Mustavalkokuvaus filmille on matka ajassa taaksepäin. Kyse ei ole digitaalisen maailman steriilistä tarkkuudesta, vaan luonnollisen epätäydellisyyden viehätysvoimasta. Herkän filmin rakeisuus – siinä piilee taikaa. Jokainen valokuva on ainutlaatuinen, kuin taideteos, jossa jokainen pikseli sykkii elämää. Helposti naarmuuntuvat negatiivit - ne ovat kuin muistoja menneestä. Jokainen naarmu kertoo tarinan, paljastaen kuvan historian ja valokuvaajan kärsivällisyyden. Valokuvat ovat kuin kartta, joka opastaa takaisin aikaan, jolloin digitaalisuutta ei ollut olemassa.
Pölyä on kaikkialla – se on osa prosessia. Se lisää luonnetta ja tunnelmaa kuviin. Se on kuin aikakone, joka vie meidät takaisin pimeän huoneen hämärään, jossa tehtiin taikatemppuja. Se oli aikaa vievää työtä - se on totta. Mutta siinä oli myös viehätyksensä. Hidas ja harkittu työskentelytapa pakottaa meidät pysähtymään ja katsomaan maailmaa uudelleen vanhanaikaisella tavalla, vaikka nyt filmit skannataan.
Onko se vaivan arvoista?
Ehdottomasti! Mustavalkokuvaus on paljon enemmän kuin pelkkä valokuvaustekniikka. Se on kokemus, joka vie meidät ajassa taaksepäin ja auttaa meitä näkemään maailman uusin silmin, kuten silloin.
Mitä vanha valokuvaaja voi oppia tästä?
Paljon! Ensinnäkin kärsivällisyyttä. Hyvät kuvat eivät synny hetkessä. Toiseksi tarkkaavaisuus. Maailma on täynnä kauneutta, jos vain käytämme aikaa pysähtyä ja katsoa. Kolmanneksi luovuus. Mustavalkofilmikuvaus antaa mahdollisuuden tulkita maailmaa omalla tavallamme. Siksi otin taas vanhat kamerani esille jatkaakseni mustavalkokuvausta! Kuka tietää, mitä voisin löytää.
Lisävinkkejä nostalgiseen filmikuvaukseen:
- Käytä vanhaa kameraa.
- Kehitä elokuvat itse.
- Tallenna jokapäiväisiä ihmisiä ja tapahtumia.
- Jätä kuvat muokkaamatta.
- Antakaa kuvien puhua puolestaan.
Mustavalkokuvaus on matka ajassa taaksepäin, joka kannattaa toteuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!