Penkille istutettu juurakko on puistotaidetta. Sinänsä mielenkiintoinen olio tuo istuja on, että se herättää huomiota, vaikuttaessaan kauempaa katsottuna ihmishahmolta.Pyrin olemaan lojaali hänelle, joka ei ole paikalla, enkä puhu pahaa kenestäkään, joka ei ole läsnä. Kun näin toimin, huomaan ennen pitkää, muiden uskovan ja luottavan minuun paremmin, kun he tietävät, etten juorua heistä selän takana.
Tässä kuvassa puiston penkillä istuva on ollut jo kauan samalla paikalla, kuuntelemassa mitä ohikulkevat ulkoilijat ovat siitä jutelleet. Ehkä se on ”läyhäämistä”, jollaista minulle vierasta termiä mm. Andreas niminen turkulaispoika viljeli selän takana puhumisesta Big Brother ohjelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!