Huhtikuu alkaa huomenna

Huhtikuun nimi on lähtöisin huhta sanasta. Huhtikuussa kaadettiin suuret kuuset ja muut puut ja pensaat kuivumaan kevätauringossa, sitten myöhemmin auringon kuivattamat puut poltettiin ja näin oli huhta valmis. Huuhdassa viljeltiin ruista perunaa ja naurista, kun siitä oli saatu 2 - 3 satoa, sen annettiin taas metsittyä ja aukkoon kasvoi koivikko, joka voitiin taas muutaman vuoden kuluttua kasketa.

Silloin ennen ei ollut pellonraivauskoneita, vaan maan muokkaaminen tapahtui hartiavoimin. Tuli ja jokin kuokantapainen kävivät viljavan huhdan kylvökuntoon panossa.

Kasvukausi alkaa eteläisessä Suomessa huhtikuun lopulla, jolloin vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli + 5 asteen.

Valokuvan tulisi säilyä

Tämän päivän Keskisuomalainen kirjoittaa miten digikuvina tallennetut ”Muistot ovat vaarassa kadota”.

Se on harmillista, kun niin todellakin saattaa tapahtua, mutta mikä olisi se pelastava konsti? Omakohtaisesti ottamistani valokuvista on vain vähän paperitulosteita, mutta erilaisia levyillä olevia esityksiä on runsaasti. Harmittavaa on sekin, että -70 luvun värikuvat ovat haalistuneet albumeissa ja niiden kiinnitys on pettänyt liiman kuivuttua. Jotakin niille on tehtävä; joitain tärkeimpiä olen skannannut ja korjaillutkin.

Megan lerpuilla tai korpuilla olevia kuvia ei minulla juuri ole. Suurin osa digikuvista on tallennettu kovalevylle ja koosteita on video-CD ja DVD formaatilla. Tekniikan edelleen parantuessa nuo vanhentuvat formaatit voivat olla lukukelvottomia muutamien vuosien kuluttua. Ei se ilahduta.

Olen odottanut, että fotopalveluita tarjoavat liikkeet tekisivät asiakkailleen esim. pdf tai muita A4 kuvasivuja, jolle voisi tallentaa tekstiä ja yhden tai useampia valokuvia tietoineen. Näistä sitten voisi vielä koostaa vaikka aikakauslehden tai kirjan kaltaisen tulosteen. Kuvien liimailu kansioihin, ei enää oikein kiinnosta.

Vaarana on tietenkin se, että tällainen teos tulee liian kalliiksi, ja siksi jää teettämättä. Enpä tiedä vaikka tuollaista palvelua jo olisikin?

Kesäaika

Kellot, ainakin surin osa niistä, on nyt siirretty kesäaikaan. On se vain hyvä, että kaksi kertaa vuodessa tulee tarkistettua aikakoneet oikeaan aikaan. Samalla joutuu inventoimaan miten paljon näitä aikaa näyttäviä puhelimia, kameroita, kelloja ym. on huusholliinsa hankkinut.

Huhtikuussa kevät koittaa

Kellojen siirto kesäaikaan ja huhtikuu ovat aivan ovella. Aurinko lämmittää päivällä jo miellyttävästi. Toivottavasti päivälämpötila kohoaa jo sen verran, että yöpakkasen jälkeen hangen kirsi kantaisi miestä. Vielä hankiaisia ei ole ollut.

On mielenkiintoista seurata miten kevät muuttaa luonnon värejä, koivikoiden latvukset punertuvat ja iltaiset auringonlaskut ovat monivivahteisia, eikä auringonlaskun seuranta vaadi ylimääräistä valveillaoloa.

Huhtikuun alkupuolella ensimmäiset leskenlehdet ja näsiät avaavat kukkansa. Lumen muuttuessa harmaaksi, aurinko sulattaa sitä nopeasti ja rinteisiin syntyy lumettomia pälviä. Muurahaisetkin aloittavat terhakan työnteon, kun aurinko lämmittää keon.

Sisällä kasvatetaan taimia ja hoidetaan huonekasveja, se on kevät sellaista aikaa.

