Syksyn satoa metsästä

Marjastaminen on mukavaa, mustikanpoiminta on kivaa ja voihan vattujakin kerätä ainakin suoraan suuhun. Marjojen poiminta on mukavaa, kun on mistä kerätä, mutta nyt marjoja on vain vähän ja helteisellä säällä on tuskaisaa rämpiä vattu pöheikössä. Olimme vaimon kanssa 2½ tuntia metsällä, ja todella hävettää, miten vähän minun sangossani oli vattuja, verrattuna vaimon poimimaan määrään.

Ei minun marjastajan kunniaa mikään muu pelastanut, mutta kävelin pahki sellaiseen keltaisena loistavaan notkelmaan. Siihen sitten asetuin kontalleni ja etenin laidasta järjestelmällisesti. Kantarellia ne olivat ja kookkaita, suuriakin joukossa. Kosteutta olivat saaneet siinä rinteen juuressa, sillä ei eilinen sade vielä voinut sieniä lihottaa. Sitten alkoi, kuin tilauksesta pieni iltapäiväkuuro ja löydettyäni aviosiippani märästä vatukosta, hänkin oli valmis palaaman kotiin. Lopputulokseen voimme olla ihan tyytyväisiä, sillä molemmilla oli sentään mukavasti metsän antimia kotiin tuotavana.

Minun mittaukseni mukaan eilen tällä paikalla satoi 58mm, joten herää toiveita, että pian metsään nousee monenlaisia sieniä, ehkä tatitkin vielä kasvavat sammalikosta.