Talvisessa metsässä huokuu luonnon rauha

Tämmöinen loskainen pyhäpäivä on joutilas kuntoiluun. Minä lähdin jo aamupäivällä metsään katselemaan vanhoja polkuja. Lunta on juuri sen verran vähän maassa, että polunpaikka näkyy vaikka siitä ei näillä lumilla olisi kävelty. Aika paljon silti kulkijoita näissä kaupungin lähimetsissä on, kait se on niin, että koirat kuljettavat omistajiaan. Nyt oli sen verran loskaa maassa ja ilmassa, etten tavannut muita kulkijoita. Mukavaa kuitenkin oli kankailla kävellä ja aikakin kului, kuin siivillä. En mielelläni käytä mitään korvalappu musiikkia matkassa, sillä minusta se pilaisi juuri sen mitä olen luonnosta etsimässä, eli sen syvän rauhan. Kotiinpäin tullessani sivusin markettien parkkipaikkaa ja ihmettelin mitähän ihmiset sillä kaikella tavaralla tekevät, jota Jouluksi hankkivat? Kait se on kuitenkin ihan hyvä asia, että ostavat, kunhan pitäisivät kotimaisen tuotteen kunniassa.

Minkäs teet, kun ilmasto muuttuu

Ilmastonmuutos tai ei, niin tänä vuonna näytti hyvältä, kun marraskuussa oli pakkasta ja maahan tuli kattava lumikerros. Talven kauneutta ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä muutama suojapäivä ja reipas vesisade ovat pyyhkineet maan lähes lumettomaksi. Järvissäkin oli jo jäätä, jota ensimmäiset uhkarohkeat kokeilivat, jotkut jopa kohtalokkain seurauksin.
Nyt, kun olemme siirtymässä joulukuulle, marraskuun talvesta on muisto vain. Ajatus palaa taas uskomaan, että ilmastonmuutos jatkuu edelleen, kun jäät sulavat. Jokin korkea voima näitä maapallon säitä ja tuulia ohjaa, kuten aikaisempinakin miljoonina vuosina. Ihminen pitäisi kuitenkin hyvänä, kun kaikki jatkuisi ilman kiusallisia muutoksia. Voihan ihminen pyrkiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen, mutta se tuntuu vastenmieliseltä ja vaikealtakin.

Viistoista munaa

Munat

Salusiinit ikkunassa

VALOKUVATORSTAI: Haaste 110
Tämä lasi aihe onkin todella vaikea siksi, että lasi on niin yleistä. Lasia on kaikkialla ja siitä tehdään melkein mitä vain. Tosin kaikki läpinäkyvä ja kirkas ei aina olekaan lasia, vaikka niin saattaisi luulla.
Tämän vanhan talon ikkunat ovat kuitenkin aitoa lasia, tiedän sen, joten ei tarvitse kokeilla kolauttamalla ruutua rikki. Että tällainen miljöö, sisältä katsottuna tällä kertaa.

Valoa ikkunasta

Matti Nykäsen mäki

Kaksi rinnakkain

Hurjaa, jos kaupat olisivat aina auki

Miksi kauppojen pitäisi olla aina auki? Olisihan se vaivalloista, jos pitäisi joka päivä mennä vaimon kanssa ostoksille, siinähän rakkauskin saattaisi joutua lujille.

Helpointa on käydä kaupassa silloin kun siellä ei ole ruuhkaa. Minusta sellainen ruuhkaton aika on arki aamupäivä, kun suuri osa asiakkaista on tienaamassa. Aamupäivisin kaikki kassat eivät ole käytössä, mutta ei niissä ole jonoa. Lauantaina ja sunnuntaina useimmilla on vapaapäivä, jonka moni uhraa shoppailuun.

Pelkäänpä, että pian joku kauppias saattaa ajatella, että pidänpä alkuviikosta putiikin kiinni. ainakin aamupäivin, kun on niin hiljaista.

Voihan joku pitää markettia viihtymiskeitaana, mutta eikö niitä ole mukavampiakin, ainakin miehen mielestä. Kaupat voisi hyvin pitää sunnuntaisin kokonaan kiinni. Ostokset pitää tehdä vähän suunnitelmallisemmin, jolloin ei ole päivittäistä kauppakäyntiä sotkemassa muutenkin kiireistä elämänmenoa.

