Tein Juhannukseksi tämän kesän ensimmäisen saunavihdan ja sen jälkeenkin olemme viikoittain vastoneet.
Raivasin aamulla pihakoivujen alimpia oksia, niinpä innostuin tekemään talvivihtoja. Oikeaoppisesti vanhan kansan vihdantekoaika olisi ollut jo heinäkuun puolivälissä ja paras vastakoivu on rauduskoivu. Parempi on kuitenkin käyttää nämä omat tarveaineet talven iloksi, ennen kuin kompostoida koivunoksat lehtineen maanparannusaineeksi. Lehdet ovat tiukasti oksissa kiinni, joten kyllä näillä talvelle kelpaa vastasaunassa kylpeä. Urpuja on jonkin verran, mutta suurimman osan nypin irti, joten ei niistä pitäisi kohtuutonta haittaakaan olla.
Olen -50 luvulla tehnyt oikeaoppisesti sidottuja vihtoja, isän opastuksella, koska silloin ei ollut muovinarua käytettävissä. Nyt sitä on, ja vitsaksella sitomisen taito on niin suurta kärsivällisyyttä vaativa, etten edes yritä sitä.
Minulla on tarpeet lähes 30. vihtaan, joten urakka jatkuu vielä huomenna, eikä meillä olen esitalvena vastapulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!