Iloista Vappuaa

Vappu on tulossa ja lumet ovat jo hyvin vähissä. Järvet ovat vapautumassa jääpeitteestä. Maanmuokkaus ja kylvötyöt eivät Keski-Suomessa ole vielä ainakaan suuressa mitassa käynnistyneet, mutta varmaan valmistautuminen uuteen satokauteen on hyvässä käynnissä.

Mikael Agcolan runo:

(Koko luonto nyt virkoopi.
Meri, maa ja taivas ihastuupi.
Iloitkoon siis vanha ja nuori.
Linnut laulavat ja maa on tuore.
Kylve ja älä yrttejä säästä,
älä kädestä ja käsivarresta verta päästä.)

Viimeisen säkeen neuvo koskee kuppausta, jota ei suositeltu tähän aikaan suoritettavaksi käsiin vaan kupparinsarvet imaistiin muualle kehoon.

Varmaan kaikki haluamme talven antavan periksi kesälle ilman taistelua; räntä- tai lumisateita. Toivotan kaikille lukijoille lämmintä säätä ja etelätuulta Vapuksi.

Kanto joen rannalla

Kameran kanssa kulkiessa tulee kiinnitettyä näkemäänsä enemmän huomiota, kuin ilman kameraa kävellessään. Sitä alkaa miettiä näkemiensä kohteiden arvoituksellisuutta.

Tässäkin on jokirannassa puu kaadettu pitkään kantoon. Milloin puu on poistettu jää arvoitukseksi ja minulle on arvoitus myös se miksi tuossa kannossa on tuollainen rauta. Se voisi olla veneen kiinnitystä varten, mutta rannalla ei ainakaan nyt näkynyt ainuttakaan venettä tai kanoottia. Jokirantaa myötäilee mielenkiintoinen kävelytie, johon käyn vielä kevään aikana paremmin tutustumassa, sillä tänään olin hieman kiireinen. Ehkä seuraavan kerran lähden aamuaikaiseen kuvaamaan jokivarren elämää.

Kevään merkki on myös olutpullo, joka on jäänyt kannonkupeeseen. En minä sitä talteen ottanut vaikka rahanarvoinen löytö olisi hyvinkin ollut.

Leskenlehti

Kevätsäiden ripeä lämpeneminen herätti leskenlehdet nopeasti kukkaan. Nyt niitä on kaikkialla. Kevään ensimmäisiin kuuluva kukkija on myös suosittu kuvauskohde. Varmaan minullakin on leskenlehden kukkia kuvattuna hyvin monelta keväältä. On se vain niin vastustamaton väriläiskä muuten vielä kuolleessa maassa, että siihen tulee kamera kohdistettua.

Vaikka näitä kuvia on paljon, eivät ne kuitenkaan ole toistensa kopiota vaan erilaisia, kuten kaikki muutkin luonnosta otetut valokuvat.

Lähiluonnon seuraaminen kuvaten on helppoa jo siksikin, ettei siihen ei tarvitse kovin kummallista välineistöä. Ennen kaikkea se on mielenkiintoista. Kasvit ovat siinäkin suhteessa helppoja kuvata, etteivät ne karkaa, kuten monet eläimet tekevät. Olisin tänäänkin saanut hyvän perhoskuvan, jos vain olisin ennättänyt painaa kameran laukaisinta, ennenkuin perhonen liihotteli kauas pois.

Ajatuksia

Keskustelemme yleisesti sellaisista asioista, joista on vain kuultua tai ystävien kertomaa tietoa. Omasta autosta tosin tiedämme enemmän kuin muista, joista kuitenkin on olemassa mielipide. Emme myöskään ole lukeneet kaikkia niitä kirjoja joista puhumme. Kirjoista löytyy tietoa googlettamalla, ja netissä on myös asiantuntevia kirjallisuusblogeja.

