Lumikengillä voi liikkua siellä missä suksien kanssa olisi vaikeuksissa ja kömpelömpikin kulkija selviää niiden kanssa vaikeassakin pöpelikössä. Hiihtäessä voisi joutua toisten jalkoihin, mutta kokemukseni mukaan lumikenkäilijä voi samoilla omia polkujaan. Olen tallannut itselleni perusreitin, jonka pituus on noin 5 kilometriä. Kuljen sen lähes päivittäin. Tänään en kuitenkaan, sillä oli eräs juhlatilaisuus ja muutenkin yli 20C° pakkanen olisi voinut olla vähän liian ankara. Reittini kulkee peltojen reunoja ja järvenrantoja siitä ylös mäen rinnettä. Halutessani poikkean reitiltä katsomassa kiinnostavia puita, pensaita tai vain kiviä. Talven kääntyessä kevätpuolelle kenkäily on vieläkin virkistävämpää ja hankien kovettuessa reitteihin tulee lisää kohteita ja lisään reittien pituutta.
Miksi:
1.Reittini alkavat usein kiireettömästi kotipihalta
2. Maasto, matka ja vauhti oman mieltymyksen mukaan, ei keliongelmia
3.Peruskuntoa nostavaa terveysliikunta, sauvojen käyttö tehostaa kuntoilua
4.Minulle mieluisaa on metsäretkeily ja luontokuvaus
5.Turvallisuus, sillä lumikengillä ei ole vaaraa kaatua tai törmäillä
Lumikengät sopisivat minullekin. Muutimme Kallaveden rannalle. Jäällä olisi hyvä lumikenkäillä, sillä kaupunki tekee ladut vasta helmikuussa ja terveydellisistä syistä olen niistä jonkin verran riippuvainen joten hiihto villihangella ei onnistu niin kuin ennen. Mutta sauvat käteen ja lumikengät jalkaan - johan sujuisi :).
VastaaPoista