EU verottaa

Onkohan meille mitään muuta, kuin haittaa tuosta Euroopan Unionista, sillä nyt on vaarassa mennä viimeinenkin suomalainen sokeritehdas kiinni.

Ei yksin sokeri vaan myös muita elintarvikkeita joudutaan tulevaisuudessa tuomaan nykyistä enemmän muista EU maista. Onko se suomalaiselle kuluttajalle, elintarviketyöläiselle tai ruokaa tuottavalle talonpojalle mitenkään edullista, tai edes järkevää?

Minusta on samantekevää olemmeko jäsenenä EU:ssa vai emme, pikemminkin olen sitä mieltä, että koko yhteisöön ei olisi pitänyt silloin vuonna 1995 ollenkaan liittyä, mutta kun se oli pressa ”Manulle” niin tärkeä asia.

Kursiivista melankoliaa

Syksy saa mieleeni menetetyn kesän.

Tämän aamun sateinen sää tuo vain muistoja kuluneesta suvesta.

Edessä on jatkuvaa tekemistä, syksyisten päivien lyhetessä, kun puiden lehdet kellastuvat ja kukat nääntyvät.

Lokakuu on ankeaa nurkkien siivoamista, kunhan vain jaksaisin innostua.

Kaikki on vielä rempallaan, mutta pian jo odotan uutta kesää.

Kivet ovat kauniita

Kuin kivet koskessa

Kivet koskessa

Valokuvatorstain aihe ”Kivet” antoi sysäyksen tähän koskikuvaan, jossa puron kuohuva vesi kiertää kiviä saaden veden solisemaan, pauhaamaan ja vaahtoamaan. Metsän rauha ja luonnon äänet saavat kulkijan painumaan syviin ajatuksiin, lähes meditaation tasolle.

Puolukka

Puolukka on nyt ajankohtainen marja.

• Niitä on paljon
• Niitä poimiessa saa liikuntaa
• Luonnossa ajatukset kirkastuvat
• Puolukkamehu ja ? ovat...

Asutko lähellä tuntematonta naapuria

Suomi on arkkitehtuurin osaamisen suurvalta, sillä meillä on paljon kuuluisia nimiä, jopa kansainvälisesti hyvin tunnettuja henkilöitä. Koska arkkitehtuuri on taidetta, niin saamme päivittäin nauttia taide-elämyksistä kulkiessanne kaupungeissa tai kirkonkylissä. Maaseudun syrjäkylillä monumentit ovat harvinaisempia.

Kummallista miten monissa paikoin rakennetaan todella tiheään kerrostalo- ja pientaloalueita, joissa tonttikoko on vain muutaman metrin kehys mökin ympärillä. Kunnallistekniikka valokaapeleineen on tietenkin halvempi vetää, kuin väljästi asutuille alueille. Esimerkiksi 600 m² tontti vaikuttaa aika pieneltä. Tietenkin etuna on vähäinen pihanhoidon ja nurmikonleikkuun tarve. Isäntäväelle jää enemmän aikaa ajella 150 - 200 km päässä olevalla kakkosasunnolle, ja kiertää maakunnan golfkentillä, mutta onko siinä mitään järkeä?

Eiköhän asutuskeskuksissa ole monin paikoin maata, jotta tuommoisia vanhojen rintamamiestalojen tonttikokoa voisi suosia. Ehkä olemme tulleet siihen vaiheeseen, jossa maapohja on niin kallista, että väljään asumiseen ja viihtyisään puistomaiseen pihaan ei suomalaisella ole enää varaa, vaikka keskimäärin meitä asuu vain 16 henkeä neliökilometriä kohden. Eivät taida kuntaliitoksetkaan tuoda apua, kun kaikki on keskitettävä palveluiden lähelle.

Kaadot

Majava on taitava metsuri, joskin kannon pituus on vähän, kuin raivaussahamiehelläkin turhan pitkä. Kaato on onnistunut tavoiteltuun suuntaan. Ovatko nämä puut saman yksilön kaatamia, sitä on vaikea päätellä, koska ainakaan toistaiseksi en ole tätä ”metsuria” tavannut työmaallaan. Olisi hienoa saada kuva karvaisesta kaatajasta työnsä ääressä. Ainakaan tänään sunnuntaina ei ollut majavien työpäivä.

Sunnuntaipäivän ohjelmana oli liikkumista luonnossa, ja samalla löytyi hyvin puolukkaa. Ilma oli tänään mitä mainioin luonnossa samoilemiseen.

