Pyöreä musta aukko

—Juhannuksen jälkimainingeisssa aloitellaankin paluuta arkeen varsin "muodollisissa" tunnelmissa : Eli haastesanana on tällä kertaa PYÖREÄ. Kuvassa vanhan Mig hävittäjän ilmanottoaukko.

Tänään meille asennettiin ILPo

Noin kolme tuntia kului aikaa, kun reipas asentaja laittoi ilmalämpöpumpun toimintaan. Ulkoyksikkö on talon pohjoisseinällä ja sisäyksikkö asennettiin eteistilaan, josta pumpun lämmittämä/jäähdyttämä ilma leviää mahdollisimman tasaisesti yksitasoisessa talossa. Asentajan ja myös minun mielestäni lämmönjako tapahtuu tästä sijainnista optimaalisella tavalla. Kesä on hyvää aikaa opiskella ilmastointilaitteen käyttöä. Jos huoneilman viilentämistä tarvitaan, käytän ilman muuta siiten tätä laitetta. Nyt asennuspäivänä vain alustavasti harjoittelen toimintoihin tutustumalla. Toivon ja odotan Toshiban olevan hyvä ja pitkään kestävä asumismukavuuden lisääjä ja myös säästävän hintansa alentuvina energia laskuina.

—Juokse sinä humma...

Hepo on ihan mukava eläin katsella ja ravirata on oiva paikka siihen tarkoitukseen. Kävin Killerin raveissa kameraa ulkoiluttamassa, ja olihan siellä nähtävää. Eniten kuvia otin Monte lähdöstä, jossa kilpakärry ei haittaa hevosten menoa. On siinä kavion kopsetta kerrassaan, kun voitosta taistellaan. Hevonen on jotenkin tuttu eläin, koska noin viisikymmentä vuotta sitten, olen keväisiä peltotöitä, sonnan ajoa ym. askaretta tehnyt Eetu hevosen ohjaksissa. Talvisin olin isän mukana ajamassa hevosella tukkia ja pölliä tienvarteen sekä kevätpuolella polttopuita metsästä pihaan.

Myöhemmin kadeksankymmenluvuvun lopulla meidän tyttärellä oli ratsuna Susa-tamma, jonka varsoja olen opettanut harraste hevoselle sopiville tavoille.

Vähän minä olen hevosella ratsastanut, mutta vain sellaista rauhallista jolkottelua. Monet asiat olen hevoselle puhunut ja olen siitä varma, että ne asiat olivat luottamuksellisia, joita polle ei kenellekään juoruillut.

Pelottavaa kolinaa pimeässä huonmeessa

Mustavalkomaanantai # 28

Tällä kertaa Mustavalkomaanantain aiheita on poikkeuksellisesti kaksi

Ensimmäinen aihe on "pelottava, pelko, tai kammo". Jokin aika sitten kuvasin Jyväskylän lyseon museosta havaintokaapin sisällön. Ajattelin ettei tällaista kuvaa voi missään, eikä kenellekään näyttää, mutta nyt muistui heti mieleeni, että minulla on pelottava kuva. Siinä se nyt on näytillä luuranko, joka on varmaan kuulunut joskus jollekin elävälle ihmiselle.

Metsäkurjenpolvi

Metsäkurjenpolvi kukkii komeasti näin ennen Juhannusta. Lehtomaisissa metsissä ja pellon reunoilla kukkiva kasvi on todella kaunis luonnon perenna. Se kukkii lähes valkoisesta tummansiniseen laajalla väriskaalalla. Tietenkin sitä voisi siirtää pellon pientareelta omaan pihaan, mutta olen nyt katsellut erilaisia kukkivia pöheiköitä, joista kerään syksyllä tuleentuneet siemenet. Eivätköhän ne idä kun kuivatan ne hyvin ja varastoin ne kuivaan paikkaan. Varmaan ne pitää ensin kylmäkäsitellä ennen idätystä. Onnistuisikohan se, siten että varastoi siemenet pakastimeen talven ajaksi ja sitten keväällä idätys ja taimetus hiekassa ja siirto piha-alueella sopivaan paikkaan. Pitkäjänteistä puuhaa se on sillä kukintaa pääsee odottamaan vasta kesällä 2012. Siinä sitä sitten on silmäiloa kukista ja perhosista, jotka myös pitävät kurjenpolvesta.

