Korppu levykkeiden siirto pilveen
Rakkaat lukijat, oletteko te koskaan kokeneet sitä puhtaasti piinaavaa ahdistusta tai verrattavissa olevaa tunnetta, kun törmäämme kaapin pimeimmissä uumenissa satoihin pölyisiin, todisteisiin menneistä vuosikymmenistä? Puhun tietysti korppu levykkeistä. Kyllä, niistä. 3.5 tuuman ihanuuksista.
Surffatessani netin aalloilla — luultavasti etsien jotain yhtä merkittävää kuin kymmenes kerta, kun olen katsonut kissavideon — eteeni tuli vastaus ongelmaani: ulkoinen levyasema. Laite, joka on teknologinen aikakone, pystyy lukemaan nämä pienet mustat muovinpalaset.
Ja siinä se valinta on. Kaksi tietä. Kaksi kohtaloa.
Sijoita 16,40 euroa ja ota riski: Hanki asema ja ota selvää, mitä helvetin tärkeää olin tehnyt vuosina, jolloin vielä käytin ClipArtia ja luulin Microsoft FrontPagen olevan alan standardi.
Rauha ja tuhlaus: Vie ne elektroniikkajätteen keräykseen ja elä loppuelämäni siinä piinaavassa epäilyksessä, että juuri siinä vihreässä jäteastiassa katosi vuoden 1998 kaunein GIF-animaatio tai käsikirjoitus, josta olisi tullut seuraava hitti.
Kuten suomalainen sieluni, jota piinaa turha säästäväisyys ja jatkuva murehtiminen, en voinut valita kakkosta. Se olisi ollut liian helppoa. Ja mitä jos siellä tosiaan piilee jotain? En minä voi tietää. Ehkä siellä on salainen siemen lause 1900 luvulta,(toivo elää!)? Tai kenties... alkuperäinen fan fictionini Tähtiportista? Se riski on liian suuri.
Mitä todellista arvoa 16,40€ vastaa?
Olen nyt kallistumassa vaihtoehdon yksi puoleen. Vain 16 euroa. Se on suunnilleen yhden keskinkertaisen hampurilaisaterian hinta. Tai kilo papukahvia. Sen sijaan saan:
Fysikaalisen todisteen siitä, että olin olemassa: Ne ovat minun digitaalisia muumiota!
Viikonlopun jännitysnäytelmän: Kestääkö levyke yli 25 vuoden jälkeen luku yritystä?
Kärsimystä ja pettymyksen tunteita: Kun huomaan, että suuri osa levykkeistä sisältää vain Windows 95:n asennusohjelman tai sen aikaisia talouslaskelmia.
Aseman, jolle ei ole KOSKAAN enää käyttöä: Ellei vanha 286-koneeni herää henkiin ja vaadi sille omistettua levyasemaa.
Mahdollisuuden löytää: Se esitelmä töissä vuodelta 2002, joka oli pakko tallentaa levykkeelle, koska muistitikkuja ei ollut ja laskin, että viisi minuuttia tallennusta on parempi kuin kaksi tuntia uudelleenkirjoitusta.
Ja kaikkein tärkeimpänä: Täydellisen mielenrauhan, joka ostan 16 euron hintaan, kun olen tieteellisesti todistanut, ettei siellä ollut mitään arvokasta, vaan vain satoja levyllisiä vanhoja tallennustiedostoja ja sen aikaisia viruksia.
Loppuhuipennus
Aion siis antaa asian hautua vielä viikonlopun. Kyseessä on sentään suuri taloudellinen päätös, joka vaatii harkintaa, ainakin kunnes maanantaina aamukahvin voimalla teen tilauksen tai sitten en...
Kun levyasema saapuu ja korppujen "argeologinen kaivaus" alkaa, lupaan raportoida. Jos katoan digitaaliseen kuiluun sen jälkeen, kun olen vahingossa aktivoinut jonkin millenniumin alun madon, tiedätte miksi.
Minä olen aikomassa uhrata retro-datan alttarille. Toivon todella, että löydän sen tiedoston, jossa on minun lupaukseni lopettaa tähän ATK harrastus..
Kertokaa, mitä teidän kaapeissa piilee? Ja olisitteko te maksaneet siitä mielenrauhasta, että varmuuskopioit sen, jonka luulit jo menettäneesi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!