Midnight balloon rally

Vielä tänä yönä jatkuvat 1st MIDNIGHT BALLOON RALLY lennot Jyväskylässä. Sunnuntai-illan lähtö tapahtuu Laajavuoresta, joten voin kuvata rallipalloja, jos ne lentävät oman pihan ylitse. On niitä tullut nyt jo katseltua aivan tarpeeksi. Varmaan tuommoinen lentäminen on mukava harrastus, jotkut ovat siitä todella kiinnostuneita. Tuntuisi, että tämäkin urheilu kuluttaa myös varallisuutta, sillä varmaan polttoainekustannus on jonkinmoinen sillä palloon tarvittavan kaasun lisäksi pitää ajaa myös autoilla noutamassa pallo ja miehistö laskeutumispaikalta. Onneksi kuitenkin näitä ilmailujuhlia on saanut katsella aivan ilmaiseksi.

Kukko lentää ilman siipiä

Melkoinen moottorien sätkätys kuuluu kesäillassa, kun neljääntoista ilmapalloon puhalletaan Laukaan maalaisilmaa. Samanaikaisesti seitsemän riippuliitäjää kieppuu taivaalla pyllyssään jokin pienmoottori heilläkin.


Mieleeni palaa väistämättä lapsuuden satu hölmöläisistä, jotka kantoivat säkillä valoa pimeään tupaansa. Tämä pallojen täyttö on jotenkin samanlaista. Kummasti vain pallo kasvaa, kuin värikäs kukkanuppu, mutta onneksi se ei avaudu ja levitä terälehtiään. Siinä hölmöläissadussa kävi vähän hassusti, kun Matti neuvoi hölmöläisiä sahaamaan hirsiseinään ikkunoita. Hölmöläiset innostuivat, kun valoa tuli vapaasti tupaan ja suurensivat aukkoja niin, että koko rakennus romahti.

Pallon tultua täyteen ilmaa se nousee pullea kysymysmerkki ja kaasuliekillä lämmitetty ilma omaa melkoisen nostovoiman. Siinä on ankkuroimista, ettei ilma-alus karkaa ennen aikojaan.

Ilman kuumetessa riittävästi pallo ampaisee matkustajat mukanaan iltataivaalle. Pääsisi sinne mukaan, mutta lennon hinta on siksi korkea, että se toimii minulle hyvänä suojahinnoitteluna.

Tänään pitää käydä Laajavuoressa katsomassa, miten pallon mukana taivaalle nousee suomalainen sauna. Ei se varmaan voi nousta kovin korkealle, sillä kylpijöiden olisi hankalaa hakea löylyvettä järvestä, jos vedenpintaan olisi matkaa satoja metrejä. Veden poistossa ei sensijaan liene ongelmia.

Nopeakasvuisia kukkanuppuja

Eilen illalla kymmenen jälkeen Laukaan Leppävedellä Kalmarin tilan pellolla oli 12 tällaista kukkanuppua. Heti yhdentoista jälkeen ne kaikki lehahtivat komeasti taivaalle, horisonttiin kadoten.

Lisätietoa: Linkki

Zoom H2

Digitaalitekniikka on mukavaa, sillä se mahdollistaa kaikenlaita tiedon ja kokemusten tallentamista. Video- ja valokuvaus ovat varmaan niitä käytetyimpiä vaihtoehtoja. Ääniä voi tallentaa tietenkin video- mutta myös still kameralla. Kätevintä on siihen käyttää erillistä tallenninta. Vaihtoehtoja on paljon MP3 sanelimista hieman kehittyneenpiin laitteisiin. Kuvassa oleva Zoom H2 on hyvin kätevä laite, niin musiikin kuin puheen ja luonnon äänien tallennukseen. Tänään otin sillä talteen ukonilman mahtavaa äänimaailmaa. Voihan sitä käyttää vaikka mihin muuhunkin. Siinä on runsaasti hyviä ominaisuuksia, Joista on paljon kerrottu nettisivuilla. Erinomaisena asiana pidän tuota ¼” jalustakierrettä.