ILP avaimet käteen

Hankin ilmalämpöpumpun koska se:

1. Säästää energiankulutusta
2. Lisää asumismukavuutta
3. On ekoteko

Perusteellisen harkinnan jälkeen valitsin japanilaista laatua olevan laitteen, joka on selvinnyt kohtuullisesti testeissä. Varmaan parempiakin on, mutta uskon valitsemani laitteen kuuluvan valiojoukkoon. Eräs vaikeus on ollut, ILP merkkien runsaus, kun jokaisella merkillä on vielä useita erilaisia malleja.

Mille seinälle sijoitetaan ulkoyksikkö ja mikä on sisäyksikön optimaalinen paikka, se ei olekaan helppo asia ratkaista. Tuntuu, etteivät paikalla käyneet myyjät halunneet, tai osanneet ehdottaa kovinkaan vakuuttavasti parasta asennuspaikkaa. Ehkä kokeneen laite-asentajan mielipide olisi vahvempi. Tosin, olen pähkäillyt, kun olen lukenut asiasta kaiken käsiin saamani joten uskon, että ILP asennetaan meillä siihen kohtaan huushollia, johon vaimo ja minä sen olemme päättäneet. Ei kuitenkaan niin vahvaa päätöstä ole, ettei asentaja sitä voisi muuttaa, mutta hyviä perusteluja takinkääntöön tarvitaan.

Pumppu asennetaan seinälle ensi viikolla, se on jo niin tilattu, mutta jos tässä kesäkelejä on luvassa niin, saattaa olla että saamme opiskella vielä syksyyn saakka käyttöohjeita. Suomen kesä on tunnetusti kylmä, mutta vähäluminen, joten viilentämisen tai lämmittämisen tarvetta ei paljoakaan ole ennen syyssäitä.

Lämpöpumppukeskustelua

Siemenviljelyä

ILP, kait se pitää tilata

Olen seurannut jonkin aikaa (ILP) Ilmalämpöpumppu markkinoita. Tuommoinen vaalea laatikko näyttää olevan yhä useamman omakotitalon seinällä. Lisääntymiseen vaikuttaa energian hinnan nousu, kun tuolla myllyllä pumpataan ilmaista lämpöä ulkoilmasta. Laitteet ovat parantuneet ja niillä saavutetaan jo aika hyvä hyötysuhde. Vahinko on vain se että tuo ilmoitettu hyötysuhde saavutetaan +7°C lämpötilassa. Pakkasella kerroin jää pienemmäksi, vaikka hyötylämpöä saadaan vielä noin -25 asteen ulkolämmöstä. Miten pian noin 2000 euron investointi tuottaa itsensä pienentyneenä energialaskuna takaisin jää nähtäväksi. Optimistisemmillaan se on mahdollista noin 5 vuoden aikana. Jo laite kestää arvioidut 10 - 15 vuotta, ehtii mylly jauhaa vielä uuden ILP:n hinnan säästöön. En usko tämän härvelin olevan minkään automaattisen rahasammon, vaan se todennäköisesti vaatii myös käyttäjältä tietoa ja huolellisuutta. Tärkeää olisi osata valita oikea laite, joka asennetaan oikealla tavalla, oikeaan paikkaan huoneistossa ja ennen kaikkea, se oikea käyttö, eikä vain automaattinen säästöjen laskenta.

Takka ja Ilmalämpöpumppu ovat hyvä pari!

