Mustikoita on ihan mukava poimia ainakin siihen asti, kun selkä alkaa jäykistyä. Pari tuntia kumarassa alkaa olla ihan maksimi, kun tuota puuhaa on tehty jo monena päivänä. Mustikkaa on kuitenkin niin hyvin metsässä, että pitää sitä poimia niin, että ei tarvitse kaupan mehua vuoden aikana ostaa. On tullut mieleen sekin, että kerään mustikanvarpuja, jotka kuivatan nippuina. Lehtien kuivuttua riivin ne, ja pakkaan paperipusseihin. Siinä on sitten kotoista teeainesta. Kokeilin tänään tuota, teetä uuttamalla tuoreita mustikanlehtiä kuumassa vedessä. Muutama marja mukana antoi kuumalle juomalle kauniin värin, ja tietenkin vähän hunajaa, parantaa makua. Kehtaa sitä tarjota vaikka vieraille. Mustikka!
Huomenna ennen metsään menoa käyn ostamassa uuden poimurin, sillä entinen alkaa olla loppuun ajettu.
Helsingin Sanomat testasi kahdeksaa eri marjanpoimuria ja arvosteli niitä asteikolla 1-5. Ruotsalainen Jonas poimuri sai parhaat pisteet: 4,5 mutta se taitaa olla tältä kesältä loppuunmyyty, joten minun on tyydyttävä huonompaan.
Huomenna ennen metsään menoa käyn ostamassa uuden poimurin, sillä entinen alkaa olla loppuun ajettu.
Helsingin Sanomat testasi kahdeksaa eri marjanpoimuria ja arvosteli niitä asteikolla 1-5. Ruotsalainen Jonas poimuri sai parhaat pisteet: 4,5 mutta se taitaa olla tältä kesältä loppuunmyyty, joten minun on tyydyttävä huonompaan.
Pietaryrtti ei muuten liity blogitekstiin, mutta sitä sattui kasvamaan metsäutotien varrella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!