Ajan saa kiinni vain pysähtymällä, hiljaa varroten, mutta valppaasti aikaa seuraten.
Suljettu kirja on vain esine, mutta avattu kirja on keskustelu yli ajan. Pöly hyllyssä ei ole merkki vanhuudesta, vaan hiljaisesta lupauksesta, joka odottaa lunastajaansa. Älä anna viisauden haalistua unohdukseen –jokainen sivu, jonka käännät, herättää palan historiaa eloon. Eipä anneta kirjan olla, vaan rakastetaan noita pölyisiä tetopankkeja. Tämä ajatus ja kuva olkoon tämän hyvän päivän avaus.
Suurin virhe on luulla, että asian tunnistaminen on sama asia kuin sen osaaminen. Jos vain luet ohjeita uudelleen, aivot kokevat ne tutuksi, mikä luo valheellisen tunteen hallinnasta. Todellinen oppiminen vaatii aktiivista ponnistelua ja käytännön tekemistä.
Älä tyydy lukemaan, vaan testaa itseäsi. Sen sijaan, että selaisit muistiinpanoja, sulje ohje ja yritä selittää lukemasi omin sanoin. Kun joudut "kaivamaan" tiedon muististasi, hermoverkot vahvistuvat ja tieto/taito jää pysyvästi mieleen.
Ihmisen muisti on rajallinen, ja unohdamme asioita nopeasti (niin kutsuttu unohduskäyrä). Ratkaisu on kerrata asiat juuri silloin, kun olet vähällä unohtaa ne.
Kerratkaa asia päivän, kolmen päivän, viikon ja lopulta kuukauden kuluttua.
Älä jätä Clipchampia tai muuta ohjelmaa käyttämättä vain siksi, että luulet jo osaavasi sen. Toisto siirtää tiedon lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen muistiin.
Selitä opittava asia ääneen vaikkapa kävelylenkin aikana tai tee siitä äänitallenne puhelimeesi. Liikkuminen tehostaa aivojen toimintaa ja auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia. Jos pystyt selittämään monimutkaisen asian yksinkertaisesti (kuin selittäisit sitä lapselle), olet todella ymmärtänyt sen.
Älä opiskele vain yhtä kapeaa aihetta tuntikausia kerrallaan (niin sanottu blokkiopiskelu), vaan vaihtele eri tehtävien välillä. Tämä pakottaa aivot erottamaan eri käsitteet toisistaan ja tekee oppimisesta joustavaa.
Vinkki: Älä yritä heti aluksi tehdä pitkää videota, vaan harjoittele tekemällä useita 1–5 minuutin koosteita. Jos tarvitset pitkän esityksen, yhdistä lopuksi muutama valmis pätkä yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tieto tarttuu parhaiten, kun se liittyy johonkin jo osaamaasi tai se on sinulle henkilökohtaisesti tärkeää. Kiitollisuus ja merkityksen löytäminen opiskelusta myös iäkkäämpänä auttaa ylläpitämään motivaatiota ja tekevät oppimisesta nautittavampaa.
Yhteenveto: Tehokkain tapa oppia on lopettaa passiivinen lukeminen ja siirtyä aktiiviseen kuvaamiseen, osaamisen testaamiseen ja asioiden selittämiseen. Erinomainen keino on esimerkiksi tehdä oppimisvideo vain itselleen.
Onnea opintoihin!
Kaksi ihmistä näkee valokuvat eri näkökulmista ja tulkitsee niitä eri tavoin. Valokuvaa voi katsoa monella tavalla, ja se herättää erilaisia ajatuksia. Valokuvalla ei ole yhtä tai kiinteää merkitystä. Päinvastoin: valokuvilla on runsaasti merkityksiä katsojasta ja kontekstista riippuen. Kun katson aikakauslehden kuvia, mietin usein: ”mitähän kuvaaja on tuossa ajatellut ja mitä minä puolestani ajattelen nyt?”
Esimerkiksi se, mikä minussa herättää hiljaisuuden tunteita tai mitä pidän ”hiljaisena” kuvana, ei välttämättä herätä toisessa katsojassa lainkaan huomiota. Jokainen julkaistu kuva on avoin kaikenlaisille tulkinnoille. Itse asiassa pidän siitä, ettei valokuvan tarvitse selittää merkitystään auki.
Eikö olisikin tylsää, jos valokuvalla olisi vain yksi suora tai ainutlaatuinen merkitys? Jotkut katsojat huomaavat värit, jotkut valon, jotkut sommittelun; jotkut taas keskittyvät tunteisiinsa ja jotkut vain siirtyvät eteenpäin.