Joulutervehdys perinteisesti vai sähköisesti

Suomalainen haluaa muistaa ystäviään joka joulu, sillä postin kautta lähetetään noin 50 miljoonaa joulukorttia. Eikö se olekin paljon? Ryhdyin tarkemmin tutkimaan viimevuonna meille saapuneiden korttien määrää. Laskennan jälkeen huomaan niitä olevan hieman alle 100. Aivan kaikille ei meidän perheestä ole korttia lähetetty, joten olemme voiton puolella.

Kaupasta ostetut kauniit kortit maksavat muutamasta kymmenestä sentistä euroon, ehkä kahteenkin ja Itella veloittaa kuljetuksesta vähimmillään 60 senttiä, joten rahallisesti isosta asiasta on kysymys.

Eihän meistä kaikki osta kortteja vaan tekevät itse, sellaisia omaleimaisia. Eräs hyvä vaihtoehto on käyttää ottamiaan valokuvia korttina, jolloin fotoliike tulostaa tervehdystekstin ja kas, kun tulee kaunista persoonallista.
Mikäli haluaa olla säästäväinen, ja pienentää samalla ekologista jalanjälkeään käyttää sähköistä korttia, joka kulkee netin kautta ihan ilmaiseksi. Kuinkahan moni saajista sitten niitä tulostaa ennen (del) nappulan painamista?

Eräs vaihtoehto on tekstiviesti ja kulkeehan siinä kännykkäkuvakin mukana, jos niin haluaa. Oikeastaan henkilökohtainen puhelinsoitto ystävälle voi sittenkin olla ihan paras vaihtoehto. Kahdensuuntaisen viestintä on kyllä korttia parempi vaihtoehto, etenkin sellaisille, joilta kortti tuli, mutta itseltä se unohtui lähettää.

Jouluun on vielä aikaa, joten pitää jatkaa miettimistä.

Valitse nopea tai hidas elämä

VALOKUVATORSTAI: Haaste 109

Elämän ainutkertaisuus on aina askarruttanut ihmisiä, sillä aikaa kaivataan lisää. Yleensä tuntuu siltä, ettei aikaa ole tarpeeksi?

Seuratessani nuorten perheiden elämänmenoa olen nähnyt, miten kiireisiä he ovat, sillä yhteistä ylimääräistä aikaa ei ole. Joskus pitäisi sopia tapaaminen, niin onpa vaikea löytää aika, milloin molemmat puolisot olisivat kotona.

Vuosien kuluessa ihminen varttuu ja vanhenee, lopulta hänen aikansa päättyy. Me vaellamme ajassa, ollen vain lyhyen hetken ikuisuuden näkyviä asukkaita. Olisiko syytä tietoisesti hidastaa menoa ja vähän rauhoittua?

—Jotain tarttis tehdä! Ei ole yksinkertainen ongelma, lajitella tärkeät asiat järjestykseen. Ehkä sittenkin antoisin elämä on hänellä, jolle kuluva aika on paras ystävä.

Tee työtäs leikkien

Iloitaan kotimaisesta

Jouluvouhotus on alkanut marketeissa jopa kahta kuukautta ennen joulua. Suuret sisätorialueet on täytetty tarpeettomalla tavaralla, jolla varmaankin on kysyntää. Siinä on risuista valmistettuja kertakäyttökoristeita, eläinhahmoja ym. Tämä tavara on tuotu jostakin idästä. Tuntuu kuin kotimaassa ei enää kasvaisi lainkaan pajua tai olkitöihin sopivaa ruista tai muuta kortta.

Tuontituotteiden yksikköhinnat ovat 5 – 20 euron välillä. Ehkä se on joidenkin mielestä halpaa, ainakin se vaikuttaa tarpeettomalta.

Ovatko 4H nuorison askartelukurssit kokonaan loppuneet, tai onko nuoriso niin epäkäytännöllistä, ettei näitä tuotteita enää osata tehdä itse? Kannattaisi käydä katsomassa ja ostamassa kotimaisia eri järjestöjen esimerkiksi, 4H-nuorten tai Marttojen myyjäisistä.