Dementiahiihtoa

Sauvakävely on jo vanha asia, eikä enää kukaan ihmettele sauvojaa, jolta puuttuu sukset jalasta. Minä olen harrastanut sitä varmaan aivan ensimmäisten joukossa, ennen kuin Exelin sauvojakaan oli saatavilla. Käytin silloin valkoisia hiihtosauvoja ja koiran kanssa kulkiessani jotkut luulivat minua sokeaksikin.

Kävelen enimmäkseen metsäpoluilla ja -metsäautoteillä kesällä, talvellakin olen tallannut omat polkuni luonnon helmaan. Yleensä aikaisempina vuosina talvinen sauvakävely metsässä on tapahtunut lumikengillä, mutta nyt on ollut niin niukkaluminen talvi, että lumikengätkin ovat saaneet olla kotona. Nyt kun saatiin kunnolla lunta ja polut peittyvät paksuun lumeen, siinä sitä on ollutkin tarpomista, kun paikoitellen lumi ylettyy yli polven. Kuuden kilometrin lenkki paksussa hangessa nostaa jo sykettä kummasti. Sittenkään se ei ole niin raskasta kuin luulisi.

En tiedä mitään muuta liikuntamuotoa, joka viehättäisi minua yhtä lailla kuin metsäpoluilla sauvojen kanssa kulkeminen. Keväisessä metsässä auringonlaskun aikaan mielikin virkistyy ja keho saa kokovartaloliikuntaa. Hartiat ja lantio ovat tehokkaammin mukana, kuin asvaltilla kävellessä. Samalla tietenkin ulkoilutan ainakin pientä pokkarikameraa ja joskus otan järkkärilaukun olalle. Suosittelen Teitä jokaista kokeilemaan sauvakävelyä, joka ei olekaan pelkkää mummojen dementiahiihtoa.

Muovikassi

Muistan hyvin, kun kaupan muovikassi tuli 1960-luvulla käyttöön. Se poisti erään hankaluuden ostosten hoitamisesta, ehkä kaksikin. Kassin sai alkuai­koina ilmaiseksi kaupan kassalta, eikä sitä ei kotiin päästyä heitetty roskik­seen, koska sitä käytettiin roskapussina. Keittiön roskasangon vuoraus muovikassilla, pitää sangon puhtaana.

Ostosten ja jätteidemme kuljettaminen onkin yhä muovikassin kaksisuuntainen tehtävä. Tätä nykyä muovikassi maksanee noin 15 senttiä. Hinnoittelu kannustaa taitta­maan kauppaan lähtiessä taskun pohjalle, jonkin kaappiin karttuneista pusseista.

Auton kontissa pidettävä tukeva kauppakassi tai ostoskori matkassa on ympäristöystävällisempää ja taloudellistakin, kuin kertakäyttö kulutuksen suosiminen.

— Suomalaisten arvioi­daan kuluttavan vuodessa nelisensataa miljoonaa muovikassia. Läjä painaa noin 8 000 tonnia, ja sen val­mistaminen vie kauppa- ja teollisuusministeriön laskelmien mukaan ener­giaa jopa saman verran, kuin 8 000 sähkölämmitteistä omakotitaloa kuluttavat. Ostaessamme tuon muovikassien suuren määrän kuluttaa nelihenkinen perhe jopa 45 euroa vuodessa näiden turhake kassien ostoon.

Herää kysymys miksi niitä sitten käytetään? Kaupan kannalta kassi on hyvä asia, koska se on mainos, josta asiakas maksaa ja tietenkin ostaja saa siitä roskapussin, jotkut jopa käyttävät sitä ostosten rahtaamiseen useampaan kertaan.

Henkilökohtaisesti pidän muovikassia tarpeettomana, enkä käytä niitä, mutta ymmärrän miten suuri haloo siitä nousisi, jos ostospusseista kokonaan luovuttaisiin. Voisihan Suomen valtio panna sille vaikka haittaveron nykyisen hinnan päälle, jonka jälkeen pussukka voisi maksaa vaikka euron kipale.

Omat tiedostot

Miksi ei ole koulua, joka opettaisi eläkeikäistä harrastamaan ja leikkimään, jossa opetettaisiin vain tärkeät asiat ja nekin sopivassa järjestyksessä. Eihän kansalaisopistokaan ole sellainen, mutta nettiin semmoinen ilmainen foorumi ja etäopettaja pitäisi saada, vai onko sellaisia jo, sitä minä en tiedä.

