Vahingonilo on parasta iloa mitä ihminen tuntee. Sallin sen nyt Sinulle lukijani. Olin katsos metsässä samoilemassa, eli kameraa ulkoiluttamassa, kuten tapani on. Muutamia kuvia siellä kyykin pensaistossa. Objektiivisuojuksen laitoin matalaan housuntaskuun. Osaat jo varmaan arvatakin, mitä sitten tapahtui.
Juuri niin, kun olin muutamia kuvia ottanut ja kameraa laittamassa pois käyttökunnosta, niin eihän sitä peijoonin linssisuojusta mistään löytynyt. Sen oli hukka vienyt, ties minne. Etsin minä sitä, oikein tosissani etsin, mutta ei ollut onni myötä ja kotiin piti lähteä. Sinne se jäi. Toivottavasti joku sen sieltä risukosta löytää.
Seuraava yllätys minulle tuli kun katselin netistä mitä uusi suojus maksaa. Kalliiksi se kuva tulikin , mutta ilman suojusta en kallista objektiivia voi pitää, joten tilasin kadonneen tilalle uuden, vaikka se kuinka kismittääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!