Se taitaa olla ikivanha fraasi: "muutos on ainut vakio". Minäkin olen satavarma siitä, että näin se menee. Aika kuluu ja vuodet vaihtuvat, säätila ei ole pitkään samanlainen. Ei juurikaan mikään, vaan kaikki muuttuu. Vai muuttuuko sittenkään?
Olen toteuttanut elämäntapamuutosta pienin askelin, tietäen sen vaativan vahvaa motivaatiota ja sitkeyttä. Tiedän, miten pitää edetä, silti muutos on hyvin hidas ja välillä saattaa tulla mieleen, että tämä on turha vaiva. Pysyvä muutos vaatii toistoja, toistoja päivittäin. Ehkä sitä pysyvää muutosta myös tapahtuu, sillä saatan vain olla malttamaton luonne. Minulla on selkeä päämäärä, ei siinä mitään, mutta tämä hitaasti kiiruhtaminen on myös "ressaavaa".
Toisaalta se on motivaatiota lisäävänä, kun huomaa jotakin tapahtuvan ja tien olevan avoin tavoitetta lähemmäksi. Ne pienet välitavoitteet ovatkin pieniä portaita, joiden apuun on hyvä tukeutua ja uskoa, että tästä on sentään minulle apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!