Eilen sunnuntaikävelyllä ollessani tuli mieleen, miten kummaa aikaa kevät on. Sulavan lumen alta paljastuu kaikenlaista roinaa. Koiran jätökset ja pullot ovat niitä tavallisempia, mutta niiden lisäksi tienpenkat ovat kätkeneet talven aikana paljon muutakin. Polun varressa on monenlaista paperiroskaa, arvontalipuista, olut mäyräkoirien pakkauksia ja vuodenvaihteen ilotulitteiden jätöksiä.
On myös raskaampaa tavaraa, kuten kuvassa oleva polkupyörän raato. Se on aika huolellisesti putsattu kaikesta käyttökelpoisista osista ja on jo ruostunut, joten se on kadonnut omistajaltaan ehkä jo vuosia sitten. Sen verran runko on ruosteessa, että viime kesä on kulunut ainakin jonkinlaisessa ojassa, jos ei peräti joessa.
Johtopäätöksenä tulen sellaiseen ajatukseen, ettemme me suomalaiset kovinkaan siistejä ole. Lumen sulamisen jälkeen on taas yhteiskunnalla työtä puhdistaa näkemäetäisyys talven aikana luontoon kertyneistä jätteistä.
On myös raskaampaa tavaraa, kuten kuvassa oleva polkupyörän raato. Se on aika huolellisesti putsattu kaikesta käyttökelpoisista osista ja on jo ruostunut, joten se on kadonnut omistajaltaan ehkä jo vuosia sitten. Sen verran runko on ruosteessa, että viime kesä on kulunut ainakin jonkinlaisessa ojassa, jos ei peräti joessa.
Johtopäätöksenä tulen sellaiseen ajatukseen, ettemme me suomalaiset kovinkaan siistejä ole. Lumen sulamisen jälkeen on taas yhteiskunnalla työtä puhdistaa näkemäetäisyys talven aikana luontoon kertyneistä jätteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!