Satonäkymiä

Sateinen ja kolea kesäkuu ei lupaa hyvää kenellekään viljelijälle, ei ainakaan meille harrastelijoille. Runsaiden sateiden vuoksi savinen muokattu maa liettyy ja siitä katoaa ilmavuus. Hapenpuutteessa oleva kasvusto kellastuu. Parhaassa kunnossa on multavat hietamaat, mutta savipitoiselle mullalle tämä säätila ei anna armoa. Perunakasvusto sinnittelee pinnalle, mutta muilla, etenkin vihanneksilla menee huonosti. Tarkistin myös marjapensaita, ja totesin että ei tule syksyllä kunnon marjasatoa, vaikka kukinta oli runsas ja oli myös kimalaisia pölyttämässä kukintoja. Ehkä syynä on tiivis savimaa, koska marjatertut ovat kovin harvoja. Tilanne on sama puna, musta ja viherherukalla. Mielestäni vika ei ole pensaissa, vaan syytä on etsittävä muualta. Olettaisin, että ainakin meillä herukan juuristo kärsii hapenpuuteesta ja ongelmaa pahentaa tämä kolea kesäsää.

Paras ikä on aina edessä

Paras ikä on hyvin suhteellista. Omasta mielestäni, minulla on aina ollut paras mahdollinen ikä. Tulevaisuuskin näyttää hyvältä, vaikka kronologinen ikä lisääntyy hetki hetkeltä, mutta ei se mieltä saa masentaa.

Työelämässä oli alussa kokemattomuudesta pientä haittaa, mutta ihmeen pian tilanne muuttui ja olin joukon vanhimpia. Edellinen 80- luvun lama nuorensi hyvin nopeaan tahtiin työyhteisöä eläkeputken avulla. Tilanne muuttui joutuin ja kohta kuuluin itse joukon iäkkäämpiin.

Olen tuntenut muutamia +/- sata vuotiaita, joiden elämässä on ollut paljon tapahtumia, se ei olisi mikään huono tavoiteikä, mutta monelle mahdoton saavutettava. Korkea päämäärä ei silti liene huono asia vaikka olisi vain pelkkä haave.

Riemun kirjavaa

Valokuvatorstain musiikkiteema

Satotoiveita

Minun havaintojeni mukaan Keski-Suomessa ei ole ollut tänä keväänä pahoja hallaöitä, jotka olisivat verottaneet marjojen kukintoja. Maassa on myös kosteutta, mutta lämpö voi olla minimitekijä etenkin pölyttäjien kannalta. Uskon että puutarhoihin ja metsiin saadaan nyt hyvä tai ainakin tyydyttävä marjasato. Se tietää sitä, että syksystä tulee sellainen, että ainakin minä vietän kohtuullisen paljon aikaa metsissä ja soilla. On se niin mukava, kun marjoja riittää koko vuodeksi omaan ja lasten perheiden käyttöön. Mukava niitä marjoja on kerätä, jos vain selkä sen kestää. Viime kesän mustikka-aika oli  vaikeaa, mutta selkä korjaantui, kun vain jaksoi jatkaa poimintapuuhaa. Vanha kansa taisi sanoa jotenkin, että sillä se paranee missä kipeäksikin tulee.

Lakat ovat nyt komeasti kukassa.

Vesi oli mustaa

Etsin tiheiköksi kasvaneesta järvenrannasta sopivaa onkikiveä, toki löysin montakin kiveä, mutta monet olivat kaukana, enkä uskaltanut niille hypätä. Monet kivet taas kuusien kätkössä, jossa ei vapaa ja siimaa voinut oikein vapaasti käyttää. Löysin toki sopiviakin paikkoja tällä rannalla, jolla ei ollut muiden kalamiesten valmiiksi tallaamia polkuja. Iltasyönti oli kuumimmillaan ja lähes kaikki tarttuivat pieneen koukkuun. Joku salakka ja särki pääsi onnellisesti putoamaan takaisin omaan elementtiinsä. Minulla oli jopa kiire, kun kalaa tuli sen kun kerkisin ylös nostamaan ja uutta matoa pieneen koukkuun pujottamaan. Aika riensi kuin siivillä, en siinä tohinassa tainnut muuta keritä ajatella, kun sitä minne nämä kalat laitan, kompostiinko vai naapurin kissalle. Reilu kaksi tuntia ongella tuntui todella lyhyeltä ajalta, se on poissa mitä todennäköisimmin telkkarin töllöttämisestä. Saattaa olla, että minulla on aikaa käydä kalalla useampinakin kesäiltoina. Seuraavan kalareissuun lähden veneellä, joten sitten on parempaa tilaa huitoa vavalla, eikä ole vaaraa siiman takertumisesta pusikkoon.