Satoihan eilenkin

Klikkaa isommaksi!Sade on ihan mukavaa ja tarpeenkin, mutta huomiseksi toivon poutapäivää!

Netti

On tuo netin kautta ostaminen kivutonta hommaa. Tosin pitää tietää mitä tarvitsee ja sitten vain tilaus ja maksu verkkopankista. Tavara lähtee parhaassa tapauksessa tilauspäivänä, jolloin se on seuraavana päivä käytettävissä.

• Ei tarvitse hakea mistään
• Ei tarvitse polttaa bensaa
• Ei tarvitse keskustella typerän ja tietämättömän myyjän kanssa, joka on vain töissä

Miten sitä pärjättiinkään ennen, kun ei ollut nettiä?

Katsastusmaksu

Eilinen Hesari kirjoittaa katsastusmaksujen noususta, Yllättävän paljon ovat todella nousseet. Taitaa olla todella hyvä bisnes koska uusia asemia on paljon, eikä asiakkaan tarvitse jonottaa. Minä kävin vuosikatsastuksessa pari päivää sitten. Maksettuani katsastusmies otti heti avaimeni ja homma hoitui nopeasti, tuskin kerkisin tarjotun kahvikupposen juomaan.

Liekö kilpailusyistä tai mistä johtuen juuri tälle viikolla tuolla K1 asemalla oli bensa-autoille päästömittaus ilmaiseksi ja dieselautoille ½ hintaan. Jotakin etuakin.

Sain hyväksymisleiman paperiin ja hyviä ohjeita auton hoidosta vastaisen varalle. Toiminta oli todella asiallista, eikä asiakkaan tarvitse olla mitenkään vaivautunut ajoneuvoaan tarkastukseen viedessä. Hyvä kun on vapaata kilpailua, mutta tarkastuksen hinta on kyllä noussut liikaa.

Vesilogiikkaa

Vielä on paljon ideoita, joita ei ole kaupallistettu, kun ei ole ollut pakottavaa tarvetta. Puhdas vesi on eräs niistä luonnonvaroista joita pitää tulevaisuudessa säästää kaikin mahdollisin keinoin. Luin tänään Hilavitkutin blogista, miten ns. harmaat talousvedet voidaan käyttää WC:n huuhteluvetenä. Keittiöistä ja kylpyhuoneista virtaa viemäriin paljon vettä, jolla hyvin voisi huuhdella WC:n. Tuskin se edes vaatisi suurta teknistä innovaatiota, kun nämä vedet pumpattaisiin ja varastoitaisiin erilliseen säiliöön, jolla vessa huuhdellaan.

Teoriassa säästyisi näin puhdasta vettä se 5- 8 litraa jokaista WC:n huuhtelua kohden. Säästö tuntuisi sekä puhtaan veden, että jäteveden määrässä, joten tuollaisen laitteen kustannus olisi aika nopeasti säästettävissä. Eihän siinä vielä ole kaikki, sillä näin säästäisimme vesistöjen (P) kuormaa. Jospa Pietarin kaikki vessat toimisivat tällä tavoin, niin miten puhdasta Suomenlahden vesi olisikaan.

Hyvässä seurassa

Ensivaikutelma valitsemastani kansalaisopiston kurssista on varovaisen positiivinen. Meitä on ryhmässä 12 henkilöä, 4 naista ja loput meitä miehiä. Olen iältäni ryhmämme vanhin, siis todellakin ikuisopiskelija.

Menin kurssille siksi, että haluan oppia uutta vaikka asiat ovat perusteiltaan minulle tuttuja. Silti jo ensimmäisillä tunneilla tunsin saaneeni uutta potkua harrastukseeni. Juuri sitä minä haluankin. Itseäni nuorempien joukossa on muutenkin mukava olla. Ikä antaa sen etuoikeuden, että on kokenut jotakin sellaista mitä 10 vuotta nuoremmat eivät voi koskaan kokea. Se on ne vuodet (-40 – 1950 luvulla), jolloin olen ollut lapsi.

Opettaja osaa asiansa hyvin, ja ryhmämme toimi jo ensimmäisessä kokoontumisessa aivan mallikelpoisesti. Minulla on hyvä motivaatio jatkaa tässä ryhmässä eteenpäin.