On surkuhupaisaa ajatella miten paljon tarpeetonta tuontitavaraa kuljetetaan roska-autojen kyydillä kaatopaikoille joulun ja vuodenvaihteen jälkeen. Ja se raha, joka on niihin käytetty on tuottanut vain vähän iloa.

Positiivisesti

Positiivareiden Kokki Jussin ”Aamun ajatukset” ovat varmaankin tuttuja kaikille, mutta useinkaan niihin ei tule paneuduttua sillä vakavuudella, jonka ne ansaitsisivat. Yksinkertainen ajatusmalli saattaa muuttaa vaikeat asiat yksinkertaiseksi. Me kompastumme yleensä elämässä luvattoman pieniin esteisiin, mutta harvemmin tapamme edessä todellisia vuoria.

Omalla kohdallani olen tänään huomannut, miten pieniin vastoinkäymisiin olin lamaantua. Onneksi luin tämän alle kopioimani Positiivareiden ajatuksen ja lähdin analysoimaan mitkä ovat todelliset kompastuskivet. Huomasin, ettei niitä vuoria olekaan ja pikku esteet voi lakasta luudalla roskikseen. Voin rehellisesti sanoa, että tämän ajatelman asioista ylitän jopa vuoria.

—Ei kukaan kompastu vuoriin, vaan matkan varrella oleviin pieniin esteisiin. Selvitä kaikki polkusi varrella olevat esteet – ja huomaat että olet
samalla ylittänyt vuoren. Positiivarit

Yleensä ensilumi sulaa ennen talvea

Luonto on tänään hiljainen, kun edes pihaoravia en ole nähnyt. Varmaan linnut ja oravat pitävät sadetta metsien suojassa.

Tänään satanut lumi on tämän syksyn ensilunta. Aamuyöstä satanut räntä teki maasta poikkeuksellisen valoisaa, kun lumi hohti valkoisenaan. Päivällä on lähes kokoajan satanut lisää, mutta lunta ei kuitenkaan ole kertynyt maahan kovinkaan paljon, koska lämpötila on vielä asteen verran plussan puolella.
Varmaan elohopea laskee pian pakkasen puolelle, silloin myös lumi säilyy maassa. Ilmeisesti kukaan ei enää autoile kesärenkain ja muuttolinnut ovat lentäneet etelän lämpimiin maihin.

Hiirenloukku

Jokainen mainos herättää huomiota ja mielenkiintoa tuotetta kohtaan. Sitten haluamme lukea kirjan ja ei kuin kauppaan hakemaan teosta ja kas siinä se on.

Selkä seinää vasten ja kaksikymmentäyksi euroa jäi nakkiin, mutta sainpahan kirjan.

Nakissa (21 €)

Elämä on verkkojen varassa

VALOKUVATORSTAI: Haaste 108
Alkuviikosta tontin kulmalle tulivat vesilaitoksen miehet ja kaivinkone. Ensinnä katkesi vahingossa vesijohto. Se korjautui nopeasti, mutta hanoista tuli vain mustaa vettä. Mustuus ilmeisesti johtui putkista irronneesta mangaanista. Sitten katkesivat sähköt, virta tuli takaisin muutaman tunnin kuluttua, mutta nettiyhteys oli poikki myös, koska siitäkin kaapelista puuttui kauhan rouhaisema noin metrin pituinen pätkä. Puhelinkaapelin korjausta kesti odottaa toista vuorokautta. Tie ja viemärikin olivat jonkinaikaa pois käytöstä. Nyt taas yhteydet toimivat kaikkialle.
Tuli jo mieleen, että pitää varmaankin hankkia langaton kotiverkko tai edes ”mokkula” kaiken varalta, mutta kun mitään ongelmia ole aikaisemmin ollut. Kaivutyöt ovat nyt ohitse, joten ei ole kovin suurta riskiä tulevaisuudessakaan. Sen tässä sain huomata miten haavoittuvainen huusholli on, jos siitä katkeaa, vesi, sähkö ja tie, eikä edes tietokoneella saa yhteyttä ulkomaailmaan.

