Sota tai sodan vaikutukset ihmisiin eivät kuulu minun suosikki genreihin, mutta olen silti lukenut paljon tällaista kirjallisuutta vuosikymmenten varrella. Ensimmäinen lukemani sotakirja saattaa paremminkin kuulua nuortenkirjallisuuteen. Nuorena, noin kymmenvuotiaana, luin Lasse Jaakkolan kirjan nimeltä "Veskelyksen sissit", jossa nuoret pojat toimivat sisseinä ja vakoojina sotatoimialueella. Se oli silloin minuun syvästi vaikuttavaa luettavaa.
Sitten luin Zane Greyn lännen kirjoja, joissa on mukana myös romanttisia tarinoita inkkarisotien aikaan. Anne Frankin päiväkirja on aina mielessäni; siinä siviili pakenee sotaa ja kokee sen vaikutukset arjessa.
Ernest Hemingwayn kirjat ensimmäisestä maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta sekä hänen myöhempi toimintansa sotakirjeenvaihtajana kuvaavat koskettavasti sodan eri puolia.
Sotakirjojen veijariromaaneja ovat Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppainen -kirjat, joista etenkin "Jees punamultaa, sanoi kersantti Ryhmy" pysyy aina mielessäni. Myös sotakissa Mörökölli on tärkeä kirjojen hahmo. En myöskään unohda Sofi Oksasen kirjoja "Puhdistus" ja "Kun kyyhkyset katosivat", ja Katja Ketun kirja "Kätilö" kuvaavat naisen kokemuksia sodasta.
Natsien toimista, kuten Holokaustista (Polttouhrit) ja muista Kolmannen valtakunnan julmuuksista ja henkilöistä kertovat kirjat ovat oma lukunsa.
Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" lienee tavallaan myös sotakirjallisuutta. Se ainakin valmistelee lukijaa ottamaan vastaan "Tuntemattoman sotilaan" Koskelan tarinan. Tuntemattoman sotilaan rivimiehet kokevat sodan kauheudet etulinjassa.
Myös Suomen sotasankarit Lauri Törni ja tarkka-ampuja Simo Häyhä ovat todellisia henkilöitä, joista on kirjoitettu kirjoja.
Sotakamreeri Reino Lehväslaiho on kirjoittanut yli 40 sotaromaania, joista olen lukenut monia. Nytkin minulla on kuuntelussa eräs hänen teoksistaan äänikirjana.
Kirjallisuudessa tulee hyvin esiin sodan mielettömyys, turhuus ja sen inhimilliset uhrit, kuten nyt Gazassa ja Ukrainassa tapahtuu. Sodan jättämät syvät arvet kantavat sukupolvelta toiselle, niin meillä Suomessa kuin maailmallakin. Nykyisissä sodissa kotirintama tuntuu olevan entistä enemmän alttiina ohjus- ja drone-iskuille. Elämä miehitetyillä alueilla ei ole helppoa, ja keskitysleirit ovat julmuuden huippu, miten kokonaisia kansanryhmiä voidaan tuhota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!