Pitäisi tietää enemmän akkujen lataamisesta, kuvan sommittelusta ja tietokoneen sielunelämästä. Niistä en tiedä juuri mitään, mutta tiedän, miten pienistä asioista iltapäivälehdet kirjoittavat suuria uutisia. Tiedän täysin sattumanvaraisia asioita, sillä luen päivittäin mm. Digikamera.net uutiset ja seuraan Hilavitkutin blogia.

Monia asioita on kokeiltava sokkona, kuin lapsi onkiessaan laatikosta magneettikaloja. Aina siitä rasiasta jotakin tarttuu. Miten voikaan oma pääparka olla tarpeettomien tietojen siivoamaton kovalevy, mutta sillä on vain pärjättävä.

Tietokone, valokuvaus ja ympäröivä luonto ovat sellaisia asioista, joista tiedän jotakin, mutta se on vain pieni osa siitä mitä haluaisin tietää ja osata.

Voin pänttäämällä ottaa selville rajallisen määrän asioita, jotka minua kiinnostavat, mutta tuskin ehdin opetella edes murto-osaa, siitä mikä minua houkuttelevat. Opetellessani jotakin uutta, en treenaa muita asioita yhtaikaisesti, joten aikaa siihen kuluu.

Mämmistä päästyä

Pääsiäinen on taas takanapäin ja pahviset mämmiropeet on pantu sytykkeiksi saunanuuniin.

Hyvää tuo perinneruoka on, kun sen syönnistä ei tule viikoittainen tapa, jos niin kävisi, tuntuisi, kuin olisi todellinen ”mämmikoura”.

Pääsiäisenä tuli mieleeni, että ensi vuodeksi pitää kiskoa (kaadetusta) koivusta tuohta ja teen siitä muutamia mämmiropeita, joissa itse paistan tuon mustan puuron miedossa lämmössä. Ruokapöytään sitten veistän mäntypäreistä tikut, jolla herkku syödään.

Muistan miten näin meneteltiin vielä 1950 luvulla, josta mieleeni palautuu muistona, että mämmi olisi ollut silloin parempaa, kuin nykyinen teollinen mämmi, joka on säilytetty pakasteena ties miten monta kuukautta lieneekään.

Suomalaista mämmiä on kirjatietojen mukaan syöty jo 1700 luvulla, joten todellisesta perinneruuasta siinä on kysymys. On se vain ensi pääsiäiseksi pakko tehdä mämmiä aivan perinteisellä tavalla, sillä kaikkea tekee ihmisen mieli kokeilla.

Rauhallista Pääsiäistä

Harrastukset viihdyttävät

Blogit ovat saaneet aikaan huikean paljon keskustelua. HS:n virittämä keskustelu on paikallaan ja keskustelijoita kyllä riittää, koska blogia kirjoittavia on niin paljon, että tarkkaa lukumäärää ei kukaan tiedä.

En minä vain tiedä miksi näitä lastujani kirjoitan, en haluakaan tietää muuta kuin, että viihdytän itseäni kirjoittamalla.

Valokuvauspuolella on joidenkin aktiivi ammattilaisten toimesta käyty keskusteluja harrastuksen ja ammatin suhteesta. Netti kun mahdollistaa niin tekstien, kuin kuvienkin julkaisemisen, niin lienee ymmärrettävää, että syntyy varpaille tallomisia.

Itselläni on 30 – 40 blogia seurannassa, selaan päivittäin niistä ne joihin on tullut uutta asiaa. Pitää aikaa siihen en niihin kuluta, sillä harvat sepustukset jaksan kokonaan lukea, kunhan tule silmäillyksi.

Blogilistaa en käytä aktiivisesti, sillä RSS-syöte on helpompi tapa ylläpitää omaa listaa, jota voi päivittää helposti.

Piinaviikko

Piinaviikolla kehotetaan pysähtymään ja tutkimaan Herramme Jeesuksen kärsimystä. Meitä pyydetään pysähtymään hänen kärsimyksensä eteen.

