Viikko keveyttä

– matkalle kohti seesteisempää mieltä

Elämä on täynnä valintoja, vaikka en aina niitä tiedosta. Kiire, paineet ja jatkuva tiedon tulva saavat meidät helposti uskomaan, että on elettävä aina vain vaativammin ja hankittava yhä enemmän. Mutta entä jos avain tyytyväisyyteen onkin jossain aivan muualla – syvemmällä, hiljaisessa paikassa?

Onko tie seesteiseen elämään sitten lopulta niin kovin monimutkainen? Tai kenties jopa päinvastoin: onko se häkellyttävän yksinkertainen, kun päättää vapauttaa mielen huolista? Ajatus siitä, että elämää voisi elää yksinkertaisemmin, vaatimatta juuri mitään, tuntuu minusta vieraalta. Olemme tottuneet siihen, että on vaadittava, saavutettava, ehdittävä. Mutta mitä jos lähestymistavan kääntää päälaelleen? Sen sijaan, että vaatisin, voisin haluta antaa enemmän.

Tämä ei tarkoita aineellisten uhrausten tekemistä tai pyhimykseksi ryhtymistä. Kyse on pikemminkin asenteesta, pienestä sisäisestä muutoksesta. Miten elämän voisi täyttää ilolla ja rakkaudella olemalla avoin ja aurinkoisempi? Voisiko tämä olla se salaisuus, jolla arkinen harmaus muuttuu kirkkaudeksi?

Ehkä tämä kaikki voidaan kiteyttää vanhaan ja viisaaseen, raamatulliseen toteamukseen: "Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän." Kultainen sääntö, joka on niin yksinkertainen ja silti niin voimallinen. Se ei ole vain moraalinen ohje, vaan myös käytännönläheinen avain parempaan elämään. Kun levitämme hyvää ympärillemme, se voisi palata takaisin moninkertaisena.

Mitä jos tätä asennemuutosta harjoittaa kokeeksi? Vaikka vain viikon päivät. Antaisimme itsemme uppoutua tähän ajatukseen, eläisimme kevyemmin, antaisimme enemmän ja olisimme avoimempia. Voisiko yksi viikko todella muuttaa jotain? Tai ainakin se herättää meidät huomaamaan, että tie seesteisempään elämään onkin paljon lähempänä kuin olemme uskoneet – vain muutaman ajatuksen, päätöksen, ja teon päässä.

"Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee".