Maailma ei ole velkaa minulle, mutta mietin olenko minä velkaa maailmalle? Eivät maailman asiat ole hullusti, sillä ympärillä on paikkoja, joihin voin kylvää muutaman onnen siemenen.
Olenko valmis unohtamaan, mitä olen tehnyt muille ihmisille, ja muistamaan, mitä hyvää muut ovat tehneet minulle. Tajuanko lähimmäiseni yhtä todellisina, kuin itseni, yrittäen nähdä syvemmälle heidän iloa odottavaan sydämeensä.
Elämän tärkein asia on se, mitä itse annan ympäristölleni. Jos ymmärrän tämän, edes yhden päivän ajan, olenko silloin valmis viettämään joulua 2006.
Ajan saa kiinni vain pysähtymällä, sekä hiljaa varroten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!