Metsän herkut

Olen kuljeskellut metsissä ja nähnyt miten hyvin puolukkaa on tulossa. Minusta alkoi jo tuntua, että joku hätäinen ehtisi marja-apajilleni, ennen kuin minä vaimoni kanssa toteamme niiden olevan poimintakypsiä. Nyt ovat kypsiä. Tänään poimimme ensimmäiset ämpärilliset, täysin punaposkisia, makoisia puolukoita. Vain muutaman mättään kiertäminen ja poimuri täyttyi. Sangolliseenkaan en mennyt montaa isoa poimurillista. Pilvipoutainen sää suosi puolukkaretkeämme. Hieman yli 40 kiloa puolukkaa kertyi melkein hetkessä.

Teemme vielä ainakin kaksi tällaista puolukkamatkaa ja kas niin meillä on puolukkaa riittävästi itselle ja lastemme perheille. Koska, marjoja on näin hyvin teen puolukasta myös 25 litran kotiviinisatsin.

Edellisen kerran puolukkaviiniä tehdessäni onnistuin seuraavalla reseptillä:

• Puolukkaa 3 kg
• Rusinoita 1 kg
• Mustamarja aroniaa 0,5 - 1 kg
• Panimosokeria 5 kg

Niin ja tietenkin käymisainepakkaus, jossa olevaa sitruunahappoa en käytä puolukkaviiniin.

Tämän sunnuntain metsäherkkuihin on vielä mainittava kohtuullinen muovikassillinen suppilovahveroita.

Poissa

Hyvä ystäväni ja entinen työtoveri siunattiin tänään, olin kantamassa häntä ikuiseen lepoon. Terve mies kuoli äkillisen sairaskohtauksen seurauksena. Kuolema on aina yllätys, tässä tapauksessa myös. Hän oli kuollessaan 76 vuotias, vakaa ja rauhallinen mies. Pitkän aikaa tein töitä hänen kanssaan samassa työhuoneessa istuen pöydät vastakkain. Tunsin hänet todella hyvin, mutta nyt häntä ei enää ole keskuudessamme. Hyvä työveri ja yhteistyökumppani, on poissa, mutta muistot elävät.

Helppoa jos osaa

Suomessa rakennetaan monenlaisia ”hilavitkuttimia”, mutta todellisia maailmalla tunnettuja keksintöjä Suomesta on vain vähän. Keksijöitä on runsaasti ja luovaa ideoiden kehittelyä tuetaan.

Ehkä oikeita asioita on vaikea keksiä ja kehittää markkinoille, kuten maailmaa mullistavia energialähteitä, tai energiaa säästäviä apuvälineitä, joilla ilmastonmuutos pysäytetään ja palautetaan säätilat vanhanajan kaltaiseksi.

Miksi vaikeisiin kysymyksiin ei löydy helppoa vastausta:
- Kuka voittaa tänä vuona Big Brotherin?
- Julkistetaanko Tiitisen lista vuonna 2007?
- Mistä juorulehdet saavat myyviä aiheita?
- Milloin ensilumi sataa Helsinkiin?

Eihän noilla asioilla ole hitustakaan väliä, mutta ne ovat silti kovin kiinnostavia.

Todellisia suomalaisia innovaatioita ovat mm:
- Astiankuivatuskaappi, joka kehitettiin Työtehoseurassa
- AIV-rehu, josta A.I. Virtaselle myönnettiin Nobelin palkinto
- Kännykkä taitaa olla paljolti Matti Otalan kehittämä
- Verukkeita, keksimme kaikki asemasta ja sukupuolesta riippumatta

Monia kansallisia asioita mitataan menestyksellä. Niitä suomalaisilla on pitkä lista urheilusta aina Lordin Euroviisuvoittoon. Eipä pidä myöskään unohtaa ensimmäisten Eurotanssien voittoa Lontoossa.

"Amatöörivalokuvaaja"

Eilisen kirpputorikäyntini toinen löytö on K.O Sjöströmin ”Amatöörivalokuvaaja”. Tämän käytännön oppaan tiedot lienevät nyt yhtä tarpeen kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tietenkin kamerat ovat kehittyneet, mutta valokuvauksen perusasiat eivät ole muuttuneet.

Kamerassa on edelleen objektiivi, himmenin ja suljin, joiden yhteistyönä kuva syntyy, on tallennus sitten filmille tai digitaaliselle kennolle.

Silloin onnistuneen kuvanottamiseen tarvittiin enemmän tietoa, kuin nyt koska kameran automatiikka saa aikaan aina jonkinlaisen tuloksen. Tämän päivän kuvaajallakin ratkaisee paljon se mitä on korvien välissä ja vasta toissijaisena on kädessä oleva väline, johon kuva tallentuu.