Ei niin hyvää, ettei moitteen sijaakin olisi:

• digitaalinen näyttö voisi olla kookkaampi
• kotelon suunnittelussa olisi voinut käyttää vaikka kännykkävalmistajien kokemuksia
• virrankulutus on aika suuri, joten akkukäytössä virranloppuminen saattaa yllättää

Torsti asuu häkissä

Minusta on luonnossa tapahtuva lintukuvaus kovin vaikeaa. Vaikeaa siksi, että en osaa liikkua niin hiljaa, etteivät linnut pelästyisi isoa rumaa otusta. Pitäisi varmaan opiskella asiaa jonkun gurun ohjauksessa. Ei taida maksaa vaivaa, sillä osaavia lintukuvaajia on paljon ja heidän ottamiaan kuvia on ilo ihailla nettigallerioista.
Tänään otin pitkästä aikaa lintukuvan. Kuvassa on Viherlandian Torsti, joka teki arkista pukusiivousta vahvassa vankikopissaan. Ei ollut tälläkään linnulla aikaa poseerata vaan sen piti kaiken aikaa keikkua ja välillä ilmeisesti moitti kun kuvaajalla ei ollut makupalaa. Toki ei näitä häkkilintuja saa jokainen ohikulkija syöttää. Sympaattinen kaveri tämä Torsti on. Tänäänkin oli paljon väkeä katselemassa lintua, vaikka millään puheripulilla, se ei tänään ollut.

Luonnonkukkia

Luonnonkukilla on osuvia nimiä kuten linnunherne, hiirenvirna, kurjenpolvi, variksenmarja, vuohenjuuri, koiranputki, kissankello. Loputon luettelo siitä syntyisi, niin paljon niitä on. Onko ihmisellä ollenkaan omaa kasvia, sitä nyt jäin miettimään ja ainoastaan rento akankaali ja ukonputki tulivat mieleen. On kait niitä muitakin, kuten jussinparta ja ”Rentunruusu”, joksi maitohorsmaa kutsutaan. Irwin Goodman siitä niin kauniisti lauloi.
Lauluissa luonnonkasvit ovat muutenkin hyvin esillä, kuten liljat, suopursut ja eriväriset ruusut, puista puhumattakaan. Nyt mielessäni lähti soimaan:

—Neitonen nuori ja notkea norja
tuomenkukkien kaltainen.
Tuleeko kaukainen armaanivai
vai lieneekö vienyt jo halla?
Sitähän tuulikin kuiskaili
jo valkeitten tuomien alla.

On sillä laululla jatkoakin, mutta minä en sitä muista. Muistatko Sinä?

Hiirenvirna

Juhannus oli ja meni

Harmittavan lyhyt on juhannuksen aika ja valtava on sen aiheuttama muutos. Suurin osa Suomesta on nyt lomalla Juhannuksesta alkaen. Kesä on kukkeimmillaan, mutta päivä ei tästä enää pitene. Yöhallojen vaara on toistaiseksi ohitse, elleivät säätilat reistaile ilmastonmuutoksen johdosta.

Juhannuksena on aina hauskaa! Kaikki eivät osaa pitää hauskaa siten, ettei siitä aiheudu harmia itselle, tai joillekin muille. Liikenteessä ja vesillä sattuu onnettomuuksia Juhannuksen aikaan enemmän, kuin muulloin. Ihmisen itseluottamus on silloin tarpeettoman vahva, ja moni vahvistaa sitä vielä kemiallisin keinoin.

Yhteiskunnalle kylmästä ja sateisesta Juhannuksesta ei ole haittaa, pikemmin päinvastoin. Sateisesta kesästä on mukava nauttia, silloin kulutuskin pysyy kohtuullisena.
—Voi herranjestas miten mukava Juhannus olikaan vuonna 2009! Näin muistellaan jo kymmenen vuoden kuluttua, ehkä aikaisemminkin.

Juhannustaikoja

1234. haaste 34, (n:ro 14)

Hyvää Juhannusta Sinulle!