Olen viime aikoina katsellut tekemiäni vanhoja albumeja ja Ifolor-kirjoja. Kuvat pysyvät ikivihreinä, kun ne ovat avoimia katsojan tulkinnoille. On selvää, että näemme kuvat sellaisina kuin olemme ihmisinä – riippuen siitä, missä kontekstissa olemme ja mitä omat elämänkokemuksemme meille kertovat.
Valokuvaaja voi yrittää sommitella kuvan ohjatakseen katsojan silmää, mutta katsojan käsitystä kuvasta ei voi kontrolloida. Valokuva onkin vain yksi osa sitä, miltä lopputulos näyttää. Toinen osa on katsojan havainto ja se, mitä hän kuvasta ajattelee.
Valokuva on yhdistelmä erilaisia näkökulmia, joista on tärkeää tunnistaa tämä. Mielestäni valokuvan ydin piilee sen avoimuudessa. Siten niin vuosikymmeniä vanha, kuin eilenkin otettu valokuva jatkaa uusien merkitysten luomista ilman, että merkitys koskaan lukkiutuu yhteen totuuteen.
Tänään on mustavalkoisten kuvien päivä!
Huntu on hienosta materiaalista valmistettu kappale, jota käytetään peittämään ja kätkemään kasvoja ja luomaan vaatimattomuuden tai mysteerin tunnetta. Tämä ottamani kuva on eräänlainen tutkielma fantasiamaalman ihmeistä.
Aloittelijan opas idätykseen
Siemenistä saa idättämällä ja versottamalla yllättävän helposti terveellistä ja tuoretta lisuketta lautaselle. Erityisesti leivän päällä itujen tuoma "elävä vihreys" on vertaansa vailla.
Jos idut ja versot eivät ole sinulle vielä tuttuja, helpoin tapa aloittaa on napata rasia mungpavun ituja mukaan ruokakaupan hevi-osastolta. Jos maku vie mennessään, oma kotiviljely on palkitsevaa ja vaivatonta.
Kotiviljely jaetaan yleensä kahteen tapaan:
Idätys: Tapahtuu ilman kasvualustaa vedellä huuhtelemalla. Tämä on helpoin tapa aloittaa.
Versotus: Kasvatus tapahtuu yleensä multaan tai muuhun alustaan. Se on hieman konstikkaampaa, joten ensikertalaisen kannattaa aloittaa idätyksestä.
Idättäminen on erittäin energiatehokasta, sillä kasvuun tarvittava energia on pakattuna siemeneen itseensä. Tarvitset vain huoneenlämpöä ja kosteutta – valoakaan ei idätyksen alkuvaiheessa tarvita.
Tarvitset vain ison lasipurkin, palan harsoa (tai tiheän verkon) ja kumilenkin.
Tee näin:
Valitse siemenet: Lähes kaikkien syötävien kasvien siemenet kelpaavat. Mung-papu on yksi helpoimmista ja nopeimmista aloittelijalle.
Liotus: Liota siemeniä vedessä muutaman tunnin ajan (tai yön yli).
Purkitus: Huuhtele siemenet ja laita ne purkkiin. Kiinnitä harso kanneksi kumilenkillä.
Kasvatus: Aseta purkki ylösalaisin esimerkiksi astiakaapin kuivaustelineeseen, jotta ylimääräinen vesi valuu pois.
Huuhtelu: Huuhtele siemenet puhtaalla vedellä 1–2 kertaa vuorokaudessa.
Luonto hoitaa loput, ja jo 3–4 päivän kuluttua pääset maistamaan oman mikroviljelmäsi satoa!
Kuten
keittiössä yleensäkin, "puhtaus on puoli ruokaa".
Huolehdi, että purkki on puhdas ja huuhteluvesi raikasta. Jos
ensimmäinen erä epäonnistuu tai alkaa tuoksua epämiellyttävältä,
älä lannistu – pese välineet huolellisesti ja yritä uudelleen.
Tarkkuus palkitaan rapealla ja vitamiinipitoisella lopputuloksella.
Auringonkukan versot
Älä vastusta,
anna virran
kuljettaa.
Lähde pulppuaa.
Tämän kuun lainaus on:
 |
| "Kädet ovat mielen välineet" – Maria Montessori Pedagogiikka korostaa, että käsien harjoittaminen kehittää myös ajattelua ja keskittymiskykyä. |
Sanotaan, että ihminen on luotu käyttämään käsiään. Meidän taloudessamme tämä ei ole vain sanonta, vaan päivittäinen selviytymisstrategia ja harrastus. Olemme 80-vuotias pariskunta, ja vaikka Alzheimer on tullut kolmanneksi pyöräksi yhteiseen pöytäämme, emme ole antaneet sille lupaa viedä kaikkea mennessään. Meillä on nimittäin salainen ase: Puupalloja ja muutama silikonista pehmeää palloa ym.