Pontius Pilatus on piinaviikon tapahtumien eräs tärkeimmistä ihmisistä, sillä hän tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ja pesi kätensä todeten ”Viaton olen minä tämän miehen vereen”.

Ranskalainen nykykirjailija, filosofi Eric-Emamanuel Schmitt on kirjoittanut ”Pilatuksen evankeliumi". Kirja avaa uusia ulottuvuuksia piinaviikon ja Pääsiäisen ajan tapahtumiin. Koin kirjan sisällön erittäin mielenkiintoisena, sillä tuomarin ajatukset ja näkökulma selittämättömiin tapahtumiin on erilainen.

Maapallolla

Olemme minkä maan kansalaisia tahansa, kuulumme maapallon väestöön ja meitä on nykyisin noin 6,5 miljardia, kun vuonna 1900 maapallon väkiluku oli vain 1,650 miljardia. Väestön kasvu ei pysähdy tähän, joten telluksella on todella vaikea tehtävä antaa kaikille ylenpalttiset elinolosuhteet.

Onko ihmiskunnalla edes mitään oikeutta luonnon herruuteen? Uskonnot siitä saattavat jotakin kertoa, mutta niidenkin kesken on yleensä kaikesta erilaisia käsityksiä. Mikäli ihminen on huolestuvaista sorttia ja hän haluaa etsiä tietoa vaikka netistä, niin huolenaiheita on saatavilla yllin kyllin. Jotenkin koskettaa, koska tulevaisuuteen on aika epäeettiset ehdot. Väestön määrä kasvaa, ilma, vesi ja maa saastuvat ihmisen toimenpiteiden johdosta. Ruokaa tarvitaan enemmän, ja sen tuottamiseen ei olekaan enää ehkä niin paljon tehtävissä. Ravinnon hinta nousee ja ihmisten eriarvoisuus kasvaa nykyisestään. Voisi ajatella, että nyt pitää sitten muuttaa sellaiseen paikkaan, missä on rajattomasti raikasta ilmaa, pudasta vettä ja tuottavaa maata. Maapallon ulkopuolisesta maailmankaikkeudesta ei vain taida vielä olla sellaista paikkaa tarjolla.

Maapallo on nyt varmaan erilainen, kuin se oli 1000-luvulla ja millainen se tulee olemaan esim. tuhannen vuoden kuluttua. Tulevaisuutta on mahdoton tietää, ja ei kai sillä tietämyksellä ole ihmiselle suurta merkitystäkään, sillä keskimääräinen yksilön elinikä on 66 vuotta. Nettitietojen mukaan Euroopan Unionissa elämme pidempään, sillä miesten keskimääräinen elinikä on yli 78 vuotta ja naisilla 82,5 vuotta.

Tiedämme, että ”ainut vakio on muutos”, joten ei liene muuta tehtävissä, kuin uskoa, että me 6,5 miljardia haluamme säilyttää maapallon asumiskelpoisena, joten yritetään kaikki toimia pitäen huolta omasta tontistamme, kuluttaen säästeliäästi luonnonvaroja

Syntiä

Arkkipiispa Gianfranco Girotti on listannut seitsemän uutta syntiä:

1. Ympäristön saastuttaminen
2. Geenimanipulaatio
3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
4. Köyhyyden aiheuttaminen
5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen

Hyvin huoletoinna saan elää, sillä en tunnista ykköstä lukuun ottamatta mitään näistä synneistä omakseni. Ympäristön saastuttaminen on sellainen synti, jolta tuskin voi kukaan välttyä, mutta yritetään elää ihmisiksi.

Lähtölaskenta

Heijastus

Keinussa

Pääsiäiskeinu
kerran taasen muistetaan.
Nenä varpaatkin,
- yhdessä siin keinutaan
me, pää ja takapuoli.

Avain

Taas se on hukassa! Se "hukka" on, kumma paikka, koska sinne joutuvat monet sellaiset pienet esineet kuten avaimet, joita ei ole hetkeen tarvinnut. Miten vapaa tämä maailma olisi, jos kaikkea ei tarvitsisi lukita, olisi vain vapaus omistaa, mutta ei varastaa. Ei rehellinen ihminen lukkoja tarvitse, mutta jätä kallis retkipyörä lukitsematta muutamaksi tunniksi pyörätelineeseen. En suosittele kokeilemaan.