Vastaus Harmaasuden haasteeseen

No niin vastaan Harmaasuden haasteeseen tällä mesimarjankukalla. Onneksi vielä on joitakin vielä kukassa. Näyttää siltä, kuin tänä kesänä saataisiin pieni kipollinen näitä mesimakoisia omasta pihasta.

Toivotan lämpöistä Juhannuskesää!

Linkki: Harmaasuden bologiin

Kelo

Edelliseen lastuun kommentoi Kampai 70 Kanadasta ”Mitähän tuokin mylly, vaikka on pieni voisi kertoa?” Siinä sitä olisikin miettimistä, sillä ei kukaan sitä tiedä. Vesirattaan kertomuksen voisi säveltää ihan millaiseksi vain, eikä sitä kukaan varmaan vääräksi sitä voisi väittää.

Kaikkeen muuhunkin liittyy paljon historiaa, kuten nyt kuvassa olevaan keloon. Milloin maahan on pudonnut siemen, josta puu on taimettunut, varttunut ja kasvanut. Onko sen elämänkaari jopa 100 tai ehkä lähes 200 vuotta. Kukahan tietäisi milloin myrsky on sen taittanut ja montako vuosikymmentä se on levännyt pitkällään polunvarressa. Millainen on ollut se joukko, joka on ensimmäiset kahvitulet sen kantoon sytyttänyt?

Vieläkään kelo ei ole tiensä päässä, sillä kuluu vuosikymmeniä ennen kuin se kokonaan lahoaa, sillä tuskin sitä tuosta kallionkupeesta pois korjataan. Mielenkiintoinen luonnonmuistomerkki tämäkin on ties kuinka paljon tuosta puusta on aikojen kuluessa kirjoitettu ja montako valokuvaa siitä on otettu. En tiedä!

Vesiratas

Pienessäkin purossa on virtaa. Vesi soljuu notkeasti kiviä kiertäen. Veden juoksu ei pysähdy yöksikään, jos vain yläjuoksulla vettä riittää. Onneksi kesällä sataa, joten puro ei juuri kuivu.

Virtaavasta vedestä on totuttu ottamaan voimaa talteen ja ennen sillä ovat pyörineet myllyt, sahat, pärehöylät ym. Sähköä pienikin puro saattaisi tuottaa, jos vain olisi kätevä laitteen kokoaja, joka sinne generaattorin rakentaisi. Ainakin kännykkäakkujen tarpeen se voisi tyydyttää, ehkä kahvivesi sen energialla kiehuisi.

Tämä puronvarren mylly liplattaa vain ajanratoksi. Mukava sitä oli pysähtyä katselemaan ja ennen kaikkea kuuntelemaan puron solinaa.

Pysäkit

Teiden ja katujen varsilla on bussipysäkkejä ja valtateiden varsilla levähdyspaikkoja. Polkujen varsilla on kiviä ja kantoja, joille voi istahtaa kuuntelemaan vaikka linnun laulua. Luonto on nyt parhaimmillaan ja kameran ulkoiluttaja ei malta olla pysähtymättä. Siinä sitten voi suorittaa jonkun tehtävän, kuten esimerkiksi miettiä onko paikalla jotakin muistiin tallennettavaa. Valinnat ovat yksilöllisiä sillä kaikki me toimimme mieltymystemme mukaan.

Henkilökohtaisesti tunnen luonnonkasveja, mutta linnut ovat minulle yhtä massaa, vaikka variksen ja pääskysen toisistaan erotankin. Lintujen kuvaamisesta en ole koskaan innostunut, ehkä juuri siksi etten niitä tunne, eikä minulla ole lintukuvaukseen sopivaa pitkää valovoimaista objektiivia. Luonnonkasvit eivät karkaa kuten linnut ja niiden kuvaaminen käy millä linssillä tahansa, niissä on ilmettä ja värejä, joten jatkan polunvarsien, peltojen laitojen ja kivikkojen tarpomista. Tässä sateisen päivän latteassa kuvassa kukoistaa linnunkaali.