Pöydällämme on pieni armeija ryhmä palloja. On sileitä, jotka liukuvat kämmenellä kuin muistot menneiltä kesiltä, ja on nystyräpintaisia "siilejä", jotka pistävät sormenpäät heräämään tähän hetkeen.
Vaimolleni nämä pallot ovat enemmän kuin puunpalasia. Ne ovat silta siihen maailmaan, jossa villasukka syntyy vielä kantapään kohdalla ja lusikka löytää tiensä suuhun varmalla otteella. Alzheimer yrittää hämärtää yhteyttä aivojen ja sormien välillä, mutta me vastaamme nystyräpallon taktiikalla. Kun hän pyörittelee puupalloja kämmentensä välissä, hän tekee samalla "aivojumppaa", jota mikään pilleri ei korvaa. Se on motorista keskustelua, jossa sormet muistuttavat aivoja: ”Me olemme edelleen täällä, me osaamme tämän.”
Itse taas vietän tuntikausia näppäimistön äärellä. Kirjoittaminen on minulle tapa hengittää, mutta välillä sormet alkavat muistuttaa kuivia oksia. Silloin tartun silikonipalloon. Sen puristaminen on kuin antaisi sormilleen pienen huoltokylvyn. Se poistaa jännityksen, jonka jokainen naputettu lause on jättänyt jälkeensä.
On mielenkiintoista huomata, miten erilaisia nämä pienet välineet ovat. Silikoni on voimaa varten – jotta purkit aukeavat ja ote pysyy tukevana. Puu taas on taitoa varten. Erityisesti ne nystyräpallot! Ne toimivat kuin sormenpäiden herätyskello. Kun niiden antaa kihelmöidä iholla ennen kuin vaimo tarttuu kutimiinsa, lanka tuntuu tottelevan paremmin. Se on pientä hienomekaniikkaa, joka pitää arjen arvokkuudesta kiinni.
Meidän iltamme kuluvat usein näin: minä kirjoitan, vaimoni kutoo tai pyörittelee palloja. Se on rytmistä, rauhoittavaa ja kovin konkreettista. Kahdeksan puista palloa ei ehkä kuulosta paljolta, mutta meille ne ovat työkaluja, joilla pidetään kiinni arjen elämän langanpäästä.
Ehkäpä vanhuus ja muistisairaus eivät olekaan vain luovuttamista, vaan uusien tapojen löytämistä pysyä pelissä mukana. Joskus se vaatii vain hieman puuta, hieman silikonia ja rutkasti ideoita ja sisua pitää ajatukset ja keho liikkeessä!
 |
Tämän päivän haasteena on etsiä toiminta... ja sitten nähdä, miten se katkeaa. Esimerkkikuvassani keskeytin lukemisen, mutta se jatkuu... |
 |
| Jokihelmisimpukoita (Raakkuja) |
Olen juuri saanut päätökseen Anni Kytömäen palkitun romaanin Margarita äänikirjana. Teos on massiivinen, monitasoinen ja kielellisesti niin upea, että se vaatii kuulijaltaan pysähtymistä. 1950-luvulla lapsuuttani eläneenä kirja ei ollut minulle vain tarina, vaan matka aikaan, jonka muistan omakohtaisesti – sen ankaruuteen, hiljaisuuteen ja tiettyyn sota-ajan jälkeiseen velvollisuudentuntoon.
Kirjan tapahtumapaikka on kuvitteellinen Kankariston kauppala. Vaikka paikka on fiktioalinen, se ei tunnu keksityltä. Lukijana (ja seudun tuntijana) on helppo nähdä Kankariston esikuvana Ikaalisten vanha kauppala kylpyläperinteineen.
Maantieteelliset viitteet kytkeytyvät vahvasti myös Kankaanpään suuntaan. Kirjan hiekkaiset harjumaisemat ja puhtaat vedet tuovat väistämättä mieleen Kuninkaanlähteen kaltaiset historialliset maamerkit. Nimi Kankaristo itsessään soittaa kelloja: se kumpuaa samasta maaperästä kuin seudun paikannimet (Kankari, Kankaanpää) ja jopa oma sukunimitaustani, Kankaron suku.
