Jaakonpäivä

Suomen kesässä on minun mielestäni kaiken parasta normaalirajoissa tapahtuva säiden vaihtelu.

Heinäkuut eivät ole samanlaisia, en ainakaan muista aikaisemmista vuosista näin helteistä heinäkuuta. Kateeksi ei käy ainakaan niitä ihmisiä, jotka viettävät nyt helteistä heinäkuuta parvekkeettoman kerrostalon yksiössä. Kait sellaisiakin on, en tiedä. —Ei lämmin luita riko, mutta olo on tuskaistaa, jos hikivesi tippuu päässä ja koko kehosta.

Kesän vaihtelevat säät kruunaa odotettu sadekuuro, joka katkaisee välillä helteen, se virkistää luontoa, mutta myös ihmistä. Tänä aamuna oli mukava herätä kaukaa kuuluvaan ukkosen jylinään, koska se tavan mukaan toi mukanaan vesisateen. Sade ei kestänyt kovinkaan pitkää aikaa, vain 1½ tuntia. Pihan vesimittarin mukaan vettä tuli 15mm. Se oli luonnolle hyvä ja virkistävä, sillä kuumasta läkähdyksissä olleet pensaat elpyivät. Nurmikonkin voi leikataa heti amupäivällä pelkäämättä ruohon lakastuvan. Onneksi heinäkuun lopulla Jaakon jälkeen yöt ovat jo viileämpiä, vaikka säätietojen mukaan tällä viikolla rikottaneen helleraja vielä useampinakin päivinä.