Luonnonkukkia

Palstaviljelyä

Kaunotar

Porsche 356 B HA PB 1961

1234. haaste 33, (n:ro 48)

Metsäkurjenpolvi

Metäskukkia

Kesä kuuluu kaikille, niin Valokuvatorstaillekin. On se vain ollut sellainen piiska, joka on pannut vähän miettimään blogisissa julkaisemaansa torstai kuvaa. Nyt sitten on tämä piiska poissa muutaman viikon ajan. Sen tilalle on varmaan otettava jokin oma teema käyttöön. Tälle päivälle ei ole vielä mitään tullut mietittyä, mutta lenkillä käydessäni kuvasin metsäkukkia, joita syksy sitten aikanaan lakaisee pois. Metsäorvokit ovat hentoja pieniä, jopa huomaamattomia kukkia metsän pohjalla. Tekisi mieli pitää jopa kauniina, niin kuin monia muitakin metsäkukkia. Etenkin se valssi on kaunis, mutta nyt vasta eletään keskikesää, joten syksyä ei pidä päästää edes pieneen mieleensä.

Linkki: Metsäkukkia!

— ja kolmas kerta!

Huutokaupoissa on mukava käydä, joskus meklari on sellainen humoristi, jota kuuntelee mieluusti. Ei sitä aina ostamaan tarvitse mennä, mutta joskus harmittaa, kun välihuutokin saattaa voittaa. Sellaisiakin yllättäviä kokemuksia on sattunut kohdalle.

Nettihuutokaupoista ainakin Huutonet on mukava paikka, on sitten ostamassa tai myymässä. Joskus ihmetyttää miten jokin tuote nousee korkeaan hintaan. Ei edes se, että hintavaraus ylittyy, pysäytä kansaa jatkamasta kilpailua. Joskus taas kun unohtaa valvoa huudon päättymistä, joku on ollut kyttäämässä ja tekee sen ratkaisevan viimeisen korotuksen.

Nyt minulla on vetämässä eräs yhden euron korotushuuto. Tein sen vain huvikseni. Toivottavasti joku nostaa hintaa, sillä en minä tosissani ole ostoaikeissa, mutta jos kukaan ei korota niin sitten se jää minulle. No tulkoon jos on tullakseen, vaikka postitus maksaa noin kaksikertaisesti tuotteen hinnan.

Rappiolla

Piti piipahtaa laitakaupungilla Säynätsalossa ja unohdin ottaa mukaan navigaattorin. En ollut käynyt kyseisessä paikassa aikaisemmin ja ajattelin ostata perille enempiä soittelematta. Tienvarressa olevasta huonokuntoisesta opastaulusta ei ollut minulle minkäänlaista apua. Minun oli tartuttava puhelimeen ja pyydettävä opastusta. Jäi vain ihmetyttämään miksi tuollaisia opastauluja yleensä pitää olla levähdyspaikoilla, jos ne ovat kuvan mukaisessa romu kunnossa.

Ei mitään niin pahaa, ettei jotakin mielenkiintoistakin. Jos taulu olisi ollut OK, ei olisi koskaan tullut otetuksi tuota valokuvaa taulusta ja tämä blogilastu olisi jäänyt kirjoittamatta.

Mitä kuvaan

Valokuvaus on mielenkiintoinen harrastus, jossa ei oikein ole rajoja. Kuvaajan aihevalintaa rajoittaa vain oma mielikuvitus, mutta joskus tuntuu, että mielikuvat loppuvat. Oletko Sinä kokenut vastaavaa?

Kuvatessa olisi keskityttävä valittuihin itseä kiinnostaviin teemoihin, jottei kuvaaminen olisi vain sattuman mukaista kameran kohdistamista. Itse pidän kaikenlaisesta luonnon kuvaamisesta, mutta monesti olen ajatellut, miten voisin keskittyä joihinkin rajallisiin teemoihin. Ei se vain ole kovin helppoa, tuntuu kuin kaipasi jotakin ylempänä olevaa määräyksen antajaa, sitten se annetun tehtävän tekeminen onnistuisi.