Selvittämätön mysteeri

Huomenna alan omakohtaisesti selvittää mato-onginnan mysteeriä. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä ”Kalastuksen 101 kultaista sääntöä". Miksi sen otin, johtui yksinomaan takakannen filosofisesta tekstistä” Kalastus ei ole harrastus, ei urheilua eikä tiedettä – ei edes taidetta. Se on mysteeri jonka selvittämiseen kuluu koko ihmisikä.” Varmaan tämä kirja ei pyri selvittämään kalastuksen sisäistä olemusta, enkä minä ole vielä edes kunnolla selannut kirjaa. Kalastus on ollut minulle tärkeä joskus nuoruusvuosina, mutta sitten se on jäänyt kovin vähiin. Nyt kun tätä kirjaa selailen, aikomukseni on aloittaa mato-onginta. Siihen ei tarvitse satsata rahaa varustukseen. Vapoja ja siimaa on, suippoja kohojakin on laatikon pohjalla. Pieniä koukkuja ostan huomenna. Maa on nyt sopivan kosteaa, jotta matoja varmaan löytyy kasvimaan reunalta ja kompostista. Pitää vain katsoa kaikki vehkeet kuntoon ja reppuun termospullo täyteen kahvetta. Sopivan rantakiven löydettyä siinä voisi istua pitkäänkin edellyttäen, että ahvenat ja särjet ovat aktiivisia. Tietenkin minulla on kamera sitä varalta, että voin kuvata rannan tapahtumia, ellei kala ole syönnillään.

6x9 kuvakoko

Rokki on aika tuntematonta, eikä mieleeni tullut muutakaan mediaseksikästä, joten osallistun tähän haasteeseen parhaan 6x9 kamerani kuvalla. Silmiäkin kameralla on!

Keväinen linnunherne

Luonto, oli se sitten lehtoa, kangasmetsää tai ahonlaitaa, antaa samoilijalle jonkinlaisen esteettisen kokemuksen. Luonnossa kuuluu monia erilaisia ääniä, joita on hyvä kuunnella kannolla istuen. Jotkin äänistä ovat tuttuja, mutta on siellä paljon tuntematonta viserrystäkin. Tuulen suhina ja hyttysen ininä ovat nekin omalla tavallaan ajatuksia antavia. Ihminen muuttaa luontoa hyvin rajulla kädellä. Tehokas metsähoito aukkohakkuineen on aika rajun näköistä ensimmäisenä kesänä, mutta kun kasvusto pääsee alkuun ja uudet puuntaimet on istutettu, tilanne muuttuu nopeasti. Luonto on eletty tila johon kuuluu ihmisen lisäksi kaikki muu elollinen. Näin lämpimällä säällä metsässä liikkuja saa todella tehokasta kuntoilua, kun hiki virtaa ja hyttyset rokottavat paljasta ihoa. Onneksi minulla on kyseessä vain harrastus katsella kasveja ja kuunnella luonnon ääniä. Kiire pilaisi kaiken, joten se on jätettävä pois siitä repusta, jonka otan mukaan metsään mennessäni.

Rasvattu

Jos kosket ketjuun sormensi likaantuvat!

Lehtokotiloita

Lehtokotiloita ei ole vielä löytynyt meidän tontilla, en ole ainakaan huomannut niitä. Lisääntymässä nämä nälkäiset tuholaiset kuitenkin ovat. Nämä yksilöt kuvasin viime sunnuntaina Vaajakoskella. Siellä näitä ötököitä oli paljon lähes joka paikassa.