Lukko on väline, joka estää luvattoman käytön ja avain on instrumentti, jolla lukko avataan. Se on yleensä metallinen hammastettu ja pieni, siksi se niin helposti katoaa. Mitenkähän monelta muulta on polkupyörän avain kadonnut talven aikana, jolloin pyörää ei ole ollut edes käytetty? Tiedän, että se on jossakin laatikossa tai kaapissa, kaipa minä sen löydän, sillä olen sen pannut varmaan talteen. Eipä taida tuollaista varmuuslukkoa pystyä uudelleen sarjoittamaan, joten minulla on kaksi vaihtoehtoa. leikata lukko pois rälläkällä tai löytää se pirulaisen pieni avain.

Kas vain nyt löysin laatikon, jossa on avaimia ainakin kourallinen, mistähän nuo kaikki ovat poissa, mutta nyt tiedän, että yksi näistä on juuri se minun kaipaamani. Jopa helpottaa!

Musamaito

Valio on oivaltanut, että maitopurkin pinnassa on informaatiotilaa, josta tieto todennäköisesti menee perille, eli niitä kuvia katsotaan ja tekstejä luetaan. Maitopurkissa oleva teksti on helppolukuisella fontilla ja helposti näkyvällä kirjasimilla painettu. Nämä tekstit ovat paljon mukavampia lukea, kuin monien muiden tuotteiden pakkausmerkinnät, joita ei ole ehkä ajateltu ollenkaan lukijan kannalta.

Musakampanjan päättyessä jatkoa on varmaankin tulossa. Siinähän voisi mainiosti opastaa meitä suomalaisia monista luonnon asioista. Voisi olla vaikka:

• lintujen
• kasvien
• perhosten ym. kuvia.

Myös monia muita hyödyllisiä vinkkejä voisi välittää mainiosti maitopurkin mukana.

Avokadot itämässä

Jostain kumman syystä keväisin viherpeukaloa alkaa kutittaa ja innostus herää kaikenlaiseen pikku kokeiluun. Avokado on ruuaksi laitettuna eräs hienoimpia hedelmiä ja sen käyttäjälle kertyy noita isoja siemeniä.

Avokado itää helposti, joskin siihen kuluu aikaa, jopa yli kuukausi. Laitoin siemenen vesilasiin niin että 2/3 siitä oli vedenpinnan yläpuolella. Kun itua alkaa ilmaantua, siemenen on aika päästä ruukkumultaan. Avokado tarvitsee runsaasti valoa ja kosteutta, kun se saa niitä, niin ravinteet panevat vauhtia kasvuun. Kastelusta pitää huolehtia, mutta varoa liikaa märkyyttä, ettei kasvi saa taimipoltetta ja ala homehtua.
Avokado on nopeakasvuinen puu, joka kasvaa leikkaamatta muutamassa vuodessa huoneen korkuiseksi. Leikata sitä pitää, jotta saadaan muutamia haaroja muodostumaan. Aikaisemmin kasvatettuja avokadoja ei nyt ole, mutta tarkoitus on idättää vielä muutamia siemeniä lisää. Kesällä hedelmäpuut saavat kasvaa pihan perällä olevassa kasvihuoneessa.

Canon G1

Otan vanha palvelijan uudelleen käyttöön.
Siivosin valokuvausvälineistökaappiani, ja sieltä löytyi vuosituhannen alussa ostamani Canon G1 kamera. Se on ollut jo joitakin vuosia eläkkeellä ja akkukin oli sammunut kokonaan. Ei edes pakastimessa teemalla ”Siperia opettaa” siihen saanut enää eloa.

Pidin tuota kameraa silloin kaliina ja hyvänä hankintana, enkä sitä saanut myydyksi kohtuulliseen hintaan, silloin aikanaan. Tein Oulun Digitarvikkeesta akkutilauksen ja niin sain seuraavan päivän postissa uuden BP511 tarvikeakun.

Nyt vanha palvelija on taas käytössä, ja 3,3 miljoonan pikselin kuvat kelpaavat nettiin siinä missä digijärkkärillä kuvatut.