Kaikki on taas kunnossa

Vanhoja konsteja uusin opein

Olen alkuviikosta ollut parina päivänä vapaaehtoisesti koulutuksessa, eli antanut toisten ohjata vapaasti itseäni. Kokonaan ajattelematta en ole ollut, vaan olen jopa vastaan väittänyt, kertomalla pieniä tositarinoita, joita elämänkokemus minulle on antanut. Tästä joukosta olen pisimpään kokemusta kartuttanut, siis vanhin, mutta teoriaopillisesti aivan noviisi.

Ilo on päästä mukaan itseään viisaampaan ryhmään. Tarkoitan sitä todella, koska nuoremmat tietävät paljon sellaista, josta minulla ei ole mitään käsitystä, mutta hyvän motivaation ansiosta olen sisäistänyt paljon uutta minäkin. Kummastuttaa vain, miten opetetaan tekemään helpot asiat hyvin vaivalloiseksi, tututkin toimet. Käytäntö on opettanut oikomaan mutkia. Eniten minua yllättää, miksi nuoremmatkin suhtautuvat penseästi tietotekniikan hyödyksikäyttöön.

Haasteellista

Ratas

—Niin turhaan

Mistähän kummasta johtuu, kun joskus tuntuu siltä, että näiden lähes päivittäisten blogien tuottaminen on aivan turhaa. Ainakin tänään minulla on aiheista pulaa, vaikka tiedän, ettei kirjoittamiseen tarvita mitään inspiraatiota. Tekstiä alkaa syntyä heti kuin automaatista, kun vain antaa sormille luvan näppäillä. On tietenkin päästävä sopivaan mielentilaan, jotta prosessi voi lähteä käyntiin. Onneksi siemen itää heti eikä sanojen orastamiseen tarvita pitää aikaa. Tuntuu kuin sisällä olisi jokin pieni ääni, joka sanoo mitä pitää tehdä. Hyvänä apuna on myös ajankohtainen valokuva, joka tukee aihetta, vaikka ei aina mitenkään liitykään vierellään olevaan tekstiin. Niin vain valmistui tämäkin blogiteksti, jossa on peräti 100 sanaa.

Vara on viisautta

Vanha vakuutusmainos kertoo muistaakseni näin: ”vahinko ei tule kello kaulassa”. Se pitää paikkansa ja siksi kait niitä vakuutuksia tarvitaan. Tämä asia tuli ajankohtaiseksi, kun tytär soitti, että poikien sählypallo oli pihalla lentänyt luvattoman kovaa ja suoraan erään naapurin auton takaikkunaan. Sirpaleiksi se lasi oli mennyt ja vahingon maksajaa ei tarvinnut kauaakaan miettiä. Onneksi heillä on vastuuvakuutus kotivakuutuksen yhteydessä, jolloin takalasin hinnasta selvinnee pelkällä reilun satasen omavastuulla. Mikäli ei olisi vakuutusta, olisi lasku aika suuri, sillä varmaan tuollainen lämmitettävä takalasi maksaa aika paljon yli tuon omavastuun.

Ei pidä koskaan harmitella vakuutusmaksua maksaessaan rahanmenoa, sillä on se vain niin hyvä asia, sitten kun jotakin sattuu: ”vara on viisautta eikä vahingon enne”. Näin lukee vuoden 1960 Pohja yhtymän mainoksessa.

Huurretta putkissa

Luonnonvarojakin tulee säästää

Velkaa on monenlaista, sitä jota otetaan pankeista ja sille pitää olla jonkinlainen takuu. Myös koko ihmiskunnan ekologinen velka kasvaa edelleen. —Luonnonvarojen kulutus ylittää luonnon kestokyvyn jo kolmanneksella. Näin kerrotaan uutisissa, eikä tuolle velalle taida olla edes ketään takaajaa. Ehkä me suomalaiset emme tuossakaan ole pahimmin velkaantuneita, mutta varmaan opiksi olisi otettava. Voihan sitä muuttua hyvinkin säästäväiseksi ja kulutusta vastustamaan, mutta jos kaikki niin tekevät ei sekään ole talouselämän kannalta hyväksi. Monet saavat palkkaa toisten palvelusta ja kokonaan itsepalveluun siirryttäessä moni kahvinkeittäjä jäisi työttömäksi. Toisaalta, kun poikkeaa vaikka ABC asemalle kahville tulee mieleen, että olisipa ollut mukana oma termospullo ja itse leivottu eväsleipä laukussa. Muutamia euroja voisi näinkin säästää. Mitenkähän on jos baarissa ottaisi vain kuuman veden kuppiin ja ripauttaa joukkoon Lidll pikakahvia, voisikohan niinkin säästää.
Oravakin kokoaa säästöjä, mutta niillä reppanoilla on niin huono muisti, että saattavat unohtaa minne ovat säästönsä tallettaneet.

