Huomenna alan omakohtaisesti selvittää mato-onginnan mysteeriä. Lainasin kirjastosta kirjan nimeltä ”Kalastuksen 101 kultaista sääntöä". Miksi sen otin, johtui yksinomaan takakannen filosofisesta tekstistä” Kalastus ei ole harrastus, ei urheilua eikä tiedettä – ei edes taidetta. Se on mysteeri jonka selvittämiseen kuluu koko ihmisikä.” Varmaan tämä kirja ei pyri selvittämään kalastuksen sisäistä olemusta, enkä minä ole vielä edes kunnolla selannut kirjaa. Kalastus on ollut minulle tärkeä joskus nuoruusvuosina, mutta sitten se on jäänyt kovin vähiin. Nyt kun tätä kirjaa selailen, aikomukseni on aloittaa mato-onginta. Siihen ei tarvitse satsata rahaa varustukseen. Vapoja ja siimaa on, suippoja kohojakin on laatikon pohjalla. Pieniä koukkuja ostan huomenna. Maa on nyt sopivan kosteaa, jotta matoja varmaan löytyy kasvimaan reunalta ja kompostista. Pitää vain katsoa kaikki vehkeet kuntoon ja reppuun termospullo täyteen kahvetta. Sopivan rantakiven löydettyä siinä voisi istua pitkäänkin edellyttäen, että ahvenat ja särjet ovat aktiivisia. Tietenkin minulla on kamera sitä varalta, että voin kuvata rannan tapahtumia, ellei kala ole syönnillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!