Voihan Polo

Körötellesämme eilen vaimon kanssa kotiinpäin, jouduimme liikenneonnettomuuteen. Panin vilkun päälle aikoen kääntyä pois päätieltä, katsoin taustapeilistä, eikä mitään poikkeavaa ollut havaittavissa. Valmistauduin varovaisuutta noudattaen poistumaan vasemmalle, silloin suorastaan ”räjähti”! En oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut? Autoni oli oikealla puolen tietä hienoisesti lumipenkassa ja me makasimme autossa päät takapenkillä. Peräänajossa kääntyivät törmäyksen voimasta Citikan selkänojat alas. En tuntenut kipuja, vain jalkaan sattui vähän, ei muuta. Vaimo kysyi, mikä se oli? Vastasin, että jokin varmaan räjähti. Nousimme molemmat autosta, emme olleet ainakaan vakavasti loukkaantuneita.

Perään ajanut auto oli punainen Polo. Kuljettaja nousi autosta, kysyin: Miten tässä näin kävi? ”En huomannut teidän autoa.” Hän oli katsellut taustapeiliin, kenties sen asentoa korjaten. Hän vaikutti olevan kunnossa, vaikka Polon molemmat turvatyynyt olivat lauenneet. Varmistin, ettei autossa ollut matkustajia. Perään ajanut nainen kertoi olevansa raskaana. Soitin heti hätänumeroon ilmoittaen tapahtuneesta ja annoin puhelimen naiselle, joka selosti paremmin omaa vointiaan. Vein varoituskolmion vilkkaan tien laitaan. Pian tulivat paikalle ambulanssit, joiden miehistö huolehti naisista. Poliisit ottivat tiedot talteen, puhuttivat ja puhalluttivat meidät kuljettajat. Palomiehet korjasivat tielle tulleen romun ja törmänneestä autosta valuneen öljyn. Hinausauto hoiti, paikalla olevien arvelun mukaan lunastuskuntoon särkyneet ajoneuvot pois.

Onni oli onnettomuudessa, sillä meille eikä törmänneen auton kuljettajalle sattunut pahemmin. Hän on tänään soittanut, tapahtunutta harmitellen. Aikaa ei voi kääntää taaksepäin, joten nyt vain seurailen miten vakuutus korvaa vahinkoja.