Kirjan sisällön voi omaksua katsomalla sen takakannen, sisällysluettelon ja selaamalla sivut nopeasti lävitse. Kiinnostaviin kohtiin voi tietenkin sukeltaa syvemmälle. Kirjan juoneen on helppo päästä mukaan ja sitten on vain päätettävä riittääkö mielenkiintoa sen tarkempaan lukemiseen.

Kuvassa oleva kirja on mielenkiintoinen ja se herätti monia ajatuksia pelkästään nopeasti läpi selaten. (SK+)

—Kortti tuo ja kortti vie, mutta...

1234. haaste 26, etsittävänä numero 29

Kevättä ilmassa

Pitkästä aikaa taivas on ollut eilen ja tänään kirkkaan sininen. Aurinko lämmittää jo oikein mukavasti pitkälle iltaan saakka. Pihan linnut ovat hyvin aktiivisia ja tänään minä näin kevään ensimmäiset västäräkit. Silloin ei ollut kameraa lähettyvillä, joten kuvaa niistä en saanut. Olisin kyllä muuten niitä kuvannut.

Yksi pihan hömötiaisista on tullut hölmösi, sillä se lentää jatkuvasti kohti ikkunaa, Peilaako se siinä itseään vai olisiko muuten vain tulossa sisään. Pieni pelottelukaan ei saa sitä luopumaan päänsä ikkunaan iskemisestä. Kait mokomassa pieni linnunpää vialliseksi tulee.

—Peipposet ilmassa leikkiä lyövät ja kevät virsiä viidakko kaikaa… Mukava niiden touhua on eläkeläisen iltapuhteella seurailla. Pihassa on parisenkymmentä lintupönttöä, joten monet visertäjät saavat kodin meidän pihapiiristä.

Autiomaa

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 129

Vanha puusto on korjattu pois risuineen, mutta ainakin osa kannoista on tällä alueelle jätetty. Hakkuu on ilmeisesti suoritettu talvella 2007 tai 08. Hakkuualue on laikutettu ja uudet kuusentaimet on istuttu keväällä.

Pian, jo toukokuussa aukko muuttuu kesän vihreäksi, kun heinä ja pensasto alkavat kasvaa. Jo vuoden kuluttua alueella on mahtava vattu kasvusto, jonka marjoja verottavat niin linnut, kuin muutkin eläimet ja ennen kaikkea makoisista marjoista saavat nauttia monet lähiseudun ihmiset. Puolukoita kivienkupeitta voi poimia vuoden parin kuluttua.

Kuusentaimiston varttuessa pensaikko raivataan pois, kun taimisto ei tarvitse enää sen antamaa suojaa. Sitten, ehkä jo 20 vuoden päästä taimikkoakin harvennetaan ja 40 – 50 vuoden kulutta alueella kasvaa tasakokoinen laadukas kuusimetsä.

Keltasirkku

Lintujen kuvaus on minulle aika vieras harrastus. Joitakin kuvia sentään olen niistä ottanut, jos on kohdalle sattunut. Harvemmin on ollut yhtä otollista kuvaustilannetta, kuin tänään tämä keltasirkku. Lintu tuli poseeraamaan ikkunan lähellä kasvavaan kirsikkapuuhun. Siinä se keikisteli hetken. Aika kiireinen oli kuitenkin, etten kovin montaa kuvaa ehtinyt ikkunan lävitse kuvaamaan. Kamerakin sattui olemaan kertatulella, etten voinut edes sarrrjaa laukaista. Jotenkin noita pieniä lintuja olisi kyllä kiva houkutella tuohon ikkunanpieleen, voisi siinä olla omassa tuvassa, kuin piilokojussa kamera jalustalla valmiina.

Kävi tuossa jokin päivä tilhiparvikin pudottamassa talven yli säilyneitä pieniä koristeomenia, mutta ne olivat varmaan pahan makuisia, sillä eivät ne näyttäneet maistuvan. Pudottelivat vain hangelle. Taisivat myyrät käydä kantamassa niitä pois.

Paljon on myyrän jälkiä meidän nurmikoissa, mutta puilla ja pensailla ei ole sentään pahempia vaurioita ole ainakaan vielä näkynyt.