Olisiko otettava aluksi lyhyitä projekteja esimerkiksi teemaviikkoja, kuten kasviviikko, lintuviikko, maisemat, sääilmiöt, ihminen luonnossa jne. Voi olla, että tekeminen on helppoa, mutta ryhtyminen on vaikeaa, koska se on itsestä kiinni.

Koskenlaskija

Harvoin säätila noudattaa kaavoja, vaan se on aika arvaamaton. Tuulet, kylmät, sateet ja helteet, voidaan jotenkin ennustaa, mutta sittenkin ainakin tavallinen tallaaja kokee yllätyksiä. Itseäni jännittää tuleeko ensi yönä halla, sillä muovisessa kasvihuoneessa on paljon taimia, jotka eivät kestä hallaa, pakkasesta puhumattakaan. Nyt siellä on kasvien päällä harso ja niiden alla pieni sähkölämmittäjä, joka kytkeytyy päälle yöllä kahden aikaan.

Koleista ilmoista on ollut haittaa myös linnustolle, sillä monelle hyönteissyöjälle on kylmä ja nälkä. Sorsia säät eivät haittaa, sillä ne selviävät Suomen säistä. Tänään seurailin sorsien koskenlaskua, joka olikin jännittävää katseltavaa, sillä emon oli vaikea pitää suuri poikueensa kasassa kosken pyörteissä.

Laske ellet usko

1234. haaste 32, (n:ro 23)

Kukka ulkoikkunalla

Linnunpesä

VALOKUVATORSTAI:n Haaste 134 (Määrämuoto)

Tuuli pudotti
käytetyn linnunpesän
pois puun oksalta.
Nytpä se on tallella
ainakin valokuvana!

Kirjoitin tankan
sanani valikoiden!
Muovimuna vain
lojuu linnunpesässä
Valokuvatorstaina!

Sateen sattuessa sisällä

Olen huomannut olevani paljon säiden armoilla, eikä siinä mitään huonoa olekaan. Päiväohjelma mukautuu hyvin paljon ilmojen mukaan, sillä kauniilla säällä on hyvä puuhastella ulkona ja koleina sateisina päivinä on parasta puuhastella sisällä. Ei se tietenkään näin suoraviivaista ole, mutta suunnilleen näin se menee.

On onni, että nyt sataa sillä luonto kaipasikin jo vettä. Onneksi näillä seuduilla on vältytty keväthalloilta, joten marjapensaat voivat hyvin ja metsissä pihan pensaissa oli ainakin viikonvaihteen helteiden aikana runsaasti kaikenlaisia pörriäisiä kukkia pölyttämässä. Odotettavissa on hyvä marjavuosi, jos säätilat, kosteus ja lämpötila jatkuvat suotuisina. Nyt on myös hyvä aika kontata ja kuvata puutarhan ja lähiluonnon kasveja. Ne ovatkin otollisia kohteita kuvattavaksi, koska eivät ne karkaa, kuten linnut ja muut ötökät niin helposti tekevät.

Valintoja

Olisi hyvä jos aina tietäisi mitä haluaa, mutta ei se sillä tavoin mene. Hyvin usein haluaa jotakin sellaista jota ei tarvitse tai sellaista johon ei ole mitään mahdollisuutta. Haluamisesta on kuitenkin apua, sillä olisi aika noloa, jos aina pitäisi tyytyä vain siihen mitä sattuu tulemaan. ”Mopen osille” siinä jää, jos omaa halua ja innostusta ei olisi.

Nyt on Eurovaalien aika ja taas voimme käyttää äänioikeutta ja osallistua meppien valintaan. He valituksi tulevat edustavat meitä jokaista, siksi kannattaa harkita ketä sinne äänestää, eikä sillä omalla äänellä ole kovin suurta painoarvoa, koska Suomea edustaa siellä vain 13 valittua. On mielenkiintoista nähdä ketkä sinne saavat tällä kertaa kansalaisten valtakirjan. Omalta osaltani olen valintani tehnyt, käyttäen äänioikeutta tänään ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä.