Kiireinen,

 mutta antoisa viikonloppu

Viikonloppu hurahti mukavasti tyttären ja vävyn vierailun merkeissä. Tuntui, että tekemistä ja menoa riitti, ja päällimmäisenä oli perheen tapaamisille tyypillinen jatkuva kiire.

Ehdittiin sentään pistäytyä "varmalla" paikalla sienimetsässä, ja sieltä poimittiin kotiin kunnon saalis suppilovahveroita. Oli ilo kerätä ne kuivasta sammaleesta! Nyt ne odottavat pakastimessa tulevaa käyttöä.

Vaikka ilta venähti ja normaali rytmi heitti kuperkeikkaa, mikä häiritsi yöunia, oli viikonloppu kaiken vaivan arvoinen. Sunnuntai olikin sitten sellainen "valvomis krapula", johon ei auttanut edes perinteinen korjaussarja.

Onneksi vävymies tarttui toimeen ja pesi keittiön ja olohuoneen ikkunat, jotka ovat nyt kirkkaammat kuin aikoihin – siitä suuri kiitos meiltä "vanhuksilta"! Tarjolla oli hyvää ruokaa, vaikka myönnettäköön, että nuoremman polven ruoka-ajat heittävät aina omat haasteensa meidän totuttuihin tapoihimme.

Palaamme kuitenkin pian omaan vakiintuneeseen rytmiimme. Sitä ennen emme voi olla muuta kuin kiitollisia: on aina sydäntä lämmittävää, kun meitä tullaan katsomaan, tervehtimään ja auttamaan.

Heidän lähdettyään söimme ylijäänyttä riistakäristystä ja perunamuusia. Vaimo etsi sille lisukkeeksi ketsuppia, mutta eihän sitä  löytynyt. Ei se hukassa ollut, vaan piilossa jääkaapissa muiden purnukoiden takana! Hyvältä maistui kuitenkin ilmankin.