Lupauksia luonnon puolesta

Jyväskylän pääkirjastossa on Nuukuusviikon näyttely, jonka järjestävät Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri ja Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys. Näyttely on aika pienimuotoinen, mutta kun huomasin sen kirjastolla käydessäni, piti siitä minunkin ottaa yksi valokuva. Keräsin myös jotakin materiaalia mukaani. Etenkin jakelussa oleva Luontolehti herätti kiinnostusta, jopa niin paljon, että harkitsin hetken sen tilaamista. Aikaisemmin olen joskus ollut sen kestotilaaja ja myöhemmin olen ostanut usein vanhoja irtonumeroita kirpputorilla käydessäni. Hyvään tarkoitukseen tuossa lehdessä rahat (56 €) menisivät, mutta käynnissä oleva nuukuusviikko saa minut nyt kitsastelemaan, vaikka olen kiinnostunut luontoasioista.
Jaossa olevissa esitteissäkin painotetaan, miten ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita, siksi luonnonsuojeluun on suhtauduttava vakavasti.

Lukuhaluja

Luin ”PhotoReading” nimisen kirjan, ja sen jälkeen olen päättänyt lukea enemmän. Lukunopeuteni on vaihdellut kirjasta riippuen 40 – reiluun 60 sivuun tunnissa. Tuossa kirjassa neuvotaan miten nostaa lukunopeus, jopa sivu sekunnissa vauhtiin. Se tuntuu, jo hieman ylikierroksille menemiseltä, mutta minusta lukunopeuden lisääminen on hyvin mahdollista. Olen sen nyt itse huomannut.

Pidän lukemista hyvänä harrastuksena, joten olen selkeästi jättämässä TV:n katselusta aikaa lukemiseen, sillä jotenkin tuntuu, että lukien jäisi enemmän asiaa pääkoppaan. Lukemisella on sekin hyvä puoli, että voi paremmin valita haluamansa aineiston. Semmoinen asia, josta on kiinnostunut jää muuten paremmin mieleenkin.

Valokuvalukemistekniikka näyttää sopivan ennen kaikkea tietokirjoihin, mutta muutaman romaanin luettuani olen jo uskomassa, ettei sillä ole niinkään väliä mitä lukee, kunhan ajatukset ovat kiinnostavia. Sen olen päättänyt, että kirja joka tuntuu takkuavan, saa jäädä nopean läpiselaamisen jälkeen silleen.

Ylikuumenemisesta on haittaa

Sunnuntai on ollut kolea ja tuulinen. Maapallon lämpenemistä en ainakaan tässä viikonvaihteessa ole erityisemmin havainnut.

Luin tänään kuvassa olevan, Risto Isomäeltä viime vuonna ilmestyneen kirjan. Hän on huolestunut maapallon tilasta. Ehkä meidän tavallisten tallaajienkin pitäisi siitä huolestua, koska tiedemiesten mukaan Siperian jäätiköt ja napa-alueet sulavat. KSML (16.04) lehtiotsikko kertoo että ”Meri voi nousta odotettua enemmän”, jolloin jopa kymmeniä valtamerien rantakaupunkeja voisi hukkua vesimassojen alle. Meriveden pinnan nousu on seuraavien satojen vuosien aikana hyvin mahdollista, ellei ihmiskunta ole valmis tekemään jotakin tulevien sukupolvien hyväksi.

Kirjailija tiedetoimittaja Risto Isomäki esittelee kirjassaan 34 erillistä keinoa, jotka mahdollistaisivat maapallolle paremman tulevaisuuden. Hiiltä tulisi poistaa ilmakehästä, jotta se ei nokeaisi jäätiköitä, jotka tummuessaan sulavat kiihtyvällä vauhdilla. Hänellä on esittää myös keinoja joilla voidaan lisätä heijastavuutta valkaisemalla, jo nokeentuneita jäätiköitä.

