Vanha kääpä

Metsässä kulkiessa, voi oivaltaa jotakin, kuin huomaamatta, ja samalla tulla huomatuksi. Kävelin järvenrantaa ja katselin Jukolan Laurin tapaan puita väärii ja pajunkissoja. En niitä kerätäkseni vaan kuvatakseni. Kamera minulla keikkui repussa. Siinä sitten sivulleni katsellessani huomasin kannon takaa ruskean turkin ja kiiluvat silmät. Kettu siinä  minua seuraili valppain katsein. Pysähdyin ja niin tuijotus jatkui molemminpuolisena, välimatkaa ei tainnut olla juuri enempää kuin viisi metriä. Molemmat olimme liikkumatta. Tovin kuluttua ajattelin, että nyt tämä tuijotus saa riittää ja otin varovasti repun selästä, ja kameran sieltä esiin. Ehkä objektiivin kiiltävä pinta oli repolaiselle liikaa, koska nyt se sai jalat alleen ja säntäsi pensaiden lävitse järven rantajäälle, pelästyttäen samalla kaksi joutsenta siivilleen. Ei tuossa tilanteessa olisi kuvaamista voinut ajatella, mutta en voinut jättää yrittämättä. Polun pielessä oli sentään laho koivu ja sen kyljessä iso kääpä, joten sen kuvaamiseen minun oli tyytyminen. Olisikohan ketun tavoitteena ollut vaania niitä joutsenia?