Ei lomaosakketta!

Kutsuivat minut ja vaimoni lomaosake-esittelyyn, "ruokapalkalla". Meillä oli loistava esittelijä, kaunis nainen. Hyvälle ystävälle oli vaikea sanoa, ei, en osta! En pitkästynyt, sillä koko ajan tapahtui jotain jännittävää. En ymmärtänyt kaikkea, mitä ne termit tarkoittivat, mutta suhtauduin kuulemaani aidolla innostuksella.

Totesin, että lähellä oli metsiä, lenkkipolkuja järviä ja kylpylä. Kaikki tämä toisella puolella maata, matkaa kotoa 350 km. Kävimme tutustumassa esittelyhuoneistoon, jossa oli huippuvarustelu, keittiö viimeistä huutoa, taulutelevisio ja tietokonekin. Kävi ilmi, ettei tämä ole kallista, jos en halua ruuhkaista sesonkiviikkoa. Minulle tuli paha olo, kaikki niin loistavaa, mutta tämä talouden taantuma. ”Nautit luonnosta, me uskomme, että viihdyt täällä”, hän sanoi. Istun ja ajattelen, en osaa kieltää mitään, mutta en myöskään päätä kauppaa, en tänään, en huomenna. Kauempaa tarjous ei ole näillä ehdoilla voimassa. Niin mukava esittelijä enkä minä osaa tehdä ratkaisua, mitään ei tapahtunut. katselin paikkoja ja kuljin ympäristössä. Sama juttu. En pidä itseäni vaativana, mutta kaipaan kuitenkin, jotakin muuta. Ilmoitin seuraavana päivänä tekstiviestillä hylänneemme tarjouksen.

Nyt jälkeenpäin ajattelen tapahtunutta, huomaan että loman sitominen tiettyyn paikkaan ei sovi meille enkä jaksa laskea vaihtopisteitä. Esittelystä saimme lounaslippuja, joiden anti maistui hyvin.

Viisi tornia

Tiedäthän missä tämä linna sijaitsee?

Klikkaa tästä!

Omia polkuja

Uudet tiejärjestelyt ohjaavat käyttämättömille reiteille. Taajamissa autoilijoita ohjataan asentamalla erilaisia esteitä kuten betoniporsaita, korokkeita tai liikennemerkkejä. Navigaattorin käyttäjänä olen huomannut miten tämä laite auttaa lyhyillä tai pidemmillä matkoilla löytämään uusia mielenkiintoisia reittejä, kuten nopeampia, lyhyempiä tai muuten vain erilaisia. Navigaattori tekee matkanteosta ja kohteiden löytämisestä helpon.

Jalankulkijoiden ohjailu ei ole mutkatonta, ei edes GPS:n avulla. Kuljemme epävirallisia reittejä muistakin syistä, kuin matkan lyhentämisen takia. Polut risteilevät luonnossa mistään piittaamatta, eikä uran syntyminen johdu useinkaan matkan lyhenemisestä.

Ihmisten tallaamat polut vakiintuvat helposti. Kulkija voi valita pidemmänkin kulkureitin, jos luonnonympäristö miellyttää. Lammet tai mäennyppylät ovat kiinnostavia ja usein polku johtaa, kuin itsestään tällaisiin kohteisiin. Metsässä kulkee pururatojen ulkopuolisia tallattuja reittejä. Polku voi valikoitua esimerkiksi mieltymyksen tai epämiellyttävyyden perusteella. Yleisesti reittivalintaan vaikuttaa matkaan käytettävissä oleva aika, kulkemisen syy, kenen kanssa kävelee, vuoden-, vuorokaudenaika ja säätila.