Kekseliäs ihminen selviytyy monista vaikeista asioista, joten ilmastonmuutoskin tulisi ottaa koko ihmiskunnan haasteena. Tuskin yksi kirjailija tai kukaan muukaan yksilönä pystyy kehitystä muuttumaan, mutta kun samassa veneessä olemme kaikki +6,5 miljardia ihmistä.

Äijälänsalmi

1234. haaste 25, etsittävänä numero 12

Tervetuloa Äiti!

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 128

Saapuminen

Talouden oravanpyörässä

[1]

"Kun joku lopettaa myymisen, joku toinen lopettaa ostamisen.
Kun joku lopettaa ostamisen, joku toinen lopettaa valmistamisen.
Kun joku lopettaa valmistamisen, joku toinen lopettaa työskentelyn.
Kun joku lopettaa työskentelyn, joku toinen lopettaa ansaitsemisen.
Kun joku lopettaa ansaitsemisen, pysähtyy kaikki."
........................................................................................................................................

Näinkin sen voi nähdä, mutta voisi se olla toisin, sillä olemme kaikki ostaneet itsemme kipeiksi, lihaviksi ja useimmat meistä ovat hukkumassa tavaran paljouteen. Huushollissa on kaikkia koneita ja laitteita, taloustavaroista vaatteisiin. Monista laitteista ei ole luettu edes käyttöohjetta, joka on vähän vaikeatajuinen. Ei sitä sitten käytetäkään. Jäätelökone voisi olla eräs sellainen ja toinen on varmaan leipäkone, joita on jatkuvasti kirppareilla muutaman euron hintaan.

Telkkarin tulee olla suuri seinätaulu ja siinä tallentava digiboxi, mutta kuka niitä kaikkia ohjelmia ehtii katsoa, kun monelta kanavalta niitä tulee. Tallenteessa voisi tosin selata mainokset pois jotta ei suurempaan ostovimmaan joudu. Kyllä tuota markkinaviestintää riittää enemmän, kuin ehdimme kuluttaa. Autokin tulee vaihtaa aina vain suurempaan maasturiin, jotta siinä pystyy kuljettamaan kaikki perheen harrastusvälineet paikasta toiseen. Ollaan sitä niin kiireisiä ja kun pitäsi keretä jonkun tekemään työtäkin, jotta ostettavaa kampetta syntyisi ja olisi varaa joskus maksaa kaikki mitä niin hirveästi haluttaa ostaa.

[1] Positiivarit: Ajatuksen aamiainen

1 TB lisää tallennustilaa

Vic-20 jölkeen ensimmäinen kunnon tietokoneeni oli Kaypro –II, jossa oli CP/M käyttöjärjestelmä ja tiedot tallennettiin 175 kb lerpuille. Hankittuani PC:n, siinä oli jo 20 Mt. kiintolevy ja siitä tallennustila on kasvanut, mutta aina levytilasta on ollut pulaa. Tallennustila on ollut myös kallista. Nykyinen koneeni alkaa olla vaihtoikäinen, mutta aikomus olisi selvitä sillä ainakin siihen asti kun Windows 7 tulee markkinoille, sillä aikomukseni on jättää Vista kokonaan väliin.

Perusteellisen harkinnan jälkeen kävin tänään ostamassa WD:n 1 TB eli 1000 GB:n siirrettävän kovalevyn. Nyt ainakin tuntuu, että tilaa riittää, eikä tarvitse tallennustilanpuutteen vuoksi kuvata JPG kuvia. FireWire liitännällä levy on nopea myös videoeditointiin. Niin ja siinä tulevaisuudessa hankittavassa koneessa tämä levy toimii vieläkin nopeammin vaikka eSATA kaapelin kautta.

Levytila on uskomattoman edullista, sillä gigatavun hinta on vain 15 senttiä. Pieni ongelma oli alkuun, kun kytkin levyn koneeseen, eikä se sitten tunnistanut levyä. Vasta pienen miettimisen jälkeen osasin ajatella, että tämä onkin formatoimaton levy. Oikeastaan hyvä niin sillä samalla osioin sen ja annoin aikansa raksuttaa, jolloin kaikki alkoi toimia kuten pitääkin.

