EILEN

Pimeä puutarha valokuvanäyttelystä

Etelä-Suomalaiset nauttivat hiihtolomastaan, ja meillä kävi lomalaisia Porvoosta. Elämä koronakauden jälkeen tuntuu vieläkin jotenkin erilaiselta, kun vieraita käy harvoin vanhojen luona ja me itse tunnemme olevamme eristyksissä muista. 

Meille tarjottiin kaupunkikierros, eikä ollut mitään syytä kieltäytyä. Lähdimme matkaan pienellä Volvo-autolla. Minun kaltaiseni ison miehen oli vaikea puristautua "kolme kokoa liian pieniin vaatteisiin". Pääni osui jatkuvasti auton oven yläkarmiin, mutta onnistuin vääntämään itseni etupenkille ja poiskin. Vaimolla oli myös vaikeuksia päästä autoon ja sieltä pois, mikä tarjosi meille tahattoman jooga harjoituksen.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Galleria Ratamo, jossa tutustuimme valokuvanäyttelyyn. "Pimeä puutarha" -näyttely tutkii ihmisen ja luonnon suhdetta, yhteyttä luontoon ja sen hajoamisen seurauksia. Näyttely yhdistää kokeellisia menetelmiä, kuten filmin kehitystä kasveista valmistetulla kehittellä. Esillä oli vedoksia kasvien osista, lumesta ja kasvien tuottamaa ääntä.

Jyväskyläläinen valokuvaaja Joonas Ahtikallio tunnetaan kokeellisesta ja ekologisesta lähestymistavastaan ​​valokuvaukseen. Hänen työnsä keskittyy ihmisyyteen ja luontoon. Hänen kuviensa yksinkertaisuus, jotka ovat silmiinpistäviä kasvinosien abstraktioita, jättivät pysyvän vaikutuksen.

Mainitsin olevani "Luovakkeen" jäsen ja pääsimme tutustumaan Ratamon analogiseen- ja digitaaliseen pimiöön. Luovan valokuvauksen keskus tarjoaa erilaisia ​​kursseja, joihin voisin osallistua, jos jotain kiinnostavaa ilmaantuu. Heillä on myös valikoima kirjallisuutta valokuvauksesta. Olen erityisen kiinnostunut katukuvauksesta, joten ostin katukuvaaja Matti Koivumäen kirjan, joka ilmestyi syksyllä -23. Ehkä löydän kirjasta kevääksi joitain vinkkejä, joista voi oppia ja soveltaa.

Ratamon vierailun jälkeen naiset kävivät ostoksilla, kun taas me miehet suuntasimme kirpputorille. Kirpparilla oli loputon valikoima, mutta harvoin sieltä löytyy mitään arvokasta. Löysin retkeilysauvaan jääpiikin. Ostin sen, koska se oli alkuperäisessä pakkauksessaan ja edullinen. Uskon käyttäväni sitä nyt kevään aikana jäisillä poluilla.

Tapasimme naiset keskustassa ja sitten ajoimme satamaan jossa lounastimme Viilu ravintolassa. Lounas oli erinomainen nälkäiselle vatsalle, vaikka tarjottu muikku oli kuivattu paistetun sijaan, se oli kuten kapakala. Muikku mureni kivasti suussa ja eivät ruodot haitanneet ollenkaan. Olimme syömässä aivan lounasajan lopussa, mikä saattaa selittää, miksi viimeiset kalat pannulla olivat menettäneet mehukkuutensa.

Palokkaan saavuttuamme kävimme Citymarketissa ostoksilla, ruokaa ja muita tavaroita ennen kuin palasimme kotiin.

 Porvoolaisilla oli jo kiire ajaa etelään, sillä heillä oli määräaika hakea nuoria Porvoon linja-autoasemalta.

Kiitos matkasta ja lounaan tarjoamisesta! Olemme erityisen iloisia, kun ihmiset tulevat tervehtimään meitä ja jopa vievät meidät kaupunkikierrokselle yhteisessä kotikaupungissa.