Tarina keskiössä on kylpylän hieroja Senni. Hänen kohtalonsa on kuvattu koskettavasti, mutta kirja on paikoin raskas ja surullinen. Kytömäki kuvaa taitavasti 50-luvun "näkymättömiä vihollisia", kuten poliota, ja yhteiskuntaa, joka yritti säädellän yksilön elämää ja äitiyttä hyvinkin kovalla kädellä.
Vaikka Senni on hahmona vahva, kirjan rakenne jättää muut hahmot toisinaan hieman etäisiksi. Olisin toivonut, että esimerkiksi Sennin äidin rooli olisi ollut kiinteämpi osa tarinaa. Äidin ja tyttären suhteen syventäminen olisi tuonut inhimillistä lämpöä ja jatkuvuutta raskaan aiheen keskelle. Nyt muut kohtalot tuntuvat välillä irrallisilta sivupuroilta suuren virran rinnalla.
Sennin kohtalo jokihelmisimpukoiden eli margaritojen äärellä jättää ilmaan suuria kysymyksiä. Pelastiko Antti hänet, vai sulautuiko Senni osaksi Vehkajoen pohjaa, saavuttaen vihdoin rauhan samalla tavalla kuin hiljaiset simpukat? Itse tulkitsen lopun luonnonmukaiseksi, joskin haikeaksi päätepisteeksi.
Margarita on koukuttava ja ajatuksia herättävä teos, joka vaatii lukijaltaan paljon, mutta myös antaa. Se on 4/5 tähden arvoinen suoritus. Erityisen suositeltava se on kaikille, joita kiinnostaa suomalainen luonto ja historian hiljaiset kerrostumat. Vaikka kirjailija ei ole itse elänyt 50-lukua, hän on onnistunut maalaamaan siitä kuvan, joka tuntuu aidolta jopa aikakauden itse kokeneelle.
Arvosana: ⭐⭐⭐⭐
Vaikka kronologista ikäämme emme voi muuttaa, voimme vaikuttaa biologiseen ikäämme – sekä siihen, miltä näytämme ja tunnemme – jokapäiväisillä valinnoillamme.
Antiikin
stoalainen ajatus ”Memento
Mori” tarkoittaa kirjaimellisesti: ”Muista, että olet
kuolevainen.” Sen tarkoituksena ei ole olla masentava, vaan
muistuttaa meitä ajan rajallisuudesta ja jokaisen hetken
arvokkuudesta. Ikääntyminen on prosessi, jota voi hidastaa
vaalimalla solujen hyvinvointia.
Priorisoi uni: Uni on kehon tärkein korjausmekanismi. Laadukas lepo auttaa aivoja puhdistautumaan ja ihoa uusiutumaan.
Ylläpidä lihaskuntoa: Pelkkä kävely ei riitä. Lihasmassan ylläpito – esimerkiksi kevyellä paino- ja vastusharjoittelulla pitää aineenvaihdunnan vilkkaana ja ryhdin nuorekkaana.
Kasvispainotteinen ravinto: Antioksidanttipitoiset marjat, vihreät lehtivihannekset, idut ja hyvät rasvat (kuten oliiviöljy) suojaavat soluja hapettumisstressiltä.
Vältä sokeria ja prosessoitua ruokaa: Sokeri aiheuttaa glykaatiota, joka vaurioittaa ihon kollageenia aiheuttaen ryppyjä ja tulehdustiloja.
Huolehdi nesteytyksestä: Janontunne heikkenee iän myötä, mutta vesi on välttämätöntä ihon kimmoisuudelle ja solujen toiminnalle.
Hallitse stressiä: Krooninen stressi lyhentää telomeerejä (kromosomien päitä), mikä kiihdyttää solujen vanhenemista. Rentoutuminen ja mielekäs tekeminen, kuten lukeminen, kirjoittaminen ja valokuvaus, ovat tärkeitä vastapainoja.
Vaali sosiaalisia suhteita: Yksinäisyys kuluttaa terveyttä. Aktiivinen yhteydenpito ystäviin ja perheeseen – vaikkapa sosiaalisen median välityksellä – pitää mielen virkeänä.
Suojaudu auringolta: Suurin osa ihon näkyvistä muutoksista johtuu UV-säteilystä. Aurinkosuoja on tärkeä ihon terveydelle vielä 80-vuotiaanakin.
Haasta aivojasi: Uuden oppiminen ja harrastukset luovat uusia hermoyhteyksiä ja hidastavat kognitiivista rappeutumista.