Minusta tämä digitaalisen tekniikan kehitys on hyvin paikallaan, mutta en voi olla harmittelematta, miten äkkiä käyttökelpoiset laitteet jäävät uudempien jalkoihin. No kuvataanhan 1950 luvun ja vanhemmillakin filmikameroilla, miksi ei sitten alle kymmenvuotias G1 voi toimia täydellisesti ainakin rippikouluikään saakka. Canon G1 tietoa

Talvikärpänen

Kevättalven ensimmäiset aurinkoiset päivät herättävät sen horroksestaan. Kohta niitä pörrää laumoittain näytön pinnalla ja hyppii nenällä ja kutittaa huulilla.

Suomen kesään kuuluvat kärpäset, nuo kiusalliset pikku siivekkäät. Ei niitä paljoa viitsi edes torjua, koska yhden hävittäminen ei tunnu missään, sillä niitä sikiää taatusti eliminoitujen tilalle. Pahinta on jos ne kiusaavat yöllä, koska silloin hermot ovat kireällä ja saatat huiskimillasi saada myös vieruskumppanin kärpästäkin kiukkuisemmaksi.

Kaikki harmit ovat vain tilapäisiä kiusoja, joista selviää parhaiten unohtamalla koko asian ja keskittymällä tärkeämpään.

Aamiainen

Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Hammaspark

Suomi on asukasluvultaan pieni maa, mutta pinta-alaa Suomessa riittää. Tämä on hyvä asia, mutta joissakin asioissa harvasta asumisesta on myös haittaa. Monet koulutetut ihmiset haluavat asua ruuhkasuomessa. Nyt on päivän uutisissa ollut Itä-Suomen hammaslääkäripula. Tosin hammaslääkärit ovat suurella rahalla valmiita tekemään töitä myös Itä-Suomessa. Kaikkia sekään ei kiinnosta, sillä osa ei muuttaisi syrjäseudulle missään tapauksessa.

Pitäisikö terveydenhuollon palveluissa ottaa käyttöön samat markkinakeinot, joita kauppa käyttää. Ehkä pian koittaa aika jolloin terveys- ja hyvinvointipalveluita on tarjolla ”Ideparkin” kaltaisissa hyvinvoinnin keskuksissa. Yhteiskunta voisi sitten kuljettaa haja-asutusalueen potilaat huoltoon tuollaiseen terveyshuoltamoon, vaikka viikon jopa kahdenkin ajaksi. Siinä sitten huollettaisiin hampaat ja monet pikkuvaivat, samalla voisi rentoutua keskuksen kylpylä- ym. palveluita käyttäen.
YLE

Sijoitus

—Poikkeuksellisen lämpimän helmikuun vuoksi omakotitalojen lämpölasku jäi noin 27 euroa normaalia pienemmäksi.

Luettuani tuon Kauppalehden uutisen tuli heti mieleen, että johonkin tuokin säästö on sijoitettava. Olen jo muutaman viikon ajan kaipaillut uutta muistitikkua ja kuin ihmeen johdattaman satuin lukemaan Veikon Koneen mainoksen, että nyt olisi tarjolla Kingston 4 GB tarjoushintaan 17,90 €. Kun piti muutenkin käydä kaupassa hankkimassa elintarvikkeita, niin samalla sitten ostin tuon tarjoustikun. Näin on sijoitettu helmikuun lämpölaskun säästynyt osa palvelemaan ATK harrastusta.

Mukavaa on, kun sentään joku on halvempaa, kuin aikaisemmin. tietokonemuistit taitavat kuulua siihen harvalukuiseen sarjaan joiden hinta on pitkässä juoksussa tullut alaspäin

Ekologista

Isot amerikkalaiset autot ja kaikenmaailman katumaasturit, tuhlaavat rajattomasti rajallisia energiavarojamme. Autoissa on hinta- ja laatuvalikoimaa, vaikka kuinka paljon ja ihmisillä on intoa ja varallisuutta niiden hankintaan.

Kuvassa oleva lumiukon statussymboli on ehkä niitä kaikkien ekologisempia. Näyttävyyttä on vaikka muille jakaa ja kevään tullen sitä ei tarvitse raahata romuttamoon, koska aurinko tekee sille ystävänpalveluksen sulattaen komistuksen kokonaan pois.