Pääsiäinen kului juhlien

Pääsiäisen aika kului rattoisasti, nopeasti ja juhlavasti, jälkeenpäin ajatellen melkein huomaamatta. Kaiken aikaa oli pientä menoa ja sen mukanaan tuomaa ilonpitoa. Juhlimme poikamme -pojan ristiäisiä, ja sen mukana isovanhemmillekin tuli monenlaista juhlatunnelmaa vieraineen. Nyt olen kominkertainen isoisä ja tämä pieni Elmeri poika on ensimmäinen lastenlapsi joka jatkaa meidän sukunimeä, sillä toiset lastenlapsemme ovat tyttären poikia.

Pääsiäisen säätiedotteet eivät osuneet oikein hyvin kohdalleen, sillä aurinkoistakin säätä oli luvassa. Varmaan niin olisi ollut, elleivät taivaalle kertyneet pilvet olisivat estäneet auringon säteiden näkymästä. Sama on tämän kuvan ikkunassa, joka on minusta miellyttävä asetelma, mutta ei siitä ulos mitään näe, koska paksu seinä on edessä.

Numero 26

Huollossa!

Sen värinen se!

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 127

Violetti

—Uusi lumi on vanhan surma

Jo on aikakin, sillä ensimmäinen kolmannes huhtakuuta on kulunut. Aamulla maa oli puhtaan valkoinen, pakkastakin muutama aste. Onneksi ei ole tarvetta autoiluun sillä keli oli varmaan surkea. Lunta tuli noin 5 senttiä, joten pihatien kolaaminen oli tarpeen, sillä muuten ilman lämmetessä, olisi joutunut tarpomaan loskassa.
Nyt kun on jo iltapäivä, lämpötila on noussut +6 asteeseen, joten lumi sulaa hyvää kyytiä. Huomiseksi on luvassa vieläkin lämpimämpää ja aurinkoista, niin kevät voittaa varsin nopeasti.

Pääsiäistoivotuksia

—Kiirastorstaina kalamiehet toivovat tuoretta säätä, se näet toi hyvän
onkikesän. Muuten vanha kansa piti suojasäistä kiirastorstaita lyhyen ja
lämpimän kevään enteenä. Mutta jos yöllä edellä tai jälkeen kylmäsi, niin seurasi 40 kylmää yötä, eli helluntain saakka. "Jos kiiranyönä kylmää , niin on kylmää koko kevät", vasta Helkana hellittää.
--------------------------------------------------------------------------------------------

Lainaus: Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto.

Lumen sulaessa

Kevään tulo tuntuu tänä vuonna pitkittyvän, kun päivät ovat pilvisiä ja sataa räntää. Mieleen nousee nuoruuden aika, jolloin pakkastalven jälkeen kevät tuli nopeasti. Huhtikuussa lumi suli nopeasti, kun lämpöasteet nousivat jo toiselle kymmenelle.

Työvuosina kevättä ja kesää odotin usein, jo talviloman jälkeen, tulevaa kesälomaa suunnitellen. Jännitettä toivat elämä rannoilla, lomamatkat kotimaassa tai etelän lomakohteisiin. Kesien ohjelma määrittyi silloin, paljon lasten ehdoilla.

Nyt eläkkeellä ollessani vietän jokapäiväistä lomaa, ja lapset elävät kiireistä aikaa omille perheilleen. Juhlapyhät, kuten nyt tuleva pääsiäinen, ovat perhejuhlia kokoontumisen aikaa.

Kevät antaa aina talven jälkeen uutta intoa, sillä monet harrastukset ovat mukavampia, kun on lämmintä ja päivät ovat valoisia ja pitkiä. On se vain kumma, miten ihminen on aina sopivan ikäinen, nauttiakseen kaikista vuodenajoista ja niiden erilaisista päivistä.