Löydä tarkoitus ja oikea asenne: Tutkimusten mukaan positiivinen suhtautuminen elämään ja selkeä elämäntehtävä pidentävät elinikää ja parantavat terveyttä.
 |
| "Hyvä miäl ko harakall" |
Yli 80-vuotiaana pienetkin muutokset voivat tuoda suuria tuloksia. Erityisesti lihaskunnon ja tasapainon harjoittaminen sekä riittävä proteiinin saanti ovat tässä iässä avainasemassa, jotta liikkuminen pysyy vaivattomana ja olemus jämäkkänä.
Kiitollisuus nykyhetkestä ja turhan murehtimisen välttäminen ovat todellista elämän eliksiiriä. Nämä ajatukset kumpuavat antiikin stoalaisuudesta, kuten Marcus Aureliuksen ja Senecan opeista. He käyttivät tietoisuutta elämän rajallisuudesta työkaluna elämänlaadun parantamiseen.
Kyse on lopulta yksinkertaisesta stoalaisesta viisaudesta: ”Elä elämääsi nyt, sillä kukaan ei elä ikuisesti.”
Päivä 106 -
Tänään on päivä näyttää kuukauden suosikki muki. On muki päivä! Koska kehotus on suurenna, teen mukista erottuvan kuvassa. Näytän sen tässä!
Asetelma on absurdi. Miksi appelsiini on mukissa? Se, etten selittele kuvaa, vaan luotan pelkkään visuaaliseen vitsiin, kertoo leikkisästä asenteestani valokuvaamiseen. Olen kuvaaja, joka etsii/löytääkseni mielenkiintoa tavallisista tavaroista ja nautin graafisesta selkeydestä. En pelkää yhdistellä asioita tavalla, joka saa katsojan miettimään ja ehkä hieman hymyilemään.
löytyy kirjahyllystä
Vuoden 2026 merkittävin päivitys valokuvaukseen ei olekaan uusi runko, valovoimainen objektiivi tai uusin tekoälysovellus. Paras investointi on itse koottu valokuvakirja.
Vaikka teknologia kehittyy huimaa vauhtia, mikään pikselimäärä ei korvaa fyysistä lopputulosta. Tässä syyt, miksi valokuvakirja on valokuvaajan tärkein työkalu tänä vuonna:
Elämme visuaalisessa yltäkylläisyydessä, jossa otamme tuhansia kuvia, mutta ne hautautuvat usein pilvipalveluiden syövereihin. Digitaalinen kuva on luonteeltaan katoavainen ja tuntuu siksi helposti vähemmän arvokkaalta. Valokuvakirja antaa otoksillesi pysyvyyttä ja arvokkuutta, jota mikään pilvipalvelu ei tarjoa.
Valokuvan painaminen kirjaksi tekee siitä konkreettisen esineen. Fyysisellä paperilla oleva kuva vaatii katsojaltaan pysähtymistä ja huomiota aivan eri tavalla kuin puhelimen ruudulla ohi vilahtava otos. Se tekee valokuvausprosessista kokonaisvaltaisen ja merkityksellisen – kuvasta tulee muiston sijaan teos.
Valokuvakirjan kokoaminen opettaa kuvaajalle kriittistä silmää ja tarinankerrontaa. Kun joudut valitsemaan satojen otosten joukosta ne harvat, jotka ovat kirjan sivun arvoisia, opit karsimaan turhan ja keskittymään olennaiseen. Samalla opit ymmärtämään valon, varjojen ja värien dynamiikkaa syvällisemmin, kun näet ne painetussa muodossa.
Nykyaikaiset valokuvakirjapalvelut (kuten Ifolor ja muut laatutoimijat) tarjoavat kuvaajalle täyden hallinnan lopputulokseen. Paperilaadun valinta, tekstuurit ja huolellinen taitto tekevät lopputuloksesta taiteellisesti palkitsevamman kuin yksikään somejulkaisu. Se on mahdollisuus toimia omien kuviesi kuraattorina ja julkaisijana.
Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua emme todennäköisesti jaksa etsiä vanhoja salasanoja kiintolevyille tai vanhentuneisiin pilvipalveluihin. Fyysiset valokuvakirjat sen sijaan säilyvät hyllyssä käden ulottuvilla, valmiina jaettavaksi ja selattavaksi seuraavien sukupolvien kanssa.
Luontokuvaus, antaa houkuttelevia mahdollisuuksia mustavalkoiseen kuvankäsittelyyn luontaisen kontrastin ja visuaalisen intensiteetin ansiosta.
Yksivärikuvat vaativat vahvan kontrastin; mikä tahansa kohde voidaan renderöidä yksivärisenä, kunhan siinä on tasapaino syvien varjojen, k365irkkaiden kohokohtien ja keskisävyjen välillä.
