Lumettomissa metsissä

Lähes kaikki lumi on jo sulanut ja metsät kutsuvat kulkijaa. Maaperä on pehmeä ja märkä, mutta kävely on helppoa ja kevyttä. Aurinko paistaa latvuston läpi ja luo metsään kauniita valoilmiöitä. On aika ottaa kamera kainaloon ja suunnata luonnosta nauttimaan. Lähden samalle reitille, jonne kadotin kameran linssinsuojan ennen takatalven tuloa. Nyt lumen sulettua sen löytäminen voisi olla mahdollista?

Metsä tarjoaa runsaasti kuvattavaa. Jokaisella askeleella eteenpäin avautuu uusia näkymiä. Vanhojen puiden oksat kietoutuvat toisiinsa kuin mutkittelevat käärmeet. Sammaloituneet kivet ja kaatuneet puut luovat mielenkiintoisia muotoja. Kevään ensimmäiset kukat nousevat esiin maan pinnasta värikkäinä täplinä. Järven rannan ruohikko heiluu tuulessa ja linnut laulavat keväisesti.

Mutta olenko minä  "risujen kuvaaja"? Sitäkin, mitäpä muutakaan! Ränsistyneet oksat ja risut voivat olla kauniita, kunhan vain osaa katsoa niitä oikealla tavalla. Niiden muodot ja tekstuurit tarjoavat mielenkiintoisia sävyujä kuvauskohteina. Ja kun risujen lomasta pilkahtaa auringonsäde tai pieni kukka, se tekee kuvasta kiehtovan.

Metsä on täynnä elämää, vaikka se ei aina näy ensi silmäyksellä. Pienenkin rämeikön reunalta voi löytää mielenkiintoisia hyönteisiä ja muita pieniä eläimiä. Ja jos onni on myötä, saattaa metsässä tavata myös muuta elämää, kuten oravia, lintuja tai jopa rusakoita. 

Mutta metsän tärkeintä antia on kuitenkin luonnon rauha. Täällä voi hengittää syvään ja unohtaa kaiken muun. Luonnon keskellä on helppo löytää itsestään ja ajatella asioita uudella tavalla. Metsä on paikka, jossa voi rentoutua ja ladata akkuja, vaikka korkeudessa kiitävän Hornetin melu rauhaa rikkoo.

Joten tartu sinäkin kameraan ja suuntaa lähimetsään. Anna mielikuvituksen lentää ja nauti luonnon kauneudesta. Lähi metsät tarjoavat paljon kuvattavaa ja paljon jotakin muutakin. Mitä? Ei sitä voi etukäteen tietää. Toivoin tänään löytäväni kadottamani linssin suojan ja olen hyvin tyytyväinen nyt sen löydyttyä!

Kadonnut löytyi!