AJATUKSIA

 ✍️ Aikamatka kameran linssin läpi

📸 Kontrasti pöydällä

Dacora Rigna, vuodelta 1957

Minulla oli silloin vastustamaton halu saada kamera. Olin 12 vuotta vanha ja innostunut valokuvauksesta. Haalin kaikenlaisia kirjoja, Foto-oppaita, niitä pieniä kirjasia, ja ostin myös ”Exakta ja pienkamerakuvaus” -kirjan. Järjestelmäkamera oli kuitenkin liian kallis, ja siksi hankin Itäsaksalaisen Dacoran. Siitä se alkoi, ja valokuvaus into jatkuu edelleen nyt digiaikana.

Kahdeksankymmentäluvulla Nikon taisi olla ensimmäinen, johon tuli AF (automaattitarkennus). Silloin ostin F501-kameran ja siitä alkaen olen ollut Nikon-kuvaaja. Digi runkoja on useampia, ja viimeisin on peilitön Nikon Z.

Haikailen edelleen vanhaa aikaa, sillä minulla on mm. Nikon F4. Ostin muutamia mv-filmejä. Yhden kuvasin ja skannasin, mutta muut ovat tuossa hyllyllä, ja voivat jäädä käyttämättä. Kiinnostusta olisi, mutta ei vaan ole tarvetta, eikä riittävää motivaatiotakaan.

On se vaan tuo analoginen aika metkaa – kyllä siitä on iloa ja hyötyä, kun se on kuitenkin jotenkin aina mielessä. Valotus, kuvausetäisyys ja sommittelu piti miettiä huolella, koska filmin jokainen ruutu maksoi. Sitten oli kehitettävä ja kopioitava sekä suurennuskoneen kanssa värkättävä pimeässä komerossa. Vain osa kuvista onnistui, joten sekin toi sitä jännitystä.

💡 Valon valta

Minua on kiinnostanut monisalamakuvaus ja käytössä on Godoksin X-järjestelmän laitteita, V1 ynnä muita. Tilauksessa on myös pieni IT 30 Pro. Ehkä saan sen jouluksi täydentämään salama-arsenaalia. Kuvaus kolmea tai useampaa salamaa käyttäen on näin pimeään aikaan vuotta ihan mukavaa puuhaa. Tietenkin niitä pitää käyttää manuaalisäädöllä, ettei kaikki ole ihan automaattista.

Silloin 1960-luvun alussa salamakuvaus oli erilaista, kun magnesium paloi polttokupissa ja/tai käytettiin kertakäyttöisiä salamalamppuja. Ne syttyivät kerran ja siinä se. Nyt tämä nuoriso puhuu jostain 'Master'- ja 'Slave'-salamoista? Ja ne ohjataan langattomasti? Herranen aika! Sanoivat, että 'filmi aika on ohi', mutta onko tämä digi oikeasti järkevää?

Onko minulla nyt Godox-pakkomielle, kun haluan kolme, neljä, kenties viisi salamaa luomaan sen täydellisen, dramaattisen valaistuksen?

🕰️ Rignan herätys

Vaikka Nikon ja Godox tarjoavat täydellisen kontrollin valoon, onko vanhan filmiajan puute samasta kontrollista luonut jotain ainutlaatuista? Vanhoissa ajatuksissa jokainen kuva oli kuin pieni lottovoitto: f/8, 1/50 sekuntia, ja toivo onnistumisesta.

Voisinko testata vielä Rignan tai muiden analogisten kameroiden "salama kykyä" Godox-aikakaudella? Voisiko synkronoida 1957-kameran modernin X-järjestelmän kanssa? Tulos on tietysti farssi – ehkä laukaisija tippuu, ehkä Ritnan suljinaika on niin hidas, että se näyttää "digi-Nikonin" silmissä ikuisuudelta.

Ritna ja muu vanha tekniikka opettavat kärsivällisyyttä ja valon havainnointia (koska silloin ei ollut varaa tuhlata salamaa eikä filmiä). Nyt Nikon ja Godox tarjoavat rajattoman vapauden kokeilla, luoda, epäonnistua ja oppia.

Niinpä! Dacora Rigna jatkaa vartiopaikallaan, hiljaisena muistutuksena siitä, että yksi täydellinen valo on joskus arvokkaampi kuin monta ohjattua salamaa. Mutta silti... Tänään tilasin Godox IT30 Pro:n pieneksi lisävaloksi. Ritna-Mummo huokaisi. Ja minä olen taas askeleen lähempänä sitä täydellistä, langatonta valomyrskyä.