Usein olen ajatellut, mikä on minun henkilökohtainen syyni kirjoittaa blogiin. Olen listannutkin niitä suuren joukon, mutta tuotan siinä pettymyksen, sillä motiivini eivät ole julkisia, vaan ainoastaan omia henkilökohtaisia vaikuttimiani. Olen päättänyt kirjoitella tänne, ja toistaiseksi se päätös on voimassa. Suurin vaikutin on, että haluan kirjoittaa ajatuksistani, vaikka ne eivät suuresti kiinnostaisikaan.
Tämän aamun aikana katselin paikallisen kirjaston hakusivua ja niinpä osuin vilkaisemaan olisiko Keijll Westön Finlandiapalkittu ”Missä kuljimme kerran” vapaana. Ei ollut, joten pistin sen varaukseen. Hänen vanhempikin tuotantonsa on suosittua, koska niitä ei näy hyllyissä lepäävän.
Ajan saa kiinni vain pysähtymällä, sekä hiljaa varroten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!