Tutussakin ympäristössä kameran kanssa kulkiessa näkee enemmän, kuin ilman kameraa. Onko se kaulalla kannettava samanlainen näkökyvyn parantaja, kuin silmälasit huononäköisellä? Sitä huomaa kauniita kukkia, eriskummallisia kiviä, joskus jopa ihmisiä. Kamera kaulalla kulkiessa saa jotenkin helpommin juttuseuraakin, samoin kuin koiraa taluttaessa.
Omaa koiraa meidän perheeseen ei nykyisin kuulu, mutta 23 vuotta oli taannoin koirallista aikaa, joten tuttu juttu on koiran taluttaminen. Joskus tulee nytkin mieleeni, jos olisi koira ja kamera yhdessä ulkoilutettavaksi. Ei ole mitenkään vastenmielinen ajatus koiranpennun ottaminen, jos vielä olisi jokin hoitopaikka nelijalkaiselle perheenjäsenelle. Semmoinen olisi hyvä, ettei ole aina pakko ottaa mukaan, kun on yön yli reissussa. Voisiko koiran saada opetettua, etsimään otollisia kuvauskohteita, voisi hyvinkin, sillä eivät ihmisen vaistot ole koskaan koiran tasolla. Semmoinen näppärän kokoinen sen pitäisi olla, edellinen oli bokseri, mutta nyt voisimme tyytyä pienempään. Jospa nyt lähdenkin ulkoiluttamaan meillä hoidossa olevaa tyttären perheen jackrussellinterrieriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!