Klikkaa kuvaa niin se suurenee

Lainaus kirjan takakannesta:

K. U. Sjöströmin kirjasta harrastelijavalokuvaaja saa kaiken tarvitsemansa tiedon - olipa sitten kysymys kameran valinnasta, objektiiveista, valotusmittareista, värivalokuvauksesta tai pilakuvista. Kuin kädestä pitäen tekijä opastaa kameran käyttäjiä aina alkeista lähtien yhä suurempaa taitoa ja tottumusta vaativaan erikoisvalokuvaukseen saakka. - Sellaista valokuvaajaa varten, joka itse haluaa kehittää ja kopioida, on kirjaan liitetty lukuisa määrä erilaisten kehitys- ym. liuosten valmistusohjeita.

Salaperäinen pysyy salaisena

Meillä suomalaisilla on jälleen mielenkiintoinen spekulaatioiden aihe Itäsaksan hyväksi toimineiden lista. Varmaan moni haluaisi sen julkiseksi, ihan vain uteliaisuuden vuoksi, jotkut saattavat tuntea jopa pelkoa nimien esilletulosta.

Jotakin kummallista siinä listassa on sillä muutenhan se julkistettaisiin. Olkoon pahapeikko muut valtiot, tai listalla olevat tutut nimet?

Kauankohan menee ennen kuin presidentti antaa painavan sanansa, pannen lopullisesti pisteen koko asialle. Tällainen eipäs – juupas, tai vilautetaanko joillekin tutkijoille, pitäisi lopettaa. Tarvitaan jämäkkä päätös ja asia pois päiväjärjestyksestä.

Omat juomat

Vaikka kotiviinin ja –oluen valmistaminen olekaan mitään ryppyotsaista puuhaa. Se on hauska antoisa jopa edullinen harrastus. Joskus siinä myös kohtaa pettymyksiä.

Kävin tänään parilla kirpputorilla, etsimättä mitään, mutta tunnen aina kiinnostusta kirjoihin. Nyt hyllystä löytyi siisti ”Suomalainen Kotiviini ja Olut” kirja vuodelta 1998. Kirjan hintakin oli sopivasti vain kolme euroa, niin minun oli helppo päättää, että juuri tämän kirjan tarvitsen. Tiedän kokemuksesta, että elämä on oppimista ja olen hankkinut monia huonompia kirjoja.

Kotiviinin valmistusta olen harrastanut pitkään, ensimmäisen kerran tein viiniä vuonna 1972. Joskus siinä onnistuu hyvin, mutta on sitä huonoakin tuuria ollut.

Oluen teko valmiista uutteesta ei juuri epäonnistu, eillei juoma jälkikäy niin kuohuvaksi, ettei se pysy pullossa, kun korkin avaa. Pullon räjähtämiseenkin on pieni mahdollisuus.

Tärkeintä on, ettet hätäile, vaan anna oluen tai kotiviinin kypsyä pimeässä kellarissa riittävän pitkään.

Töhrimishaitta

Suomessa on paljon kieltoja, joista monet ovat turhia, jotkut hyvinkin tarpeellisia. Jonkinlainen töhrimiskieltokin pitäisi olla tai sitten noilla spray maaleille tulee asettaa haittavero.

Kun katselet alikulkutunneleita, aitoja, seiniä, kylttejä ja kilpiä niin voinet vain ihmetellä miten monentasoisia maalareita meillä piisaa. Ei töhrimisessä ole mitään määrää ei rajaa, jotain siihen pitäisi tehdä. Olkoon se sitten vakka sumutinmaaleille korkea töhrimishaittavero.

Takki

Huolimattomasti jätetty käyttökelpoinen kampe häviää nopeasti. Unohda vaikkapa mainoslippis, tahallasi sopivaan paikkaan ja jää autoosi seuraamaan, kuka sen mukaansa ottaa. Vilkkaalla automarketin parkkipaikalla ei tarvitse odotella kovinkaan pitkään, kun lahjoitus on menossa kohti uutta kotia.

Jyväskylässä Seppälän Citymarketissa on tämä idea käytössä. Siinä on kalliin näköinen takki, ihan oikeasti henkarissa roikkumassa. Takin väri on kauniin keltainen. Se on kuitenkin ollut siinä jo pitkään, ei ole kukaan vienyt tätä taideteosta. Se takki taitaa olla tukevasti kiinnikin.

Tämä taideteos on aika arkipäiväinen, sillä kaikilla meillä on jos jonkinlaisia takkeja, ja kaupat myyvät niitä oikein halukkaasti. Liekö tämmöisen takin tarkoituksena muistuttaa asiakasta, että nyt on koittanut takinvaihtoaika, alkoihan syyskuu jo tänään.