Miksi pysähtyminen on tärkeää?

Reflektio. Sana, joka kuulostaa niin hienolta ja syvälliseltä. Se on kuin kutsu astua hetkeksi pois arjen kiireestä ja pohtia elämän suuria kysymyksiä. Mutta entä jos sanoisin sinulle, että reflektio on vähän kuin se uusi kuntosalin jäsenkortti, joka jäi pöytälaatikkoon pölyttymään?

Meitä kehotetaan reflektoimaan, jopa sosiaalisen median algoritmit tuputtavat meille artikkeleita itsensä kehittämisestä ja mindfulnessista. Mutta kuinka moni todella pysähtyy miettimään, mitä kaikkea se reflektio oikein tarkoittaa?

Onko reflektio vain vielä yksi tehtävä pitkässä listassa asioita, jotka pitäisi ehtiä tai viitsiä tehdä? Vai onko se aito halu ymmärtää itseään paremmin ja kasvaa ihmisenä?

Ehkä reflektio on vähän kuin uudenvuodenlupaukset. Niitä tehdään innolla, mutta muutaman viikon päästä ne unohtuvat arjen pyörityksessä. Tai ehkä reflektio on kuin se vaatekaappi, joka on täyttynyt vanhoista vaatteista, joita ei koskaan käytetä, koska en tarvitse tai en tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä.

Mutta mitä jos reflektio ei olisi vain jokin tehtävä, vaan tapa elää? Mitä jos se olisi tapa, jolla suhtaudumme itseämme ja maailmaa ympäröivää todellisuutta?

Ehkä reflektio voisi olla se hetki, kun pysähdyt ja nouset autosta ihailemaan auringonlaskua. Tai se hetki, kun kuuntelet tarkkaan, mitä puoliso sinulle kertoo. Tai se hetki, kun kirjoitat päiväkirjaan tai blogiin ajatuksiasi ja tunteitasi.

Reflektio ei ole vain sana, se on totuteltavissa oleva tapa olla läsnä tässä hetkessä. Se on tapa ymmärtää paremmin itseään ja muita ihmisiä. Se on tottumus kasvaa ja kehittyä.

Mutta ennen kaikkea, reflektio on tapa tehdä elämästä vähän merkityksellisempää.
—Tänään katson kameroita kaapin hyllyltä ja otan esiin sen jota en ole ainakaan vuoteen käyttänyt, mutta nyt...

Joten seuraavan kerran, kun joku kehottaa sinua reflektoimaan, älä hätäile. Ota hetki aikaa ja mieti, mitä se sinulle oikeasti tarkoittaa. Ja ehkä, vain löydät ajatuksistasi jotain uutta ja yllättävää. Reflektio on vähän kuin henkinen kuntosali. Se on paikka, jossa voimme tarkastella omia ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme. Ja kuten kuntosalilla, myös reflektoinnissa on monia eri välineitä ja harjoituksia.

Päiväkirjan kirjoittaminen on katsomista sielun peiliin! Päiväkirjat ovat olleet monen ihmisen luotettu ystävä vuosisatojen ajan. Kirjoittamalla voimme purkaa tunteita, käsitellä tapahtumia ja löytää uusia näkökulmia. Mutta kirjoittaminen ei rajoitu pelkästään päiväkirjaan. Voit kirjoittaa runoja, novelleja, esseitä tai pakinan, ehkä vain luetteloit asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Yhdessä enemmän, sillä reflektointi ei ole aina yksinäistä puuhaa. Keskustelu toisen ihmisen kanssa voi avata uusia oivalluksia. Se voi olla keskustelu jonkun kanssa, vaikkapa perheen kanssa. Keskustelun avulla voimme saada palautetta omista ajatuksista ja tunteista, ja samalla kuulla toisen näkökulman asioihin.

Hetken vangitseminen valokuvaamalla on tuttu tapa tallentaa muistoja ja hetkiä. Valokuvaaminen voi olla myös tapa reflektoida.

—Kun katselen vanhoja valokuvia, voin palata menneisiin hetkiin ja pohtia, mitä ne merkitsivät. Otan tarkoituksella valokuvia nykyhetkestä ja käyttäen niitä pohjana reflektointiin.

Muut keinot, kuten luonnossa oleminen ja nyt syksyisen luonnon tarkkailu voi auttaa rentoutumaan ja saamaan uusia näkökulmia elämään.
Meditaatio ja mindfulness jne. auttavat keskittymään hetkeen ja lisäämään tietoisuutta omista ajatuksista ja tunteista.

Reflektoin, sillä se on kuin kompassi, joka auttaa pitämään valitun suunnan. Ehkä se auttaa myös ymmärtämään paremmin, omia päätöksiä ja kasvamaan ihmisinä.

Linkki: Kirja joka perustuu poliitikon päiväkirjoihin