Tien penkalla

Eilen sunnuntaikävelyllä ollessani tuli mieleen, miten kummaa aikaa kevät on. Sulavan lumen alta paljastuu kaikenlaista roinaa. Koiran jätökset ja pullot ovat niitä tavallisempia, mutta niiden lisäksi tienpenkat ovat kätkeneet talven aikana paljon muutakin. Polun varressa on monenlaista paperiroskaa, arvontalipuista, olut mäyräkoirien pakkauksia ja vuodenvaihteen ilotulitteiden jätöksiä.

On myös raskaampaa tavaraa, kuten kuvassa oleva polkupyörän raato. Se on aika huolellisesti putsattu kaikesta käyttökelpoisista osista ja on jo ruostunut, joten se on kadonnut omistajaltaan ehkä jo vuosia sitten. Sen verran runko on ruosteessa, että viime kesä on kulunut ainakin jonkinlaisessa ojassa, jos ei peräti joessa.

Johtopäätöksenä tulen sellaiseen ajatukseen, ettemme me suomalaiset kovinkaan siistejä ole. Lumen sulamisen jälkeen on taas yhteiskunnalla työtä puhdistaa näkemäetäisyys talven aikana luontoon kertyneistä jätteistä.

Tänään palmusunnuntaina

Kevään säät ovat vaihtelevia. On kuin lyhyttä peittoa ylöspäin vetäessä, varpaat paljastuvat kylmään. Potkiessa peittoani taas varpaiden suojaksi, kalseus tuntuu olkapäissä. Jos päivä on pilvinen, silloin kuitenkin tuulee koleasti. Jos taas aurinko paistaa päivällä, niin yöllä on pakkasta, mutta jos sataa vettä päivin ja öin lumi sulaa nopeasti, ja kaikki paikat ovat kuraisia. Niin tai näin kevät on joka päivä hieman pidemmällä.

Kuoma n:ro 44

234... Viikon haastenumero on (44)

Tuohta

Tuohen kiskonta on keväistä puuhaa, sitä voi tehdä omasta metsästä pian kaadettavista koivuista. Kasvavasta koivusta ei tuohta saa irrottaa, vaikka puu kasvaisi omalla maalla. Järkevintä on tuohta ottaa, jo kaadetusta tukeista. Tuohesta voi valmistaa mitä erilaisempia käyttö- tai koriste-esineitä.

Nykyisin muovin ja kertakäyttöesineiden aikana tuohityöt ovat suhteellisen harvinaisia, mutta tuohen kanssa askartelu on mielenkiintoista. Eettisesti oikein hankittua raaka-ainetta varmaan löytyy, joten kasvavien puiden annetaan jatkaa elämäänsä rauhassa.

Haastekuva

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 126

Mikä se on?

Koiran läjät ovat törkeää roskaamista

En ole koirien vastustaja, jopa pidän niistä, mutta kun näin keväällä katselee jalkakäytävän varsia herää kysymys, siitä miten suhtautuisimme, jos sama läjien määrä olisi vaikka ihmisen ulosteita. Koiranpaskat paljastuvat keväällä lumen alta. Eivät ne talvella näy, kun lumi armeliaasti peittaa jäätyvät jätökset ja kesällä suurin osa katoaa ruohikkoon.

Paljonkohan Suomessa on kaikkiaan koria? Ilmeisesti kuitenkin hyvin paljon, sillä rekisteröityjä koirarotujakin on kolmisensataa.

Varmaan jonkin verran on sellaisia koira ihmisiä, jotka keräävät lemmikkiensä jätökset jätepussiin, mutta parantamisen varaa tuohon hyvään tapaan toivoisin. Joitakin läjäkuvia olen kulkiessani kuvannut, mutta en viitsi niillä tahria nyt blogia. Silti olen vahvasti sitä mieltä, että koiranpaskat eivät kuulu jalankulkuväylille eivätkä muutenkaan sopimattomiin paikkoihin.