Kuunteluku ja lukeminen:

  Teos koetaan eri tavoin?

Tämän blogikirjoituksen idea heräsi lukiessani Jussi Ahlrothin esseen Helsingin Sanomissa 16.7.2025. Se sai minut pohtimaan syvällisemmin äänikirjojen mullistusta omassa lukemis kokemuksessa: Koenko teoksen todella eri tavoin kuunnellen tai lukien?

Äänikirjat ovat valloittaneet alaa hurjaa vauhtia. Jopa puolet uusista romaaneista saatetaan nykyään kuunnella, ja koko mediakenttä panostaa kuunneltavaan sisältöön. Samaan aikaan aktiivi lukijoiden määrä on romahtanut: vuonna 1981 suomalaisista 35 prosenttia luki yli kymmenen kirjaa puolessa vuodessa, mutta vuonna 2017 luku oli enää 13 prosenttia. Miten teos koetaan eri tavalla kuunnellessa tai luettaessa – tämä kysymys on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka se on mielenkiintoinen. Ajatusten ja tarinoiden välityksellä ja vastaanotto tavoilla on  merkitystä.

Oma matkani äänikirjojen maailmaan

Ajauduin itse äänikirjojen pariin noin viisi vuotta sitten, kun silmiini ilmestyi jotakin outoa – ehkä jokin kalvon aiheuttama retikulaatio näköhäiriö, joka saa silmät väsymään pidempään tekstiä lukiessa. Siihen aikaan luin läpi vuoden noin yhden kirjan viikossa. Onneksi äänikirjat tulivat apuun! Nyt kuuntelen kirjoja reilusti tuplaten aikaisempaan lukumäärään verrattuna. En ole kuitenkaan unohtanut painettuja kirjoja, joista luen pätkiä lähinnä silmäillen tai hyödyntäen pikalukutekniikoita, kuten Photoreadingia.

Kuuntelemisen ja lukemisen erot

Tutkimusten ja filosofisten pohdintojen mukaan kuuntelemisen ja lukemisen välillä on selkeitä eroja. Tärkein ero liittyy siihen, miten teksti ja puhe ilmenevät ajassa ja tilassa. Kun kuuntelet äänikirjaa, ääni etenee ajassa, eikä kuulija hallitse sen kulkua samalla tavalla kuin kirjaa lukiessa. Jos haluat pysähtyä miettimään jotakin kohtaa, se on jo mennyt. Vaikka äänikirjan voi pysäyttää, kokemus katoaa silloin hetkellisesti, vaikka toistoa voi ottaa taaksepäin. Mielestäni painettua kirjaa selatessa voi toimia kuin drone: lentää korkealla ja saada yleiskuvan, mutta laskeutua alemmas tarkastamaan lähemmin jokin mielenkiintoinen asia.

Minulle tulee tilattuna SK-lehti, jonka nettiversiossa tekstin voi kuunnella ja samalla seurata lukemalla ruudulta. Se on hyvä, mutta vaatii vielä lisää tottumista.

On tärkeää lukiessa "keskustelu" tekstin kanssa: voit lukea lauseen, nostaa katseesi ja pohtia sen merkitystä. Kuten ranskalainen filosofi Peter Szendy kauniisti sanoo, hiljaisuudessa suhde tekstiin muuttuu rajattomaksi, sillä sanojen ei tarvitse kestää vain lukemisen ajan.

"Taustalukeminen" ja uudet kuuntelutavat

Äänikirjat ovat synnyttäneet uudenlaisen tavan kokea kirjallisuutta: niin sanotun taustalukemisen. Tämä on kuin musiikin tai radio-ohjelman kuuntelua taustalla, kun taas keskittynyt lukeminen on kirjan lukemista istuen. Äänikirjat ovatkin paljastaneet, miten eri tarkoituksia varten ja eri tasoilla kirjoja luetaan. Kirjoista haetaan yleiskäsitystä tai ymmärrystä, viihdettä tai jopa pelkkää hiljaisuuden täytettä, esimerkiksi pitkillä julkisen liikenteen matkoilla tai vaikkapa hammaslääkärin odotushuoneessa. Tutkimusten mukaan äänikirjoista haemme yhä enemmän "hyvinvointihakuista kuuntelua", kuten stressin poistoa tai jopa apua nukahtamiseen.

Voidaanko äänikirjan kuuntelua kutsua lukemiseksi? Uusia termejä, kuten "kuunteluku" (Suomessa Sanna Nyqvist), on ehdotettu kuvaamaan tätä uutta kokemusta.

Keskittyminen ja uppoutuminen

Nykyään keskittymisvaikeuksista kärsivillä nuorilla on havaittu, että paras keskittymistä auttava keino on lukea tekstiä ja kuunnella sitä samanaikaisesti äänikirjana. Tämä sitoo sekä kuulo- että näköaistin ja näyttää pitävän harhailevan mielen kurissa parhaiten. Uppoutuminen sisältöön on uudenlainen tapa lukea ja kokea kirjallisuutta, joka värittää kaiken sen aikana aistit.

Oletko sinä lukija, joka keskustelee hiljaisen tekstin kanssa, vai nautitko pikemminkin äänikirjan tarjoamasta usean aistin kokemuksesta? Molemmat tavat rikastuttavat kirjallisuuden maailmaa omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Lopuksi: Tuntematon sotilas useassa muodossa

Olen lukenut Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” -kirjan muutamia kertoja ja kuunnellut sen äänikirjana. Elokuvaversiot olen katsonut, ja lähes joka itsenäisyyspäivänä seuraan Edvin Laineen perinteistä tulkintaa televisiosta. Tämä klassikko on hyvä esimerkki siitä, miten sama tarina voi elää ja vaikuttaa monissa eri muodoissa, tarjoten jokaisella kerralla uudenlaisen kokemuksen. 

---