Talvisena helmikuun sunnuntaina aika ei kulunut paikallaan ollen, vaan mieleni teki liikkua, vaihtaa paikkaa. Nykyihmiselle on paikan vaihtaminen helppoa, kun on monia mahdollisuuksia kuntoilla, ei yksistään kävellen, vaan myös erilaisia liikuntavälineitä käyttäen.
Reippailu metsässä avaa silmät luonnon rauhaan, mutta siellä on myös oma äänimaailmansa, tuulen humina, puiden risahdukset ja rapinat, kevättä kohden myös lintujen äänet lisääntyvät. Kuultavaa riittää, kun omaa vastaanottavaisen mielen.
Metsä itsekään ei ole ilman korvia, siksi kulkijan on syytä pitää mielessä, pitääkö hän metsikössä mekastusta, vai onko peräti aivan ääneti. Siltä varalta, että joku saattaa epäillä väitettä siitä, että metsällä korvat on, liitän oheen todisteeksi ottamani valokuvan suurikorvaisesta hongasta.
Hauskan kuvan nappasit. Ehkä metsälläkin on korvat, kuten seinilläkin. :) Muistan lapsuuden aikaisen runon metsän talussa, jossa luki: "Älä mellasta, älä pauhaa. Älä riko luonnon rauhaa". Rauhaisassa metsässä on ilo liikuskella ja luonnon eläimet eivät kiirehdi siten piiloihin. :)
VastaaPoistaMuistan Korkeasaaren runon suurin piirtein, mutta haluaisin sen kokonaisuudessaan. Se alkoi muistaakseni näin:
VastaaPoistaÄlä riko luonnonrauhaa, älä mellasta ja pauhaa,Korja tähteet, joita heität. Siivoo roskat joilla peität luonnon pyhäkköä tätä. Lehdet kukat rauhaan jätä. Säästä seinät piirroksilta, puut ja penkit viilloksilta. Varo suojaa toisen omaa, älä tahraa mik´ on somaa. Minäkin rakastan luontoa ja Luojaa. Metsässä on kiva liikkua varsinkin keväällä lintujen laulussa. Birki
Minäkin rakastan luontoa ja Luojaa. On ihana kulkea metsässä ja kuunella lintujen konserttia näin keväällä erityisesti.
VastaaPoistaSe runo jota tapailit Tarjuska kuuluu alusta näin: Älä riko luonnon rauhaa. älä mellasta ja pauhaa. Korjaa tähteet, joita heität. Siivo roskat, joilla peität luonno pyhäkköä tätä. Lehdet kukat rauhaan jätä..... .Korkeasaaren runo, kun olin lapsi n. 50v sitten