viisi metriä. Molemmat olimme liikkumatta. Tovin kuluttua ajattelin, että nyt tämä tuijotus saa riittää ja otin varovasti repun selästä, ja kameran sieltä esiin. Ehkä objektiivin kiiltävä pinta oli repolaiselle liikaa, koska nyt se sai jalat alleen ja säntäsi pensaiden lävitse järven rantajäälle, pelästyttäen samalla kaksi joutsenta siivilleen. Ei tuossa tilanteessa olisi kuvaamista voinut ajatella, mutta en voinut jättää yrittämättä. Polun pielessä oli sentään laho koivu ja sen kyljessä iso kääpä, joten sen kuvaamiseen minun oli tyytyminen. Olisikohan ketun tavoitteena ollut vaania niitä joutsenia?

Kohta tästä hypätään

Kosken kuohua

Valokuvaus on jotenkin ollut mukana harrastuksissani vuodesta 1957 alkaen. Ensimmäiset kuvat ovat 6x6 sentin kokoisia ja sitten siirryin 6x9 paljekameraan. Kuusikymmenluvun alussa kameraani sopi 35mm kinofilmi. Negatiiveja ja dioja on paljon, ja ne ovat varmaan lähes kaikki tallella. Kokeilin eilen Epson V600 skannerilla paria mv. negatiiviliuskaa, ja niistähän tuli hyviä kuvia. Herää oikein innostus, että pitäisikö tuo kuva-arkisto ainakin osittain digitoida. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten hankin oikean Minolta dimage scan Elite diaskannerin, mutta se jäi vähälle käytölle, koska se oli silloin uuvuttavan hidas. Vieläkin laite on tallella, mutta siihen ei taida saada enää mistään ohjuria uudelle Windows7 käyttöjärjestelmälle.
Nostalgisia mietteitä nousee vanhoja kuvia katsellessa, kun monia kuvissa olevia ihmisiä ei enää ole. Omaan muistiin on tullut aukkoja, joten kaikkia paikkoja eikä kuvien ihmisten nimiä muista enää. Toisaalta on hyvää muistivoimistelua kerrata entisiä aikoja vanhoja valokuvia parannellessa.

Tämä kuva on otettu eilisiltana Kuusaan koskelta.

Kissat

Kevätkiireitä

Onko se kevät tai jokin muu tuntematon ilmiö, joka saa ajan kulumaan kuin huomaamatta. Monet ”tärkeät” asiat kuten blogin päivittäminen jää helposti väliin. Ei näin kiirettä pitäisi olla, vaikka nyt on se aika jolloin monet siemenet pannaan itämään. On kait myös kukkamullassa eroja ainakin ravinnetasojen suhteen. Liian ravinnerikkaassa mullassa pieni sirkkataimi helposti lakastuu, siksi tänään piti käydä ostamassa muutamia pussillisia idätysmultaa, kun ensinnä tuli taas maksetuksi oppirahoja. Eivät siemenet toki ole kalliita, ja niitä kävin hamstraamassa Turusta Puutarhan kevät näyttelystä. Tänään on myös se päivä, jolloin moni autoilija vaihtoi kesärenkaisiin, niin tein minäkin.

Jokaisella lapsuus on

Kolmonen

Kolmosella menee hyvin!

Kevätmielellä

Maaliskuussa oli vielä kovia pakkasia, eikä juuri ollenkaan suojasäätä, joten lumi oli pehmeää höttöä. Nyt huhtikuussa on lämmitä, sateista, sumuista ja vettäkin sataa. Lumipenkat häviävät kuin taikaiskusta. Katollakaan ei tarvinnut käydä ollenkaan, kun lumi suli ja tuli sieltä alas pelkkänä sulamisvetenä. Roudan sulaessa kaikki paikat ovat kuraisia ja jokienkin vesi käy ruskeaksi, kun likainen vesi niihin valuu. Pullasorsat näyttävät löytäneen parinsa ja pian niillä on edessä kiireinen pesintä. Tourujoen varrella talvea viettäneistä noin 600 sorsasta paikalla on vain murto-osa populaatiosta, sillä ne löytävät jo muulta luonnosta ravintonsa eikä niitä enää niin suuresti kiinnosta tarjolla oleva kaura tai ihmisten tarjoamat muut herkut. Kevät muuttaa vähän kaikkea luonnossa ja muutoksen havainnointi tekee luonnossa liikkumisesta taas mielenkiintoista.